EU:n muuttoliikesopimus kääntää vastuun takaisin Italialle

EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta alettiin soveltaa 12. kesäkuuta 2026. Kahden vuoden siirtymäkauden päättyminen toi käyttöön laajemman kokonaisuuden, joka koskee muun muassa rajatarkastuksia, turvapaikkahakemusten käsittelyä, palautuksia, vastuun määrittelyä ja jäsenmaiden välistä solidaarisuutta. ^HR

Sopimuksen ensimmäinen suuri poliittinen testi käydään nyt Italian ympärillä. Useat Pohjois- ja Keski-Euroopan maat haluavat käynnistää uudelleen niiden turvapaikanhakijoiden siirrot, joiden hakemusten katsotaan kuuluvan Italian käsiteltäviksi.

Tämä luo Giorgia Melonin hallitukselle ristiriitaisen tilanteen. Säännöt, joiden piti selkeyttää vastuuta ja helpottaa Italiaan kohdistuvaa painetta, voivatkin lisätä niiden ihmisten määrää, jotka Italian on otettava vastaan. Samaan aikaan solidaarisuusmekanismin käytännön laajuus on yhä rajallinen ja kiistanalainen.

Mitä sopimus muuttaa?

Kyse ei ole yksinkertaisesta ”ensimmäisen maan säännöstä”. Sopimus muodostuu kymmenestä säädöksestä, jotka luovat yhteisiä menettelyjä muun muassa sääntöjenvastaisten tulijoiden seulontaan ja rekisteröintiin, turvapaikka- ja palautusmenettelyihin sekä hakemusten digitaaliseen seurantaan. Lisäksi se määrittelee aiempaa selkeämmin, mikä jäsenmaa on vastuussa hakemuksesta, ja sisältää solidaarisuusmekanismin muuttoliikepaineen alla olevien maiden tukemiseksi. ^HR

Käytännössä EU:n ulkorajan ensimmäinen tulomaa voi edelleen olla vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Uudella järjestelmällä pyritään myös tekemään siirroista velvoittavampia ja helpommin toteutettavia. Ruotsi on ilmoittanut aikovansa soveltaa sopimuksen sääntöjä ja odottavansa kaikkien jäsenmaiden täyttävän velvollisuutensa. Suomi puolestaan on kertonut, että siirrot ensimmäiseen tulomaahan voivat jatkua uuden turvapaikka- ja muuttoliikkeen hallinta-asetuksen nojalla. ^N

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan vastuun perusteella tehtävä siirto ja karkotus. Dublin-järjestelmän tai sen seuraajan mukainen siirto ei automaattisesti tarkoita, että henkilön turvapaikkahakemus olisi jo hylätty. Yleensä kyse on hakijasta, joka on hakenut suojelua yhdessä maassa mutta saapunut aiemmin toisen maan kautta. Siksi kaikkien Italiaan siirrettävien kutsuminen ”epäonnistuneiksi turvapaikanhakijoiksi” antaa asiasta liian yksinkertaistetun kuvan. ^T

Kuinka monta siirtoa on tehty?

Itävalta on ilmoittanut neljästä Italiaan tehdystä siirrosta 12. kesäkuuta alkaneen soveltamisen jälkeen. Ihmiset matkustivat viranomaisten järjestämillä julkisen liikenteen lipuilla. ^UE

Myös Saksa on pyrkinyt käynnistämään siirrot Italiaan ja Kreikkaan uudelleen. Berliinin mukaan toimiva vastuunjakoon perustuva järjestelmä on välttämätön koko yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kannalta. ^DE

Sveitsi, joka osallistuu Dublin-järjestelmään mutta ei kuulu EU:hun, on liittynyt niiden maiden joukkoon, jotka haluavat soveltaa vastuusääntöjä. Ruotsi ja Suomi ovat vahvistaneet tai ilmoittaneet noudattavansa uutta kehystä, ja Alankomaat on kertonut aikovansa lähettää asiaankuuluvia tapauksia Italiaan. ^II

Julkisuudessa mainittu 10 000 siirron määrä ei kuitenkaan ole vahvistettu virallinen tavoite tai ennuste. Se vaikuttaa pikemminkin poliittiselta tai mediassa esitetyltä arviolta mahdollisesta kokonaismäärästä. Käytettävissä olevat lähteet eivät myöskään riitä osoittamaan varmasti, että Ranska ja Espanja olisivat pysyvästi kieltäytyneet kaikista vastaavista siirroista.

Miksi Italia kiistää siirtojen ajoituksen?

Rooman keskeinen väite koskee siirtymäkautta. Italian mukaan uusia järjestelyjä pitäisi soveltaa henkilöihin, joiden asia tai liikkuminen kuuluu 12. kesäkuuta jälkeen voimaan tulleen sääntelyn piiriin. Italia vastustaa sitä, että vanhoja tapauksia avattaisiin uudelleen.

Raporttien mukaan Italia ja useat muut hallitukset ovat eri mieltä siitä, voidaanko ennen 12. kesäkuuta syntyneitä tapauksia siirtää uuden järjestelmän nojalla. ^I

Kiista ei ole vain periaatteellinen. Käytännön vaikutus riippuu siitä, mitkä tapaukset ovat edelleen siirtokelpoisia, kuinka pitkään siirtoa voidaan pyytää ja hyväksyykö vastaanottava valtio yksittäiset pyynnöt. Euroopan komissio on kuvannut järjestelmää vastuun ja solidaarisuuden tasapainoksi, mutta toimeenpano on jo aiheuttanut vastarintaa ja hallinnollisia ristiriitoja.

Italian hallitus on lisäksi väittänyt hylänneensä noin 80 000 siirtopyyntöä vuodesta 2023 lähtien. Kyse on Italian hallituksen ilmoittamasta luvusta, jota vahvimmat käytettävissä olevat lähteet eivät ole riippumattomasti vahvistaneet.

Miksi oppositio puhuu ”omasta maalista”?

Italian opposition johtajat Matteo Renzi ja Elly Schlein katsovat, että Meloni oli mukana edistämässä tiukempaa eurooppalaista muuttoliikepolitiikkaa, jota markkinoitiin keinona suojella Italiaa. Nyt sama kehys antaa muiden maiden mukaan selkeämmän väylän palauttaa turvapaikanhakijoita Italiaan. ^IT

Kritiikin ydin on, että Italia voi joutua kantamaan suuren tulomaan vastuun ilman, että eurooppalaiset kumppanit tarjoavat vastineeksi riittävää käytännön helpotusta. Siksi puhe ”spektaakkelimaisesta omasta maalista” ja ”bumerangivaikutuksesta” on poliittisesti tehokasta: Melonin hallituksen tukema ratkaisu näyttää kääntyvän sen alkuperäistä tavoitetta vastaan.

Sopimusta perusteltiin aikanaan yhteisenä vastauksena vanhan Dublin-järjestelmän ongelmiin. Jos vastuun siirrot nopeutuvat, mutta jäsenmaiden välinen uudelleensijoittaminen, rahoitus ja muu solidaarisuus jäävät vaatimattomiksi, järjestelmä voi näyttää enemmän Italian aseman virallistamiselta Euroopan vastaanottavana maana kuin todelliselta vastuunjaolta.

Solidaarisuuden mittakaava onkin yksi suurimmista avoimista kysymyksistä. Euronewsin mukaan vuonna 2026 aiottiin siirtää muihin jäsenmaihin alle 9 000 turvapaikanhakijaa, vaikka solidaarisuusmekanismin vähimmäisvertailukohtana oli 30 000 henkilöä ja lisäksi 600 miljoonan euron rahoitusosuus. ^E Tämä ero auttaa selittämään, miksi siirtokiista on poliittisesti merkittävä, vaikka vahvistettujen Italiaan tehtyjen siirtojen määrä on toistaiseksi pieni.

Melonin puolustus: vastuu ja solidaarisuus ovat eri asioita

Meloni torjuu väitteen sopimuksen bumerangivaikutuksesta. Hänen hallituksensa mukaan sopimus tuo etulinjan maille selkeämmät vastuusäännöt, nopeuttaa seulontaa ja palautuksia sekä sisältää solidaarisuusmekanismin, jonka tarkoitus on estää yksittäisen jäsenmaan jääminen yksin paineen alle. Euroopan komissio kuvaa pakettia samansuuntaisesti. ^HI

Meloni korostaa myös, että Italian ja Espanjan välinen Schengen-kiista on erillinen asia. Yksi kysymys koskee sitä, mikä maa vastaa turvapaikkahakemuksesta; toinen koskee tilapäisiä matkustustarkastuksia EU-maiden välillä Ceutan tapahtumien jälkeen. Erottelu on sekä oikeudellisesti että poliittisesti tärkeä.

Miten Espanja-kiista liittyy kokonaisuuteen?

Italia ja Espanja ajautuivat vastakkain sen jälkeen, kun Marokosta tehtiin suuri joukkoylitys Espanjalle kuuluvaan Pohjois-Afrikan Ceutan erillisalueeseen 30.–31. heinäkuuta. Espanjan viranomaiset arvioivat myöhemmin, että alueelle oli tullut noin 72 000 ihmistä ja noin 70 000 palannut Marokkoon.

Italia palautti tämän jälkeen tilapäisesti kohdennetut tarkastukset Espanjasta saapuville EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille ja korosti, etteivät EU-kansalaiset kuulu rajoitusten piiriin. Espanja vastasi asettamalla noin kuukauden ajaksi vastaavia tarkastuksia Italiasta tulevaan lento- ja meriliikenteeseen. ^R

Väitteisiin, joiden mukaan Espanja olisi pysäyttänyt Italiasta saapuneista yli 5 000 ihmistä, on syytä suhtautua varovaisesti. Vahvempi saatavilla oleva uutisointi vahvistaa vastavuoroiset rajatarkastukset, mutta ei kyseistä kokonaislukua. Koska Italialla ja Espanjalla ei ole yhteistä maarajaa, toimet vaikuttavat ennen kaikkea lento- ja merireitteihin. ^R

Kiistan ytimessä oleva ristiriita

Tähänastinen näyttö tukee maltillisempaa johtopäätöstä kuin kummankaan osapuolen poliittiset iskulauseet. Sopimus on tehnyt vastuun perusteella tehtävistä siirroista näkyvämpiä ja näyttää auttaneen useita maita käynnistämään uudelleen Italiaa koskevat pyynnöt. Itävallan neljä siirtoa on dokumentoitu, ja Saksan kerrotaan tehneen kolme, mutta tulevan kokonaismäärän suuruutta ei ole vahvistettu. ^UE

Toisaalta sopimus ei ole pelkkä määräys palauttaa jokainen henkilö siihen maahan, jonka kautta hän saapui EU:hun. Se on kokonaisuus, jossa yhdistyvät vastuun määrittely, menettelyt, palautukset ja solidaarisuus. Siirtymäsäännöistä ja käytännön toimeenpanosta kiistellään edelleen. ^H

Italian kannalta ratkaisevaa on, toimivatko sopimuksen muut osat merkittävässä mittakaavassa: turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittaminen, taloudellinen tuki, ulkorajojen hallinta ja tehokkaat palautukset. Ennen kuin tämä selviää, Melonin vastustajat voivat uskottavasti kutsua siirtoja poliittiseksi omaksi maaliksi. Hallitus puolestaan voi perustellusti väittää, että säännöt pakottavat muut EU-maat osallistumaan vastuuseen aiempaa järjestelmällisemmin.

Toistaiseksi näkyvin osa järjestelmää on siis toiminut: Italiaan on alettu siirtää hakijoita muista maista. Avoin kysymys on, toteutuuko solidaarisuus samalla tavalla.