Slovenia rajoitti polttoaineen ostamista 50 litraan päivässä – kyse ei ollut polttoaineen loppumisesta

Mitä Sloveniassa tapahtui?

Sloveniasta tuli maaliskuussa 2026 ensimmäinen Euroopan unionin jäsenmaa, joka otti käyttöön polttoaineen säännöstelyn. Yksityisautoilijat saivat ostaa enintään 50 litraa polttoainetta päivässä. Yrityksille, maanviljelijöille ja muille kaupallisille käyttäjille raja oli 200 litraa.

Päätös tehtiin sen jälkeen, kun useat huoltoasemat kärsivät toimituskatkoista ja osa asemista kuivui kokonaan. Slovenian hallituksen mukaan maassa oli kansallisesti riittävästi polttoainetta, mutta sen toimittaminen yksittäisille asemille ei onnistunut riittävän nopeasti.

Rajoituksen taustalla oli myös niin sanottu polttoaineturismi: Slovenian säännellyt hinnat houkuttelivat tankkaajia rajan yli Itävallasta. Kun samaan aikaan polttoainetta ostettiin varastoon, kysyntä kasvoi hetkellisesti tavallista suuremmaksi. Näin asemien paikalliset varastot tyhjenivät, vaikka koko maan polttoainevaranto ei ollut loppumassa.

Huoltoasemat rajoittivat ostoksia jo ennen hallitusta

MOL oli ottanut omilla asemillaan käyttöön 30 litran rajan yksityisautoille yhtä tankkauskäyntiä kohden. Myös Shell asetti vastaavia rajoituksia. Tavoitteena oli jakaa saatavilla oleva polttoaine useammalle asiakkaalle, ehkäistä hamstrausta ja pitää asemat toiminnassa sen sijaan, että yksittäiset ostajat – myös rajan yli tulleet tankkaajat – tyhjentäisivät ne. Kaupallisille ajoneuvoille sallittiin suuremmat määrät.

Hallituksen asettama 50 litran päiväkohtainen raja oli siis lyhyen aikavälin keino estää paniikinomainen ostoryntäys jakeluketjun vähittäispäässä. Se ei ollut ilmoitus siitä, että Slovenia olisi käyttänyt polttoaineensa loppuun.

Väitteelle, jonka mukaan rajoitukset olisi poistettu toukokuun loppuun mennessä, ei tässä aineistossa ole riittävää vahvistusta. Päivämäärää on siksi syytä pitää varmistamattomana.

Euroopan varsinainen ongelma oli jalostamokapasiteetti

Slovenian tilanne kytkeytyi laajempaan Euroopan polttoainekriisiin. Ongelma ei ollut pelkästään raakaöljyn kallistuminen, vaan erityisesti dieselin ja bensiinin jalostetun tarjonnan supistuminen.

Yhdysvaltojen ja Israelin iskut Iraniin sekä Iranin vastatoimet heikensivät liikennettä Hormuzinsalmessa. Reitti on keskeinen sekä raakaöljyn että öljytuotteiden kuljetuksille. Ennen sotaa salmen kautta kulki noin 18 miljoonaa barrelia öljyä päivässä, mutta määrä putosi heinäkuussa 4,8 miljoonaan barreliin ja elokuun alussa noin 2 miljoonaan barreliin päivässä.

Lähi-idän jalostamoiden tuotanto oli Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion mukaan toisella vuosineljänneksellä 2,9 miljoonaa barrelia päivässä sotaa edeltänyttä tasoa alempana. Kolmannella neljänneksellä vajauksen odotettiin olevan vielä 2,2 miljoonaa barrelia päivässä. Myös Ukrainan iskut painoivat Venäjän jalostuksen lähelle kahden vuosikymmenen pohjalukemia.

Tämä yhdistelmä vähensi juuri dieselin ja bensiinin tarjontaa aikana, jolloin korvaavia toimituksia oli vaikea ja kallis kuljettaa. Euroopan dieselhinnat nousivat yli 70 prosenttia sodan alusta, ja kaasuöljyn eli dieselin keskeisen raakaöljyyn verrattavan futuurin preemio Brent-öljyyn nähden nousi ennätyslukemiin.

Raakaöljyn halpeneminen ei välttämättä näy pumpulla

Raakaöljyn ja huoltoasemien hintojen kehitys ei kulje aina käsi kädessä. Jalostamojen sulkemiset, kuljetusrajoitukset ja pienet varastot voivat pitää dieselin kalliina, vaikka Brent-raakaöljy halpenisi.

Yhdysvaltain energiatietohallinto EIA arvioi Brentin keskihinnaksi 103 dollaria barrelilta vuoden 2026 toisella neljänneksellä ja 70 dollaria neljännellä neljänneksellä. Ennuste kuvaa markkinoiden voimakasta vaihtelua – raakaöljyn hinta ei siis pysynyt jatkuvasti noin 90 dollarissa.

Kuluttajahinnat pysyivät Euroopassa tästä huolimatta korkeina. Kroatian virallisissa EU-asiakirjoissa dieselin hinnaksi ilmoitettiin 1,88 euroa litralta 30. maaliskuuta. Elokuun puolivälin markkinatiedot näyttivät hinnaksi noin 1,835 euroa litralta, mikä vastaa suunnilleen 1,86 euron hintatasoa. Moldovassa säännelty dieselin hinta nousi heinäkuun lopulla noin 1,62 euroon litralta.

Voiko polttoainekriisi jatkua vuosia?

Riski pitkittymisestä on todellinen, koska jalostamoita, vientiterminaaleja ja merireittejä ei voida välttämättä palauttaa nopeasti sodan päätyttyä. Hormuzinsalmen häiriöt, Persianlahden infrastruktuurin korjaukset, Venäjän pienentynyt jalostus, säiliöalusten rajallinen saatavuus ja kesän kuumuus voivat pitää öljytuotteiden markkinat kireinä. Kuumuus voi lisäksi vähentää lämpö- ja ydinvoiman tuotantoa, mikä kasvattaa kaasu- ja öljypohjaisen sähköntuotannon kysyntää.

Analyytikot pitävät mahdollisena, että jalostamojen marginaalit ja polttoainehinnat pysyvät korkeina usean vuoden ajan. Kesto riippuu kuitenkin ennen kaikkea sodan etenemisestä, infrastruktuurin korjaamisesta, Kiinan jalostamotuotannosta ja siitä, kuinka vapaasti tankkerit pääsevät kulkemaan.

Slovenian 50 litran raja oli siten näkyvä oire laajemmasta ongelmasta: polttoaine ei välttämättä ollut loppu, mutta sen saaminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan oli muuttunut vaikeaksi.