Osavaltiot yhdistävät tämän tuotestrategian raportoituun ahdistuneisuuteen, masennukseen, kehonkuvaan liittyviin ongelmiin ja itsetuhoisuuteen. Kyse on kuitenkin oikeudenkäynnissä esitetyistä väitteistä, ei tuomioistuimen vahvistamasta havainnosta siitä, että Meta olisi aiheuttanut nämä seuraukset.
Koalitio väittää myös Metan vakuuttaneen vanhemmille ja suurelle yleisölle, että sen palvelut ovat nuorille turvallisia, vaikka yhtiö olisi samalla salannut tai vähätellyt tietoja mahdollisista haitoista. Osavaltiot katsovat tällaisten lausuntojen rikkoneen kuluttajansuojalakeja.
Meta kiistää väitteen, jonka mukaan se olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt koukuttamaan lapsia tai johtamaan yleisöä harhaan. Yhtiö korostaa puolustuksessaan nuorten turvallisuuteen tarkoitettuja työkalujaan ja kiistää osavaltioiden tulkinnan sen toiminnasta.
Osavaltiot väittävät Metan keränneen ja käyttäneen lasten henkilötietoja liittovaltion COPPA-lain sekä siihen liittyvien osavaltioiden lakien vastaisesti. COPPA eli Children’s Online Privacy Protection Act on Yhdysvaltain lasten verkkoyksityisyyttä koskeva laki. Väitteet koskevat erityisesti alle 13-vuotiaiden tietoja ja sitä, hankittiinko niiden käsittelyyn vaadittu vanhempien suostumus.
Kanteessa haetaan muutakin kuin rahallista korvausta tai sakkoa. Osavaltiot haluavat valtakunnallisen määräyksen, joka pakottaisi Metan muuttamaan Facebookin ja Instagramin toimintaa nuorempien käyttäjien osalta. Vaadittuihin toimiin kuuluvat esimerkiksi:
Mahdollisen määräyksen tarkka sisältö riippuisi siitä, mitä tuomari katsoo näytetyksi ja millaista oikeusseuraamusta hän pitää perusteltuna. Oikeudenkäynnissä esiintyvät nyt neljä osavaltiota; koalition 25 muuta osavaltiota etenevät omissa myöhemmissä oikeusprosesseissaan.
Meta on sanonut teoreettisen enimmäisriskin voivan nousta noin 1,4 biljoonaan dollariin. Osavaltiot ovat puolestaan ilmoittaneet, että realistisempi summa olisi lähempänä 200 miljardia dollaria. Lopullista määrää ei ole määrätty. Mahdollisista siviilioikeudellisista seuraamuksista päättäisi tuomari, eivät otsikoissa esiintyvät arviot.
Ero on olennainen. 1,4 biljoonan dollarin luku kuvaa Metan näkemystä väitteisiin liittyvästä teoreettisesta enimmäisvastuusta, kun taas noin 200 miljardin dollarin arvio perustuu osavaltioiden näkemykseen siitä, mitä ne saattavat tosiasiassa tavoitella.
Oikeusjuttu voi siis päättyä huomattavasti pienempään maksuun, ilman rahallista seuraamusta tai neuvoteltuun ratkaisuun. Saatavilla olevat lähteet eivät vielä kerro, mikä lopputulos on.
Rahallinen tuomio olisi Metalle suuri taloudellinen isku, mutta valtakunnallinen kielto- tai muutosmääräys voisi näkyä käyttäjille vielä selvemmin. Ikätarkistuksia, vanhempien suostumusta, suosittelujärjestelmiä tai vieritysominaisuuksia koskevat vaatimukset voisivat pakottaa yhtiön suunnittelemaan Facebookin ja Instagramin osia uudelleen sen sijaan, että se vain maksaisi korvauksia.
Oikeudenkäynti on osa laajempaa Yhdysvalloissa käytävää kiistelyä siitä, miten sosiaalisen median yrityksiä voidaan pitää vastuussa nuorille väitetyistä haitoista. Erillisessä New Mexicon tapauksessa osavaltion tuomioistuin määräsi Metan maksamaan 567 miljoonaa dollaria ja toteuttamaan nuorten suojaamiseen liittyviä toimia osavaltiossa. Ratkaisu ei kuitenkaan ratkaise nyt käsiteltävää liittovaltion tapausta.
Valamiehistö antaa asiassa neuvoa-antavan ratkaisun. Liittovaltion tuomari päättää sen jälkeen, onko Meta vastuussa käsiteltävistä lainrikkomuksista ja määrätäänkö yhtiölle siviilioikeudellisia seuraamuksia tai palveluihin kohdistuvia muutoksia.
Siihen asti osavaltioiden väitteitä ei pidä pitää todistettuina tosiasioina. Oikeudenkäynnin ydin on siinä, rikkoivatko Metan tuotesuunnittelu, julkiset lausunnot ja tietojen käsittely osavaltioiden mainitsemia lakeja – ja millainen seuraamus olisi perusteltu, jos tuomioistuin yhtyy osavaltioiden näkemykseen.