Venäjän kala-asema vahvistui EU:ssa – suunnitellut kalapakotteet kaatuivat

Venäjä vahvisti asemansa Euroopan unionin suurimpana pakastetun seifileen toimittajana vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla. Venäjän osuus EU:n tuonnista nousi määrällä mitattuna 44 prosentista 51 prosenttiin, kun taas Yhdysvaltojen ja Kiinan toimitukset supistuivat.

Kehitys auttaa selittämään, miksi Euroopan komission yritys ottaa venäläiset kalatuotteet mukaan EU:n 21. Venäjä-pakotepakettiin kohtasi vastarintaa. Komissio ehdotti muun muassa venäläisen turskan täyskieltoa, mutta kalatuotteita koskevat rajoitukset poistettiin lopullisesta paketista.

Venäjän johto kasvoi alkuvuonna

Venäjä vei tammi–kesäkuussa EU:hun 66 000 tonnia pakastettua seifileetä, mikä oli 11 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Viennin arvo nousi 34 prosenttia 218 miljoonaan dollariin.

Näin Venäjän osuus EU:n seifileemarkkinasta kasvoi seitsemän prosenttiyksikköä ja saavutti 51 prosentin tason.

Arvon kasvu oli selvästi määrän kasvua nopeampaa. Tämä viittaa siihen, että vientituloihin vaikuttivat joko korkeammat hinnat tai aiempaa arvokkaampi tuotevalikoima. Käytettävissä olevat tiedot eivät kuitenkaan kerro tarkasti, kumpi tekijä selittää seifileen arvon nousua.

Jo tammi–toukokuun tilastot näyttivät saman suunnan: venäläistä pakastettua seifileetä vietiin EU:hun 51 000 tonnia 164 miljoonan dollarin arvosta, ja Venäjän osuus oli tuolloin 50 prosenttia.

Kilpailijoiden toimitukset vähenivät

Venäjän asema vahvistui samaan aikaan, kun kaksi muuta merkittävää toimittajaa toimitti EU:hun vähemmän kalaa:

• Yhdysvallat: toimitukset vähenivät 15 prosenttia 46 000 tonniin ja niiden arvo 10 prosenttia 178 miljoonaan dollariin.
• Kiina: toimitukset supistuivat 15 prosenttia 19 000 tonniin, mutta niiden kokonaisarvo pysyi 62 miljoonassa dollarissa.

Muutos ei siis perustunut vain Venäjän voimakkaaseen tonnimäärän kasvuun. Venäjän toimitukset lisääntyivät samalla, kun kilpailijoiden tarjonta heikkeni. Tämän seurauksena EU:n ostajat olivat entistä riippuvaisempia venäläisestä seistä, vaikka unioni pyrki samaan aikaan kiristämään Venäjä-politiikkaansa.

EU:n tuontiin tuli myös muuta venäläistä kalaa

Seiti muodosti suurimman osan kaupasta, mutta Venäjän EU-vienti kattoi alkuvuonna useita kala- ja äyriäistuotteita. Venäjä toimitti EU:hun muun muassa:

• 5 200 tonnia pakastettua turskaa, arvoltaan 47,7 miljoonaa dollaria;
• 5 300 tonnia pakastettua turskafileetä, arvoltaan 63,4 miljoonaa dollaria; sekä
• 4 700 tonnia surimia, arvoltaan 10,2 miljoonaa dollaria.

Kaikkiaan Venäjän ilmoitettu kalavienti EU:hun oli tammi–kesäkuussa 94 000 tonnia ja 417 miljoonaa dollaria.

Kesäkuussa venäläisen kalan toimitukset EU:hun nousivat 74,9 miljoonaan euroon. Summa oli 1,7-kertainen toukokuuhun verrattuna ja korkein kuukausitaso marraskuun 2024 jälkeen. Suurin osa tuonnista koostui fileistä ja kalalihasta, erityisesti pakastetusta seiti- ja turskafileestä.

Venäjä kasvatti samalla kalavientiään Kiinaan. Tammi–kesäkuussa vienti oli 723 000 tonnia ja 2,33 miljardia dollaria, mikä tarkoitti 14 prosentin kasvua määrässä ja 52 prosentin kasvua arvossa vuodentakaiseen verrattuna.

Turskan hinnat nousivat tarjonnan kiristyessä

Venäjän keskimääräiset vientihinnat nousivat pakastetun turskan osalta 40 prosenttia ja turskafileiden osalta 30 prosenttia.

Yhtenä hintakehitykseen vaikuttaneena tekijänä pidettiin Barentsinmeren Atlantin turskan vuoden 2026 suurimman sallitun saaliin 16 prosentin leikkausta. Kiintiöksi asetettiin 285 000 tonnia, josta Venäjän osuudeksi ilmoitettiin 136 000 tonnia.

Pienempi saalisraja ei yksin selitä vientihintojen kaikkia muutoksia, mutta se lisää markkinoille selkeän tarjontarajoitteen. Turskaa raaka-aineena käyttävälle jalostusteollisuudelle niukempi saatavuus voi merkitä korkeampia hankintakustannuksia ja vaikeuttaa nopeaa toimittajan vaihtamista.

Miksi kalapakotteet poistettiin?

Euroopan komissio kuvasi kalastusta yhdeksi viimeisistä suurista Venäjän talouden aloista, joita eivät vielä kattaneet merkittävät rajoitukset. Komission ehdotukseen sisältyi rajoituksia joillekin kalatuotteille ja täyskielto toisille, turska mukaan lukien.

EU-maiden vastustuksen jälkeen kalastusta koskevat kohdat poistettiin paketista. Vastustajiin lukeutuivat muun muassa Saksa, Puola ja Portugali.

Vastustuksen taustalla olivat ennen kaikkea toimitusketjujen riskit. Saksan ja Puolan jalostusteollisuus käyttää runsaasti Alaskan seitiä, kun taas Portugalissa turskalla on vahva kysyntä ja jalostusketju. Äkillinen tuontikielto olisi voinut nostaa raaka-aineiden hintoja, häiritä jalostusta ja vaarantaa työpaikkoja. Lisäksi se olisi voinut lisätä elintarvikkeiden hintapaineita.

Ratkaisu ei merkinnyt EU:n laajemman Venäjä-pakotepolitiikan hylkäämistä. Se osoitti pikemminkin, kuinka vaikeaa on rajoittaa tuoteryhmää, jonka toimitusketjuista eurooppalaiset yritykset ja kuluttajat ovat edelleen riippuvaisia. EU kielsi venäläisen kaviaarin tuonnin jo vuonna 2022, mutta turska ja seiti ovat säilyneet kaupallisesti merkittävinä.

Pakotteet törmäsivät toimitusriippuvuuteen

Vuoden 2026 ensimmäisen puoliskon luvut paljastavat EU:n hankalan yhtälön. Venäjän seiti-vienti EU:hun kasvoi 66 000 tonniin samalla, kun Yhdysvaltojen ja Kiinan tarjonta väheni. Kaikkien ilmoitettujen kalatuotteiden vienti nousi 417 miljoonaan dollariin.

Kattava tuontikielto oli siksi taloudellisesti herkempi kysymys kuin tilanteessa, jossa vaihtoehtoiset toimittajat olisivat nopeasti kasvattaneet tarjontaansa. Venäjän asema vahvistui kasvaneen viennin, nopeamman arvokasvun ja kilpailijoiden heikentyneen tarjonnan yhdistelmänä.

Käytettävissä oleva aineisto ei kuitenkaan vahvista erikseen väitteitä Norebon tai Murman Seafood Companyn rooleista. Se ei myöskään vahvista väitettä siitä, että venäläisten tuotteiden osuus olisi noin kolmannes EU:n markkinoista. Näitä lukuja ei siksi pidä pitää varmistettuina ilman lisänäyttöä.