Irlannin aiempi Apple-järjestely päätyi vuosia kestäneeseen EU-oikeusprosessiin. EU-tuomioistuimen syyskuussa 2024 antama lopullinen ratkaisu vahvisti, että Irlannin Applelle myöntämät veroratkaisut merkitsivät laitonta valtiontukea ja että yli 13 miljardia euroa oli perittävä takaisin.
Joissakin aiemmissa tarkasteluissa Applen efektiivisen verokannan on kerrottu painuneen alle yhden prosentin, jopa 0,005 prosenttiin vuonna 2014. EU-tuomioistuin ei katsonut tätä hyväksyttäväksi vain siksi, että Irlannin yleinen nimellinen verokanta oli 12,5 prosenttia.
Yksi raportin paljastavimmista vertailuista liittyy voittoihin ja henkilöstöön. Apple ilmoitti noin kuuden miljoonan dollarin esiverovoiton jokaista Irlannissa työskentelevää 5 575 työntekijää kohden. Irlannissa työskenteli noin kolme prosenttia yhtiön koko henkilöstöstä.
Saksassa työntekijää kohden kirjattu esiverovoitto oli vertailun vuoksi noin 51 000 dollaria. Saksassa Applella oli 4 089 työntekijää, ja yhtiö maksoi maahan käteisveroina 153 miljoonaa dollaria.
Luvut eivät itsessään todista lainvastaisuutta. Ne osoittavat kuitenkin, että voittojen kirjauspaikka määräytyy paljon enemmän aineettomien oikeuksien omistuksen ja konsernin sisäisen voitonjaon kuin työntekijöiden määrän tai kuluttajien sijainnin perusteella.
Sama rakenne näkyy Microsoftilla. Yhtiön irlantilaiset toiminnot kirjasivat noin 47,1 miljardia dollaria esiverovoittoa, eli noin 38 prosenttia koko konsernin esiverovoitosta, vaikka Irlannissa työskenteli vain noin kolme prosenttia yhtiön henkilöstöstä. Microsoftin tilivuoden 2025 EU-raportti vahvistaa, että kyse on samasta uudesta raportointikehyksestä.
Irlannin vetovoima on rakentunut 12,5 prosentin yhteisöverokannan lisäksi englanninkielisen työvoiman, EU:n sisämarkkinoille pääsyn, laajan verosopimusverkoston ja yritysverojärjestelmän varaan. Nämä tekijät ovat houkutelleet maahan konsernien pääkonttoritoimintoja ja immateriaalioikeuksiin liittyvää liiketoimintaa.
Suurten konsernien 15 prosentin globaali vähimmäisvero kuitenkin pienentää Irlannin aiempaa veroetua. Samalla julkinen maakohtainen raportointi tekee poikkeuksellisen keskittyneestä voitonjaosta aiempaa näkyvämpää.
Irlannin julkinen talous on myös altis keskittymäriskille. Apple, Microsoft ja Eli Lilly vastasivat yhdessä noin 46 prosentista Irlannin yhteisöverotuotoista vuonna 2024. Maa on siis saanut monikansallisilta yrityksiltä poikkeuksellisen paljon verotuloja, mutta sen tulot ovat herkkiä yritysjärjestelyille, kansainvälisten verosääntöjen muutoksille ja pienen yritysjoukon tulosvaihteluille.
Applen puolustus perustuu tavanomaiseen veroperiaatteeseen: yrityksen tulisi maksaa veroa siellä, missä voittoa tuottavat varat, toiminnot, riskit ja immateriaalioikeudet sijaitsevat. Arvonlisävero ja muut kulutusverot puolestaan syntyvät siellä, missä asiakkaat ostavat tuotteita.
Kiista ei siis koske sitä, onko tällainen periaate olemassa. Kysymys on siitä, keskittävätkö immateriaalioikeuksien omistus ja konsernin sisäiset järjestelyt Irlantiin liian suuren osan voitosta suhteessa niihin ihmisiin, markkinoihin ja kaupalliseen toimintaan, jotka tosiasiassa ovat liiketoiminnan taustalla muualla Euroopassa.
Keskeinen johtopäätös ei ole, ettei Apple maksaisi Irlantiin veroja. Päinvastoin: yhtiön maksu oli aidosti valtava. Raportti osoittaa kuitenkin samanaikaisesti, että kertaluonteinen EU-tuomioistuimen määräämä takaisinperintä paisutti vuoden lukua ja että Applen voittojen kirjauspaikka poikkeaa jyrkästi siitä, missä yhtiön eurooppalaiset työntekijät ja asiakkaat sijaitsevat.