Venäjä painostaa Armeniaa valitsemaan, mutta menettää samalla vaikutusvaltaansa

Dmitri Peskov on kuvannut Armenian länsisuuntausta ennen kaikkea institutionaalisena valintana, ei tasapainoiluna eri suurvaltojen välillä. Huhtikuussa Kremlin tiedottaja sanoi Euroopan unionin ja Euraasian talousunionin (EAEU) perustuvan erilaisiin ”käyttöjärjestelmiin” ja arvioi, että Armenian olisi ennemmin tai myöhemmin valittava niiden välillä, jos se jatkaa Euroopan yhdentymistä. Elokuussa Kreml toisti viestin ja syytti Armenian johtoa siitä, että se yrittää keinotekoisesti asettaa maan tienhaaraan Euroopan ja EAEU:n välille.

Painostuksen tavoitteena on puolustaa Venäjän asemaa Armeniassa. Vuoden 2026 tapahtumat kuitenkin viittaavat siihen, että Moskova pystyy yhä aiheuttamaan Jerevanille taloudellista haittaa, mutta sen kyky määrittää Armenian strateginen suunta on heikentynyt. Armenian tuotteisiin kohdistetut rajoitukset ovat vaurioittaneet kauppaa ja samalla kannustaneet maata etsimään uusia markkinoita, rahoittajia ja kuljetusreittejä.

Taloudellisesta vaikutusvallasta tuli poliittinen koe

Venäjä otti touko- ja kesäkuussa käyttöön uusia ja laajensi aiempia rajoituksia, jotka koskivat muun muassa armenialaista brandya, viiniä, kivennäisvettä ja maataloustuotteita. Lisäksi joidenkin armenialaistuotteiden kuljetukselle Venäjän kautta asetettiin esteitä. Toimet ajoittuivat yhteen Armenian EU-suhteiden tiivistämisen ja Moskovan muun poliittisen painostuksen kanssa. Venäjän johtamat EAEU-maat ovat vaatineet myös kansanäänestystä siitä, pyrkiikö Armenia EU:n jäseneksi vai jatkaako se EAEU:ssa.

Taloudellinen vaikutus on huomattava, vaikka käytettävissä olevat luvut kuvaavat pudotusta eri tavoin. Venäjän varapääministeri Aleksei Overchuk sanoi maiden välisen kaupan supistuneen noin kaksi kolmasosaa vuoden 2025 tasosta ja jatkavan laskuaan. Armenian tammi–kesäkuuta koskevien tietojen mukaan kahdenvälinen kauppa väheni vuodentakaisesta 20,9 prosenttia: 3,326 miljardista dollarista 2,63 miljardiin dollariin.

Luvut eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään. Ensimmäinen on laajempi arvio koko vuoden kehityksestä, kun taas toinen koskee vuoden ensimmäistä puoliskoa. Yhdessä ne kertovat kaupan jyrkästä heikkenemisestä, eivät yhdestä lopullisesta mittarista koko vuoden vaikutuksille.

Moskovalle rajoitukset osoittavat, että Venäjä pystyy edelleen rankaisemaan armenialaisia viejiä. Jerevanille ne paljastavat kuitenkin myös yhden hallitsevan markkinan varaan rakentuvan taloussuhteen riskit – ja antavat yrityksille syyn suunnata kauppaa muualle.

Armenian vienti EU:hun kasvaa Venäjän-kaupan supistuessa

Armenian vienti EU-maihin nousi vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla 516 miljoonaan dollariin. Kasvua oli 80 prosenttia vuoden 2025 vastaavan ajanjakson 287 miljoonasta dollarista. Kasvu tapahtui samalla, kun Venäjä rajoitti asteittain muun muassa armenialaisten hedelmien, vihannesten, yrttien, kukkien, kivennäisveden, alkoholin, maitotuotteiden ja kalatuotteiden tuontia.

Euroopan markkinat eivät voi korvata Venäjää hetkessä. Vientikaupan suuntaaminen uudelleen vaatii toimivia logistiikkaketjuja, uusia ostajia, rahoitusta ja EU:n tuotestandardeihin sopeutumista. Kasvu osoittaa silti, etteivät Venäjän rajoitukset toimi tyhjiössä. Armenialla on käytettävissään toinen suuri markkina-alue, ja EU auttaa sitä hyödyntämään tätä vaihtoehtoa.

Bryssel lupasi heinäkuussa Armenialle 18 miljoonaa euroa lisää taloudellista tukea ja helpotti joidenkin armenialaistuotteiden vientisääntöjä. EU:n laajemman selviytymiskykyä ja kasvua tukevan suunnitelman arvo on 270 miljoonaa euroa. Sen tavoitteena on edistää uudistuksia, investointeja ja yhteistyötä muun muassa energia-, liikenne- ja yksityissektorilla. Euroopan komissio on lisäksi ehdottanut armenialaistuotteille väliaikaisia kaupan vapauttamistoimia vastauksena häiriöihin.

Näin syntyy itseään vahvistava kierre: Venäjän painostus lisää eurooppalaisen tuen arvoa, ja eurooppalainen tuki helpottaa Armeniaa kestämään Venäjän painostusta.

Pašinjanin vetoomus Putinille kertoo riippuvuudesta – ja vastarinnasta

Pašinjanin heinäkuinen puhelu Vladimir Putinin kanssa osoitti, ettei Armenia ole katkaissut taloussuhdettaan Venäjään. Armenian pääministeri pyysi Putinia auttamaan vientirajoitusten ratkaisemisessa. Samalla hän sanoi rajoitusten rikkovan maiden välisiä sopimuksia ja EAEU:n oikeudellista kehystä.

Tilanne on siis monimutkaisempi kuin selkeä geopoliittinen irtiotto. Armenia pyrkii säilyttämään pääsyn Venäjän markkinoille, mutta torjuu ajatuksen, että markkinoille pääsy voisi riippua poliittisesta linjasta. Vetoamalla EAEU:n sääntöihin Jerevan esittää kiistan institutionaalisten sitoumusten rikkomisena – ei hyväksy Moskovan tulkintaa, jonka mukaan Euroopan yhdentyminen oikeuttaisi rajoitukset.

Vetoomus kertoo samanaikaisesti kahdesta asiasta:

• Venäjä on edelleen Armenialle niin tärkeä, että pääministeri hakee suoraan Putinin väliintuloa.
• Moskovan vaikutusvaltaa ei kuitenkaan enää hyväksytä kyseenalaistamattomana käskyvallan suhteena.

Puhelu ei tiettävästi ratkaissut vientikiistaa välittömästi, ja rajoitukset olivat sen jälkeen edelleen voimassa.

Alueellinen avautuminen voi heikentää Venäjän portinvartijan roolia

Armenia etsii vaihtoehtoja myös EU:n ulkopuolelta. Pašinjanin vuosien 2026–2031 hallitusohjelmaan kuuluu suhteiden normalisointi Azerbaidžanin ja Turkin kanssa. Armenian ja Turkin viranomaiset ovat kuvailleet vuoropuhelua niin pitkälle edenneeksi, että se voisi mahdollistaa rajan avaamisen. Maat ovat myös ottaneet askeleita suoremman kaupankäynnin suuntaan.

Armenian ja Turkin suhteiden laajempi avautuminen voisi tarjota uusia kuljetusreittejä ja kaupallisia yhteyksiä. RANE-analyysikeskuksen mukaan liennytys antaisi Armenialle mahdollisuuden vähentää jossain määrin riippuvuuttaan Venäjästä, vaikka Venäjän painostus voi hidastaa prosessia.

Tällä on laajempi merkitys. Venäjän vaikutusvaltaa on vahvistanut Armenian taloussuhteiden lisäksi se, että Armenian alueelliset vaihtoehdot ovat olleet rajalliset. Jos suhteet Turkkiin ja Azerbaidžaniin paranevat, Armenia saa enemmän tilaa hajauttaa kauppaansa ja yhteyksiään. Tämä ei poista Venäjän vaikutusvaltaa, mutta vähentää Moskovan kykyä toimia alueen välttämättömänä välikätenä.

Miksi Moskova ei ehkä halua erottaa Armeniaa EAEU:sta?

Venäjän ”valitse”-viesti synnyttää Moskovalle ongelman. Jos se hyväksyy Armenian samanaikaisen EU-lähentymisen ja EAEU-jäsenyyden, se näyttää hyväksyvän rajoitetun tasapainoilun mallin, jota se on julkisesti pitänyt yhteensopimattomana. Jos se erottaa Armenian, se virallistaa välirikon ja luopuu tärkeästä institutionaalisesta vaikutuskanavasta.

Siksi analyytikot pitävät täydellistä erottamista epätodennäköisempänä kuin jatkumista kireässä rinnakkaiselossa. Carnegien arvion mukaan Armenian asteittainen liukuminen kohti Eurooppaa jatkuu Pašinjanin vaalivoiton jälkeen, mutta ei todennäköisesti johda välittömään Venäjä-eroon, koska molemmat osapuolet hyötyvät edelleen yhteistyöstä.

Tässä Venäjän vaihtoehdot kapenevat. Kaupparajoitukset voivat vahingoittaa armenialaisia tuottajia, mutta samalla ne tekevät monipuolistamisesta entistä kiireellisempää. Poliittiset uhkaukset pakottavat Jerevanin reagoimaan, mutta voivat vahvistaa maan sisäistä perustelua Moskovasta riippuvuuden vähentämiselle. Armenian erottaminen puolestaan poistaisi juuri sen EAEU-kehyksen, jota Venäjä yrittää käyttää vaikutusvaltansa välineenä.

Venäjän painostuskampanjan keskeinen paradoksi

Peskovin muotoilu on tarkoitettu tekemään Armenian valinnasta kaksijakoinen: Eurooppa tai EAEU. Armenia on sen sijaan pyrkinyt säilyttämään olemassa olevat taloussuhteet, lähentymään EU:ta ja avaamaan uusia alueellisia yhteyksiä.

Tällainen tasapainoilustrategia ei välttämättä ole loputtomasti mahdollinen. EU:n ja EAEU:n tullijärjestelmät ovat rakenteellisesti yhteensopimattomia, kuten Putin on itsekin sanonut. Venäjän taloudellinen painostus saattaa kuitenkin nopeuttaa niiden edellytysten syntymistä, joissa Armenia pystyy tekemään itsenäisemmän valinnan.

Venäjällä on edelleen kyky aiheuttaa Armenialle merkittäviä kustannuksia, ja maan eurooppalainen suunta on epävarma. Armenian ei kuitenkaan ollut heinäkuussa toimittanut virallista EU-jäsenyyshakemusta. Venäjän asemaa onkin täsmällisempää kuvata vaikutusvallan heikkenemisenä kuin merkityksen katoamisena: Moskova hallitsee yhä painostuskeinoja, mutta niistä on tulossa kalliimpia, epäluotettavampia ja yhä useammin sellaisia, että ne työntävät entistä liittolaista kohti juuri niitä vaihtoehtoja, jotka Venäjä haluaisi tämän torjuvan.