Hormuzin laivaliikenne ajautui lähes pysähdyksiin – Yhdysvaltojen ja Iranin aselepo romahti

Luvut kuvaavat kaupallisesti käytettävissä olevaa kulkua, eivät välttämättä virallista oikeudellista sulkemista. Meriväylä voi olla fyysisesti navigoitavissa, vaikka iskut, sotilaalliset varoitukset ja epävarmuus saavat varustamot välttämään sitä. Tämä selittää, kuinka Washington saattoi kutsua Hormuzia avoimeksi samalla kun seurantatiedot osoittivat liikenteen olevan lähellä lamaantumista.

Aseleposopimus näytti aluksi tukevan liikenteen palautumista. Kesäkuun 17. päivän järjestelyn tarkoituksena oli lopettaa sotatoimet ja aloittaa 60 päivän neuvottelujakso, johon sisältyi määräyksiä kaupallisen merenkulun turvallisesta läpikulusta. Sopimuksen jälkeen tehdyt iskut aluksiin sekä uudelleen voimistunut sotilaallinen ja taloudellinen painostus rapauttivat kuitenkin luottamusta järjestelyyn.

Entä Bab el-Mandeb?

Bab el-Mandeb pysyi liikenteen käytössä, mutta ei ollut konfliktista irrallinen. Reutersin mukaan salmen läpi kulki 3. elokuuta 20 alusta – 12 tankkeria ja kahdeksan irtolastialusta – eikä liikenne juuri muuttunut edellisestä päivästä. Tämä poikkeaa selvästi Hormuzissa raportoidusta lähes pysähdyksen tilanteesta.

Riski levisi silti etelään. Reuters kertoi erillisistä merenkulkuun kohdistuneista iskuista Persianlahdella ja Punaisenmeren suulla neuvottelujen takellellessa. CNBC:n mukaan Iranin tukemien huthien isku rahtialukseen Bab el-Mandebissä tappoi kuusi ihmistä. Kyseessä olivat ensimmäiset raportoidut kuolemantapaukset Punaisenmeren merenkulkuun kohdistuneissa iskuissa sodan alkamisen jälkeen.

Tilanne muodosti kaksi erilaista meriliikenteen pullonkaulaa: Hormuzista tuli Persianlahden liikenteen ensisijainen este, kun taas Bab el-Mandeb säilyi käytettävänä vaihtoehtoreittinä, mutta jatkuvan uhan alla. Iran vihjasi myös, että Punaisenmeren portista voisi tulla uusi painostuspiste huthiliittolaisten kautta. Tämä voisi ulottaa häiriöt Persianlahdelta Punaisellemerelle.

Miksi Washington ja Teheran kiistelivät siitä, oliko Hormuz avoin?

Kiista koski yhtä aikaa merellä vallitsevia tosiasioita ja oikeutta käyttää määräysvaltaa.

Presidentti Donald Trump sanoi Hormuzin olevan avoinna merenkululle ja torjui ajatuksen siitä, että Iranin kanssa käytäisiin merkityksellisiä neuvotteluja. Reutersin mukaan Trump väitti Yhdysvalloilla olevan salmesta »täysi määräysvalta».

Iran esitti päinvastaisen tulkinnan. Iranilaisviranomaisten mukaan salmi pysyisi suljettuna, ellei Washington täyttäisi ehtoja, joihin kuuluivat satamasaarron, pakotteiden ja sotilaallisten uhkausten lopettaminen. Iranin sotilasviranomainen kuvasi Hormuzin olevan Iranin »valvonnassa ja hallinnassa».

Väitteet voidaan sovittaa yhteen havaittujen liikennelukujen kanssa vain, jos sanoille avoin ja suljettu annetaan eri merkitykset:

• Fyysisesti avoin: osa aluksista pystyi edelleen kulkemaan salmen läpi.
• Kaupallisesti suljettu tai käyttökelvoton: iskut ja epävarmuus estivät normaalin liikenteen.
• Poliittisesti ja sotilaallisesti kiistanalainen: molemmat osapuolet väittivät voivansa päättää, mitkä alukset saavat kulkea ja millä ehdoilla.

Käytännössä kyse ei siis ollut normaalista uudelleenavaamisesta eikä täydellisestä sulusta. Hormuz oli teknisesti kulkukelpoinen, mutta kaupallisesti rajoitettu – epävakaa tila, jossa jokainen matka altistui muuttuville sotilaallisille ja diplomaattisille päätöksille.

Mitä Iranin »täysin hyökkäyksellinen» linja tarkoittaa?

Iranilainen korkea-arvoinen virkamies kertoi Reutersille 17. elokuuta, että Iran siirtyisi »täysin hyökkäykselliseen» sotilaalliseen asentoon, koska pyrkimykset neuvotella sodan pysyvästä lopettamisesta olivat pysähtyneet. Lausunto annettiin sen jälkeen, kun Washington oli ilmoittanut, ettei se jatkaisi väliaikaista aselepoa.

Muotoilu viittaa siirtymiseen yksittäisiin iskuihin rajatusta vastauksesta laajempaan painostuskampanjaan. Reutersin mukaan Teheran pyrkii käyttämään kauppareittejä, meriväyliä ja energiainfrastruktuuria vastakkainasettelun kustannusten kasvattamiseen ja Yhdysvaltojen myönnytysten pakottamiseen.

Laajempi kampanja voi yhdistää useita keinoja:

• kaupallisiin aluksiin kohdistuvat iskut tai niiden uhkailu;
• energiainfrastruktuurin ja meriliikenteen pullonkaulojen painostaminen;
• kyberoperaatiot ja tiedustelu;
• informaatio- ja psykologiset operaatiot;
• välillinen tai peitelty toiminta; sekä
• valikoidut ohjus- ja lennokkiuhat.

Iranin toimintaa konfliktissa käsittelevät arviot kuvaavat hybridimallia, jossa yhdistyvät epäsymmetrinen sotilaallinen toiminta, kyberoperaatiot, informaatiosodankäynti ja proxy-iskut. Tekoäly voi nopeuttaa ja laajentaa näitä jo olemassa olevia kyvykkyyksiä, mutta käytettävissä oleva näyttö ei osoita, että jokainen raportoitu operaatio olisi tekoälyn mahdollistama.

Strategisena tavoitteena ei välttämättä ole tavanomaisen sodan voitto. Tavoitteena voi olla kustannusten kasaaminen useilla rintamilla, konfliktin tekeminen taloudellisesti tuskalliseksi ja Washingtonin vakuuttaminen siitä, että painostuksen jatkaminen maksaa enemmän kuin kompromissi. Tämä vastaa raportteja, joiden mukaan Teheran pitää kaupan ja energiavirtojen häirintää yhtenä vahvimmista painostuskeinoistaan.

Miksi Yhdysvaltojen painostus voi johtaa vastavuoroisen pelotteen loukkuun?

Haavoittuvien yhdysvaltalaisjoukkojen vähentäminen Persianlahdella voi rajoittaa Iranin mahdollisuuksia iskeä tukikohtiin ja henkilöstöön. Se ei kuitenkaan välttämättä lopeta vastakkainasettelua. Washington voisi sen sijaan turvautua aiempaa enemmän etäältä vaikuttaviin keinoihin, kuten pakotteisiin, saartopaineeseen, tiedusteluun, kyberkyvykkyyksiin ja täsmällisiin miehittämättömiin järjestelmiin.

Washingtonin näkökulmasta nämä keinot voivat ylläpitää painostusta ja samalla vähentää riskiä, joka syntyy joukkojen sijoittamisesta Iranin iskuetäisyydelle. Teheranille samat toimet voivat kuitenkin näyttäytyä sodankäynnin jatkamisena toisin keinoin – etenkin silloin, kun ne uhkaavat kauppaa, satamia, energiatuottoja tai hallinnon turvallisuutta.

Iran voisi vastata epäsymmetrisesti merenkulkuun, alueelliseen infrastruktuuriin, Yhdysvaltojen kumppaneihin, digitaalisiin verkkoihin tai tietojärjestelmiin kohdistuvilla toimilla. Analyytikot ovat kuvailleet konfliktia kamppailuksi, jossa Iran pyrkii kalibroidulla tai laajenevalla painostuksella saamaan myönnytyksiä ilman, että se välttämättä laukaisee vastausta, jota se ei pysty kestämään.

Tästä voi syntyä vaarallinen noidankehä:

1. Yhdysvallat vähentää alttiiksi joutuvia joukkojaan ja lisää etävaikutteista taloudellista, tiedustelu- tai teknologista painostusta.
2. Iran tulkitsee painostuksen jatkuvaksi hyökkäykseksi ja laajentaa häirintää tavanomaisen vastatoimen ulkopuolelle.
3. Washington pitää näitä toimia osoituksena siitä, että pakotetta on lisättävä.
4. Molemmat osapuolet kutsuvat seuraavaa siirtoaan pelotteeksi, kun taas toinen osapuoli kokee sen eskalaationa.

Kyber- ja peiteoperaatiot tekevät kierteen hallitsemisesta vaikeampaa, koska tekijän tunnistaminen voi viivästyä tai jäädä kiistanalaiseksi. Alukseen, satamaan tai alueelliseen laitokseen kohdistuva kuolonuhreja aiheuttava isku voisi myös pakottaa johtajat vastaamaan ennen kuin diplomaattiset kanavat ehtivät selvittää tapahtumien kulun. Konfliktia koskevissa tutkimuksissa kineettisen, kyber-, elektronisen ja psykologisen sodankäynnin limittymistä kuvataan vastakkainasettelun keskeiseksi piirteeksi.

Mikä on suurin riski alueelle ja maailmankaupalle?

Välitön riski ei ole välttämättä yksi selkeästi julistettu sulku, vaan häiriöiden pitkittyminen. Jos kaupalliset toimijat jatkavat Hormuzin välttämistä, energiatoimitukset voivat viivästyä tai kulkea kiertoreittejä pitkin. Samalla turvallisuus- ja riskikustannukset kasvavat. Reutersin mukaan salmen kautta voi kulkea noin viidennes maailman öljy- ja nesteytetyn maakaasun kuljetuksista, mikä havainnollistaa pitkäkestoisen häiriön mahdollista mittakaavaa.

Laajempi vaara on eskalaatio toisiinsa kytkeytyvissä järjestelmissä: Persianlahden merenkulussa, energiainfrastruktuurissa, Yhdysvaltojen joukoissa, alueellisissa kumppaneissa, kyberverkoissa ja Punaisenmeren reitillä. Kuolonuhreja aiheuttava merellinen välikohtaus, väärin kohdennettu kyberhyökkäys tai suuria tappioita aiheuttava isku voisi nopeasti kaventaa poliittista tilaa pidättyväisyydeltä.

Tulos ei ole väistämätön. Kesäkuun 17. päivän sopimus jätti kuitenkin ratkaisematta keskeiset kiistat: sotilaallisen painostuksen, pakotteet, merellisen määräysvallan ja kauttakulun ehdot. Kunnes nämä kysymykset ratkaistaan, Hormuz pysyy todennäköisesti teknisesti kulkukelpoisena mutta strategisesti kiistanalaisena. Bab el-Mandeb puolestaan säilyy haavoittuvana toisena painostuspisteenä.