Kiina ostaa nopeasti saatavaa Saudi- ja Irak-öljyä Persianlahden riskien kasvaessa

Sama kehitys näkyy Kiinan itsenäisissä jalostamoissa, joita kutsutaan usein teepannuiksi eli ”teapoteiksi”. Reutersin mukaan nämä jalostajat ostivat heinäkuussa Qatarin, Irakin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien öljyä 16–20,5 miljoonaa tynnyriä. Kyse oli kauppiaiden mukaan niiden suurimmista sanktioiden ulkopuolisen Lähi-idän öljyn ostoista konfliktin alkamisen jälkeen.

Ostot eivät kuitenkaan tarkoita toimitustilanteen normalisoitumista. Jotkut kiinalaiset jalostamot vähensivät tai jättivät kokonaan tekemättä Saudi-Arabian elokuun sopimusöljyn tilauksia. Taustalla olivat Kiinan heikko kotimainen kysyntä, muiden tuottajien kilpailu ja Hormuzin jatkuvat häiriöt.

Irak tarjoaa tynnyreitä, mutta ei varmaa kiertotietä

Irakin raakaöljyä kuljetetaan edelleen Persianlahdelta ulos Hormuzin salmen kautta, joten maa toimii Aasian ostajille eräänlaisena osittaisena paineventtiilinä. Reitti on silti altis turvallisuusuhille, vakuutusrajoituksille ja tankkereiden niukkuudelle.

Irakin eteläisellä vientialueella on vain vähän käytännöllisiä vaihtoehtoja, jos salmi muuttuu käyttökelvottomaksi. CNBC:n siteeraaman raportoinnin mukaan Irakin tuotanto putosi kesäkuussa noin 1,9 miljoonaan tynnyriin päivässä helmikuun 4,2 miljoonasta tynnyristä.

Siksi Basrah-öljy on houkutteleva nopeana spot-toimituksena, mutta sitä on vaikea pitää täysin luotettavana korvaajana muualta puuttuville toimituksille. Tynnyri voi olla saatavilla tuotantokentällä, mutta kaupallisesti se ei ole saatavilla, jos sitä ei voida lastata, vakuuttaa tai kuljettaa sovitussa aikataulussa.

Kiinan heinäkuun tuonti elpyi, mutta jäi kauas normaalista

Kiinan raakaöljyn saapuvat toimitukset elpyivät heinäkuussa kesäkuun lähes vuosikymmenen pohjilta. Reuters arvioi heinäkuun saapuneiksi määriksi 8,41 miljoonaa tynnyriä päivässä, kun kesäkuussa määrä oli 7,12 miljoonaa tynnyriä päivässä. Heinäkuun luku oli silti 24,3 prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin.

Aasian raakaöljyn ja polttoaineiden kokonaistuonti nousi heinäkuussa 22,82 miljoonaan tynnyriin päivässä, korkeimmalle tasolle konfliktin alkamisen jälkeen. Määrä jäi kuitenkin noin 15 prosenttia alle kolmen konfliktia edeltäneen kuukauden keskiarvon, joka oli 26,89 miljoonaa tynnyriä päivässä.

Luvut kertovat siis, että osa toimituksista palautui ja jalostajat löysivät vaihtoehtoisia toimittajia. Ne eivät kerro Persianlahden alkuperäisen kauppajärjestelmän palautumisesta. Persianlahden raakaöljyn ja kondensaatin vienti oli heinäkuussa edelleen noin 40 prosenttia sotaa edeltänyttä tasoa pienempi.

Tankkereiden vähyys nostaa reittijoustavuuden arvoa

Laivaliikenteen luvut kuvaavat logistisen rajoitteen kokoa. Reutersin siteeraamana ajanjaksona Hormuzin salmen läpi kulki maanantaista torstaihin vain 33 alusta, kun vastaavana aikana viikkoa aiemmin aluksia oli 50. Salmen oli kyseisellä viikolla ylittänyt vain kuusi raakaöljytankkeria.

Punainenmeri toi tilanteeseen toisen riskikerroksen. Saudi-Arabian öljylaitoksiin kohdistuneen iskun jälkeen Bab al-Mandabin salmen läpi kulki eräänä sunnuntaina vain 11 rahtialusta, mikä oli Kplerin tietojen mukaan kuukausiin matalin määrä.

Jalostamoille tämä muuttaa lastin talouslaskelmaa. Enää ei kysytä vain, onko raakaöljy halpaa tai jalostamolle sopivaa. Ostajien on arvioitava myös, pääseekö lasti lähtemään lastausalueelta, mitä reittiä se kulkee, hyväksyvätkö vakuuttajat ja varustamot reitin sekä kuinka suuri viivästymisriski hintaan sisältyy.

Saudi-Arabia hyödyntää putkea ja Punaisenmeren satamia

Saudi-Arabialla on Irakia enemmän vaihtoehtoja, koska sen East-West-putki kuljettaa öljyä Persianlahdelta Punaisenmeren Yanbuun. Yanbusta vietävät määrät nousivat häiriöiden alkuvaiheessa lähes 2 miljoonaan tynnyriin päivässä, mutta tämä ei riittänyt korvaamaan kaikkia Hormuzin kautta tavallisesti kuljetettuja Saudi-Arabian määriä.

Punaiseltamereltä Saudi-Arabian lastit voidaan ohjata Aasiaan Punaisenmeren ja Suezin kanavan kautta. Reitti on teknisesti monimutkainen: täyteen lastatut supertankkerit eivät mahdu kanavan läpi riittävän matalan syväyksen vuoksi. Siksi osa öljystä voidaan siirtää Ain Sokhnan ja Sidi Keririn välillä Sumed-putkea pitkin, minkä jälkeen lasti lastataan uudelleen Välimerellä.

Kiertoreitti ei silti ole riskitön. Saudi-Arabian raakaöljyä kuljettaneet alukset ovat kääntyneet takaisin Punaisellamerellä tapahtuneiden iskujen ja uhkausten jälkeen. Tämä osoittaa, ettei vaihtoehtoinen kapasiteetti automaattisesti takaa turvallisia toimituksia.

Saudi Aramco on lisäksi selvittänyt Arab Medium- ja Arab Heavy -lastien laivasta laivaan -siirtoja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Fujairahin edustalla. Näin lastit voitaisiin tarjota ostajille Hormuzin kaikkein alttiimman alueen ulkopuolella.

ADNOC:n tarjouskaupat muuttavat logistiikan markkinahinnaksi

Abu Dhabi National Oil Company eli ADNOC on tarjonnut Upper Zakum-, Umm Lulu- ja Das-laatuja toistuvasti spot-tarjouksissa. Laadut ovat peräisin Persianlahdelta, joten tarjouskaupat antavat aasialaisille jalostajille pääsyn fyysiseen öljyyn ja samalla testaavat, kuinka paljon ostajat ovat valmiita maksamaan lastaukseen ja kuljetukseen liittyvistä riskeistä.

Reutersin mukaan ADNOC myi kesäkuussa aasialaisille jalostajille ja kauppayhtiöille vähintään 30 miljoonaa tynnyriä spot-öljyä. Heinäkuun lopun tarjouskaupassa yhtiö myi vielä vähintään 12 miljoonaa tynnyriä.

Tarjouskauppa antaa ostajille joustoa toimitusajankohdan ja kuljetusjärjestelyjen suhteen. Samalla ADNOC pystyy siirtämään öljyä epävarmassa liikenneympäristössä. Myöhemmissä tarjouksissa ostajille on tiettävästi tarjottu esimerkiksi vapaasti alukselle -lastausta Arabiemiirikuntien satamissa tai laivasta laivaan -siirtoja.

Joistakin ADNOC:n lasteista on raportoitu preemioita, kun taas toisissa tarjouskaupoissa tuottajat ovat kilpailleet toimituksista tuntuvilla alennuksilla. Ristiriitaiset hintasignaalit ovat olennaisia: markkinoilla ei ole yhtä ainoaa ”Hormuz-preemiota”. Lastin arvo riippuu laadusta, lastauspaikasta, toimitusehdosta, reitistä, ajoituksesta ja koetusta turvallisuudesta.

Mitä ostot kertovat öljymarkkinoista?

Tilanteesta nousee esiin kolme johtopäätöstä:

1. Nopeasti saatavalla öljyllä on strategista arvoa. Kiinalaiset jalostamot ovat valmiita ostamaan suuria määriä lyhyellä varoitusajalla, jos lastit sopivat niiden tuotantoon ja voidaan toimittaa, vaikka kokonaiskysyntä ja tuonti ovat heikkoja.
2. Irak on ohitusreiteiltään heikompi kuin Saudi-Arabia. Irakin viennin jatkuminen osoittaa, että Hormuz on rajoitettu eikä täysin liikenteetön. Eteläisten Persianlahden terminaalien varaan rakentuva vienti tekee Irakista kuitenkin haavoittuvan, jos tilanne heikkenee uudelleen.
3. Markkina hinnoittelee kuljetettavuutta, ei vain öljyn laatua. Saudi-Arabian putkisiirrot, laivasta laivaan -järjestelyt ja ADNOC:n tarjouskaupat osoittavat, että reittivaihtoehdoista on tullut osa tynnyrin kaupallista arvoa.

Johtopäätös

Kiinalaiset jalostamot pitävät tuotantolaitoksiaan käynnissä yhdistämällä nopeasti toimitettavia Saudi-Arabian ja Irakin ostoja, sanktioiden ulkopuolisia Lähi-idän vaihtoehtoja ja opportunistisia spot-tarjouksia. Kiinan heinäkuun tuonnin elpyminen vahvistaa, että osa toimituksista on palautunut, mutta Kiina ja koko Aasian markkina olivat yhä selvästi konfliktia edeltänyttä tasoa alempana.

Persianlahden öljyä saapuu edelleen Aasiaan, mutta aiempaa tehottomamman ja pirstaleisemman järjestelmän kautta: Hormuzin valikoitujen ylitysten, Saudi-Arabian putki- ja Punaisenmeren reittien, laivasta laivaan -siirtojen ja Arabiemiirikuntien toistuvien tarjouskauppojen avulla.

Niin kauan kuin alusliikenne, vakuutusten saatavuus ja vientireitit eivät palaudu normaaleiksi, kiinalaisten jalostamojen ostopäätöksiä määrittää ennen kaikkea toimituslogistiikan luotettavuus – ei pelkkä raakaöljyn laatu.