Venäjän Il-76 lensi Serbiaan sammuttamaan paloja – tapaus paljasti Euroopan kapasiteettipulan

Kyse oli siis yksittäisestä, erikseen hyväksytystä ylilennosta – ei siitä, että pakotteet olisi yleisesti kumottu tai venäläiset lentokoneet olisivat saaneet takaisin normaalin pääsyn Euroopan ilmatilaan. Raporttien mukaan kone ylitti Bulgarian ilmatilan noin kello 20.14–21.05 19. elokuuta ja laskeutui tämän jälkeen Nišiin.

Serbian palokriisin mittakaava

Vakavin palo riehui Belgradin koillispuolella sijaitsevalla Deliblatska Peščaran suojelualueella. Palo alkoi 5. elokuuta, ja viranomaiset sekä uutisraportit arvioivat sen vaikuttaneen vähintään 700 hehtaariin jo 7. elokuuta. Kuumuus, pitkittynyt kuivuus ja voimakas tuuli vauhdittivat leviämistä, samalla kun muuallakin Serbiassa syttyi paloja.

Arviot kasvoivat palon jatkuessa. Paikallisraporttien mukaan paloalueen laajuus oli myöhemmin noin 3 065 hehtaaria, ja alueella seurattiin edelleen kolmea suurta sekä kahta pienempää kuumakohtaa. Toisessa Serbian pelastuspalveluiden raportissa yli 3 500 hehtaarin kerrottiin joutuneen palon vaikutuspiiriin 19. elokuuta. Luvut eivät ole keskenään identtisiä, koska palo oli yhä aktiivinen eikä lopullista vahinkoarviota ollut vielä tehty.

Hätätilanne ei rajoittunut yhteen luonnonsuojelualueeseen. Serbian viranomaiset raportoivat useista samanaikaisista maastopaloista, ja yksi mies kuoli Smederevon lähellä syttyneessä palossa, kertomuksissa, jotka perustuivat maan pelastuspalveluihin ja yleisradioyhtiö RTS:ään.

Deliblatska Peščaran palon laajuudesta huolimatta lähistön asuinrakennuksia onnistuttiin raporttien mukaan suojaamaan. Lisäksi erään läheisen kyläalueen asukkaat evakuoitiin, kun voimakas tuuli kuljetti liekkejä kohti taloja.

Mihin Il-76 pystyi?

Konetta kuvattiin laajasti IL-76P-sammutuslentokoneeksi. Bulgarialaisissa raporteissa sen malliksi ilmoitettiin kuitenkin IL-76TD, joten lähteissä on tältä osin tyyppimerkintöjen ero. Yhteneväinen tieto on, että kyseessä oli Il-76-kuljetuskone, joka oli varustettu erityisellä vedenpudotusjärjestelmällä.

Venäjän pelastusviranomaisten mukaan kone pystyi pudottamaan yhdellä lennolla enintään 42 tonnia vettä voimakkaimmin palavaan kohtaan. Vesi voitiin levittää jopa 700 kertaa 65 metrin alueelle. Venäjän hätätilaministeriö ilmoitti myöhemmin, että koneen ensimmäinen pudotus Deliblatska Peščaran alueelle sisälsi 42 tonnia vettä.

Kyse oli suuren kapasiteetin maalla toimivasta sammutuskoneesta, ei amfibio-lentokoneesta, joka kauhoisi vettä järvestä tai merestä. Sen vahvuus oli kyky viedä suuri vesimäärä suoraan aktiivisen palorintaman ylle. Se täydensi maayksiköitä, helikoptereita ja muuta pelastuskalustoa.

Ensimmäinen pudotus osoitti koneen tarkoitetun käyttötavan, mutta saatavilla olevat raportit eivät yksin osoita, kuinka paljon se muutti koko palon etenemistä. Suojelualueella oli edelleen aktiivisia kuumakohtia, ja viranomaiset korostivat, että ekologisten vahinkojen kokonaismäärä selviää vasta palon sammuttua.

Mitä Putinin roolista kerrottiin?

Venäjän hätätilaministeriö ilmoitti, että Il-76 lähetettiin Serbiaan presidentti Vladimir Putinin "ohjeesta". Venäjän valtiollinen media ja muut raportit toistivat tämän kuvauksen. Samalla kerrottiin, että avunpyyntö tuli suoraan Serbialta.

Tämä tukee väitettä Venäjän hallinnon ilmoittamasta päätöksentekoprosessista. Se ei kuitenkaan itsessään dokumentoi Putinin henkilökohtaista osallistumista lennon suunnitteluun, koneen valintaan tai sammutusoperaation johtamiseen. Käytännön operaatiosta vastasivat Venäjän hätätilaministeriö ja Serbiaan lähetetyt asiantuntijat.

Mitä operaatio kertoo Serbiasta ja Euroopasta?

Koneen lähettäminen kuvasti Serbian käytännöllistä tasapainoilua Venäjän ja EU:n välillä. Belgradilla oli mahdollisuus pyytää apua EU:n hätäjärjestelmästä, mutta kun tarvittavan kapasiteetin koneita ei Serbian mukaan ollut saatavilla, maa hyväksyi Venäjän avun.

Ratkaisu antoi Venäjälle näkyvän humanitaarisen roolin maassa, jolla on pitkään ollut poliittisia ja kulttuurisia siteitä Moskovaan. Bulgariassa lento herätti puolestaan kysymyksiä siitä, miksi Belgrad oli kääntynyt Venäjän eikä EU:n puoleen ja miten humanitaarista poikkeusta pitäisi soveltaa laajempien jännitteiden keskellä.

Tapausta ei silti pidä tulkita todisteeksi siitä, ettei Euroopalla olisi toimivaa palontorjuntajärjestelmää. Se osoitti pikemminkin yhteisen järjestelmän haavoittuvuuden alueellisen kysyntäpiikin aikana: kun kuumuus, kuivuus ja tuulet synnyttävät paloja useissa maissa yhtä aikaa, lentokoneet voivat olla jo muualla käytössä, vaikka toinen maa tarvitsisi niitä kipeästi. Serbian pyyntö paljasti välittömästi saatavilla olevan lisäkapasiteetin puutteen – ei eurooppalaisen yhteistyön puuttumista.

Suurempi opetus

Il-76-operaatio ratkaisi akuutin saatavuusongelman tuomalla suuren kapasiteetin sammutuskoneen paloalueelle, jota Serbian viranomaiset sanoivat EU:n resurssien olevan sillä hetkellä kykenemättömiä kattamaan. Samalla tapaus osoitti, miten katastrofiapu voi kietoutua pakotteisiin, ilmatilan käyttöön ja ulkopoliittiseen viestintään.

Serbian käytännön laskelma oli suoraviivainen: käyttöön haluttiin mahdollisimman tehokas sammutuskyky riippumatta siitä, tuliko se EU:n kautta vai Venäjältä. Euroopalle tapaus oli muistutus siitä, että alueelliset palontorjuntajärjestelyt eivät riipu vain virallisista mekanismeista. Ratkaisevaa on myös se, ovatko lentokoneet fyysisesti saatavilla juuri silloin, kun useat kriisit saavuttavat huippunsa.