EIA ennustaa öljyn hinnan helpottavan vuonna 2027, mutta Hormuzin kriisi jatkuu

Vaihtoehtoiset reitit pystyvät korvaamaan vain osan menetetystä liikenteestä. Punaisenmeren, Suezin kanavan ja SUMED-putken kautta kulkevat reitit ovat pidempiä ja kalliimpia, ja niiden kapasiteetti on rajallinen. Markkinoilla ratkaisevaa ei siten ole vain tuotetun öljyn määrä, vaan myös se, pystytäänkö öljy kuljettamaan turvallisesti ostajille.

Varastot vaimentavat iskua – mutta puskuria on yhä vähemmän

Hormuzin kautta kulkevien toimitusten vähenemisen odotetaan supistavan maailman öljyvarastoja lisää lähikuukausina. EIA ennustaa Yhdysvaltojen kaupallisten raakaöljyvarastojen pysyvän vuoden 2021–2025 viiden vuoden vaihteluvälin alimman tason alapuolella vuoden 2026 loppuun asti. Varastoihin kohdistuvaa painetta lisäävät kotimainen jalostamokysyntä, vahvempi raakaöljyn vienti ja pienemmät tuontimäärät.

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n elokuun arvio kertoo, kuinka nopeasti maailmanlaajuinen puskuri on ohentunut. Mitattavissa olevat öljyvarastot – strategiset varannot, maavarastot ja merellä olevat lastit – vähenivät 69 miljoonalla barrelilla heinäkuussa. Varastojen määrä oli noin 410 miljoonaa barrelia konfliktin alun tasoa pienempi.

Varastojen supistuminen ei automaattisesti tarkoita, että öljy olisi loppumassa maailmasta. Strategiset varannot, vaihtoehtoiset toimittajat, kulutuksen väheneminen ja uudelleen reititetyt lastit voivat lieventää häiriötä. Pienempi varastopuskuri jättää kuitenkin markkinat alttiimmiksi uudelle kuljetuskatkolle, tuotantohäiriölle tai jännitteiden kärjistymiselle merkittävällä vientireitillä.

Suurin osa tuotannosta voi palautua alkuvuonna 2027 – mutta ei kaikki

EIA odottaa alueen raakaöljytuotannon palaavan lähelle konfliktia edeltänyttä keskimääräistä tasoa alkuvuonna 2027. Samalla se arvioi, että noin 600 000 barrelia Lähi-idän tuotantoa päivässä pysyy häiriintyneenä vuoden 2027 loppuun saakka.

Ero on olennainen. Keskeisten merireittien avautuminen voisi palauttaa suuren osan markkinoilta kadonneesta tarjonnasta, mutta kaikkia kenttiä ja vientijärjestelmiä ei välttämättä saada heti uudelleen käyttöön. Turvallisuusriskit, infrastruktuurivauriot, logistiikan häiriöt ja täyden tuotannon käynnistämisen vaatima koordinointi voivat jättää markkinoille pysyvän tarjontavajeen, vaikka kuljetusreitit normalisoituisivat.

EIA:n ennusteessa Hormuzin liikenne alkaa elpyä vähitellen, ei palaudu kerralla ennalleen. Tämä selittää, miksi hinnat voivat laskea vuonna 2027, vaikka alueen öljyntuotannossa on edelleen mitattava häiriö.

IEA:n vuositasoinen tarjontakuva on synkempi

IEA:n elokuun öljymarkkinaraportti tuo vuoden 2026 tasapainoon vielä jyrkemmän näkökulman. Järjestö ennustaa maailman öljyntarjonnan supistuvan 4,3 miljoonalla barrelilla päivässä eli 102 miljoonaan barreliin päivässä vuonna 2026. Amerikan mantereiden 1,4 miljoonan barrelin päivittäinen kasvu korvaa vain osan Lähi-idän ja Venäjän tappioista.

IEA arvioi myös maailman öljyn kysynnän vähenevän noin 1,56 miljoonalla barrelilla päivässä 103,29 miljoonaan barreliin päivässä, koska korkeat hinnat ja rajoitettu saatavuus heikentävät kulutusta.

Kysynnän heikkenemisestä huolimatta järjestö näkee markkinoilla huomattavan vajeen: kuluvan vuosineljänneksen alijäämäksi se arvioi noin 1,8 miljoonaa barrelia päivässä. IEA on lisäksi kertonut, että Lähi-idän kumulatiiviset tarjontamenetykset ovat ylittäneet 1,3 miljardia barrelia. Hormuzin kautta kulki maalis–toukokuussa keskimäärin vain 2,7 miljoonaa barrelia päivässä, kun ennen konfliktia määrä oli noin 20 miljoonaa barrelia päivässä.

EIA:n ja IEA:n arviot eivät välttämättä ole ristiriidassa. EIA painottaa hintauraa, tuotannon palautumista ja varastojen kehitystä omien oletustensa pohjalta. IEA puolestaan korostaa nykyisen tarjontavajeen syvyyttä ja koko vuoden tarjonnan jyrkkää supistumista. Erot johtuvat muun muassa malleista, julkaisuajankohdasta ja oletuksista, jotka koskevat kuljetusten ja tuotannon palautumisen nopeutta.

IEA:n mukaan alueen vienti, mukaan lukien Hormuzin kiertävät toimitukset, väheni heinäkuussa 2,1 miljoonalla barrelilla päivässä 15 miljoonaan barreliin päivässä.

Saatavilla oleva aineisto ei tue tarkkojen IEA:n jalostamojen käyttöastetta koskevien ennusteiden tai tietyn Yhdysvaltojen dieselvarastoluvun lisäämistä tähän vertailuun. Näitä lukuja ei siksi pidä esittää elokuun arvioiden varmistettuina johtopäätöksinä.

Varjolaivaliikenne lisää kriisiin uuden riskikerroksen

Öljyongelma ei rajoitu siihen, kuinka paljon raakaöljyä pystytään kuljettamaan laillisesti ja turvallisesti alueen kautta. Meriliikenteen riskianalyysiyhtiö Windward tunnisti Koh-e-Mubarak -ankkurointipaikan aktiiviseksi pakotteiden kiertämisen ja alusten välisen lastinsiirron keskukseksi. Paikalla arvioitiin olevan noin 20 toimintaan osallistuvaa alusta, joista kahdeksan Yhdysvaltain valtiovarainministeriön OFAC-pakotelistalle merkittyä alusta vahvistettiin paikalla oleviksi.

Havainto kertoo Hormuzin ympärille syntyneestä aiempaa epäselvemmästä merenkulkuympäristöstä. Osa lasteista voi edelleen liikkua epävirallisia tai tavallista riskialttiimpia reittejä pitkin, mutta tällainen toiminta lisää valvonnan, vakuutusten, turvallisuuden, vastuunjaon ja tilanteen kärjistymisen riskejä. Alusten määrän kasvu ei siksi automaattisesti merkitse öljykaupan täydellistä palautumista normaaliksi.

Johtopäätös

EIA:n elokuun ennuste on kuvaus lähiajan niukkuudesta ja keskeneräisestä elpymisestä. Brent-öljyn keskihinnaksi arvioidaan noin 87 dollaria barrelilta vuonna 2026 ja noin 69 dollaria vuonna 2027, kun tuotanto ja varastot vahvistuvat. Samalla noin 600 000 barrelia Lähi-idän tuotantoa päivässä voi olla edelleen häiriintyneenä vuoden 2027 loppuun asti.

IEA:n luvut korostavat välitöntä riskiä: tarjontamenetykset ovat niin suuria, että markkinoille syntyy merkittävä vaje, vaikka kysyntä heikkenee. Varastot ovat jo supistuneet jyrkästi.

Seuraavan markkinavaiheen ratkaiseva kysymys ei siksi ole vain se, käynnistyykö tuotanto uudelleen. Yhtä tärkeää on, saadaanko alueen läpi palautettua luotettava, vakuutettu ja läpinäkyvä meriliikenne.