Öljy kulkee Hormuzinsalmen läpi pimeässä – näin Persianlahden varjoverkosto toimii

Tarkkaa lukua on vaikea todentaa. Yhdysvaltain viranomaiset ovat väittäneet, että alueelta poistuu lähes 9 miljoonaa barrelia päivässä, kun taas alusseurantaan erikoistuneet yhtiöt ovat arvioineet määrän korkeintaan noin puoleen tästä. Paikantimien sulkeminen ja merellä tehdyt lastinsiirrot hämärtävät sekä öljyn alkuperää että kokonaismäärää.

Ketkä ovat mukana – ja ketkä kiertävät salmen?

• Irak on ollut merkittävin lisäviejä. Sen kasvaneet toimitukset kompensoivat osan Arabiemiirikuntien viennin laskusta heinäkuussa. Persianlahden maiden raakaöljyn ja lauhteen yhteenlaskettu vienti oli 10,7 miljoonaa barrelia päivässä, noin 40 prosenttia alle sotaa edeltäneen tason.

• Irakin öljyä on alettu kaupata myös salmen ulkopuolelle. TotalEnergiesin kaupankäyntiyksikkö Totsa tarjosi Basrah Medium -raakaöljylasteja lastattavaksi Hormuzinsalmen ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että merellä tapahtuvasta luovutuksesta on tulossa järjestäytyneempi toimintamalli, ei vain yksittäinen hätäratkaisu.

• Saudi Aramco ja Arabiemiirikuntien ADNOC ovat tarjonneet joillekin aasialaisille jalostamoille öljyä toimitettavaksi salmen ulkopuolelle yksityisillä järjestelyillä. Ostajat voivat näin käyttää tankkereita, jotka eivät lainkaan kulje vaarallisimmalla vesialueella. Suuremman riskin kantavat pienemmät sukkula-alukset.

• Kiinan valtionyhtiöiden COSCO Shipping Energy Transportationin ja China Merchants Energy Shippingin on raportoitu lopettaneen omien tankkeriensa lähettämisen Hormuzinsalmen ja Punaisenmeren läpi. Ne hakevat lastinsa sen sijaan Persianlahden ulkopuolelta. Kiina on siis edelleen suuri ostaja, mutta vaarallisin kuljetusosuus siirtyy Persianlahden sukkuloille ja muille kuin kiinalaisille aluksille.

Miksi Brent ei noussut heti 150 dollariin?

Salatun kuljetusvirran ansiosta öljyn fyysinen saatavuus ei katkennut kokonaan. Irakin suuremmat toimitukset, Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien vaihtoehtoiset toimituspaikat sekä Kiinan tuonnin sopeutuminen pienensivät välitöntä vajetta. Bloombergin mukaan tämä auttoi pitämään Brent-öljyn hinnan laajasti 80–90 dollarin tuntumassa sen sijaan, että se olisi noussut sodan alussa pelätylle 150 dollarin tasolle.

Myös kysynnän sopeutuminen on ollut ratkaisevaa. Kiinan raakaöljyn tuonti oli heinäkuussa 8,41 miljoonaa barrelia päivässä. Reutersin mukaan Kiina on tehnyt suuren osan siitä kysynnän sopeutuksesta, jota Aasian markkinat ovat tarvinneet Lähi-idän toimitusten supistuessa.

Kyse ei silti ole normaalin tarjonnan palautumisesta vaan eräänlaisesta hintakatosta. Persianlahden vienti oli heinäkuussa edelleen noin 40 prosenttia sotaa edeltänyttä pienempi. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi lisäksi, että maailmanlaajuinen öljyvaje olisi neljänneksellä 1,8 miljoonaa barrelia päivässä konfliktin kärjistyessä.

Mikä voisi kaataa järjestelmän?

• Sotilaallinen uhka: Iranin iskut ovat jo hidastaneet alussiirtoja Omaninlahdella. Arabiemiirikuntien viranomaiset ovat ilmoittaneet Iranin iskeneen kahteen ADNOC:n alukseen Hormuzinsalmessa. Uudet iskut sukkulatankkereihin, siirtoalueille, luotseihin tai saattueita suojaavaan kalustoon voisivat pysäyttää liikenteen nopeasti.

• Turvallisuus- ja ympäristöriskit: Yösiirrot, alusten liikkuminen hyvin lähellä toisiaan, AIS-lähettimien pimittäminen ja kiireiset lastinsiirrot lisäävät törmäysten, karilleajojen ja öljyvuotojen riskiä. Kun alusten sijaintia ei seurata avoimesti, myös pelastus- ja torjuntatoimet vaikeutuvat. Saatavilla olevista lähteistä ei kuitenkaan voitu varmistaa luotettavaa ajantasaista kokonaislukua kuolonuhreista tai vuotaneista öljymääristä.

• Tankkerien ja vakuutusten rajat: Yksi vientilasti voi vaatia sekä Persianlahden sukkulatankkerin että suuremman valtamerialuksen. Järjestelmä kuluttaa siis paljon aluksia tilanteessa, jossa Reuters on jo raportoinut tankkeripulasta muissa alueen lastauksissa. Se nostaa rahtihintoja, vakuutusmaksuja ja sotariskihinnoittelua.

• Vaihtoehtoiset reitit eivät ole riskittömiä: Saudi-Arabian Punaisenmeren kautta kulkeva vienti voi joutua huthien iskujen kohteeksi. Huthit ilmoittivat iskusta saudialaiseen tankkeriin Yanbun edustalla. Myös Omaniin tai Fujairahiin suuntautuva toimitus siirtää riskin toiseen paikkaan, mutta ei poista alueellisen konfliktin uhkaa.

• Ohitusputkien kapasiteetti on rajallinen: Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien Hormuzinsalmen ohittavat putkilinjat ovat rajallisen kapasiteetin kiinteitä ja helposti tunnistettavia kohteita. Saatavilla oleva raportointi ei osoita, että ne pystyisivät korvaamaan menetetyt normaalit merikuljetukset. Jos putkilinjoihin kohdistuisi häiriö, merellä toimivasta verkostosta tulisi entistä tärkeämpi.

• Nesteytetyn maakaasun eli LNG:n riski: Lähteet eivät vahvista tiettyä ajantasaista force majeure -ilmoitusta LNG-lasteista. Qatarin LNG-toimitusten tai kuljetuskapasiteetin häiriöt voisivat silti pahentaa öljyshokkia, lisätä kilpailua aluksista ja kiristää Aasian energiaturvallisuutta.

• Kiina on tärkeä kysyntäpuskuri, mutta varastot ovat epäselvät: Kiina voi vähentää ostojaan tai käyttää varastojaan, mutta varastojen todellinen määrä ja kaupallinen saatavuus eivät ole läpinäkyviä. Jos jalostamot palaavat nopeasti aggressiivisiksi ostajiksi, varastot osoittautuvat oletettua pienemmiksi tai Peking vaatii suoria ja varmoja toimituksia merellä tehtävien luovutusten sijaan, nykyinen tarjontapuskuri voi kadota nopeasti. Kiinan omien valtionyhtiöiden päätös vältellä Hormuzinsalmea korostaa tätä haavoittuvuutta.

Keskeinen johtopäätös on, että niin sanottu pimeä kauppa on pienentänyt välittömän 150 dollarin öljyhintapiikin todennäköisyyttä. Samalla se on siirtänyt riskin keskitettyyn ja vaikeasti vakuutettavaan järjestelmään, joka perustuu pieniin aluksiin, merellä tapahtuviin lastinsiirtoihin ja epäselviin varastoihin. Muutama onnistunut isku, suuri öljyvuoto tai saattueiden ja tankkereiden saatavuuden heikkeneminen voisi muuttaa hallitun niukkuuden nopeasti jyrkäksi toimitus- ja hintahäiriöksi.