Euroopan metsäpalojen tuhoalue voi lähes kolminkertaistua vuoteen 2100 mennessä

Eurooppa joutuu vaikean valinnan eteen

Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuslaitoksen johtama uusi tutkimus antaa Euroopalle kaksiosaisen viestin: päästöjen vähentäminen on välttämätöntä, mutta sekään ei yksin estä metsäpalojen aiheuttamien tuhojen kasvua. Jos päästöt pysyvät korkeina, Euroopassa vuosittain palava maa-ala voi vuosisadan loppuun mennessä lähes kolminkertaistua. Tutkimukseen osallistui myös Senckenbergin luonnontutkimusseura.

Kyse ei ole ennusteesta yhdelle tietylle palokaudelle. Tutkimuksessa verrataan mallinnettua keskimääräistä vuosittaista palanutta maa-alaa vuosina 2070–2100 nykyoloihin. Tulokset kuvaavat sitä, miten muuttuva palosää ja metsäpalojen hallinnan valmiudet voivat muuttaa Euroopan pitkän aikavälin riskiä.

39 prosenttia vai 192 prosenttia?

Tutkimuksen mukaan pelkästään paheneva palosää voisi kasvattaa Euroopan vuosittaista paloalaa noin 39 prosenttia SSP1-2.6-skenaariossa, jota pidetään suhteellisen vähäpäästöisenä. SSP3-7.0-skenaariossa, jossa päästöt ovat korkeat, kasvu voisi olla noin 192 prosenttia eli lähes kolminkertainen nykyiseen verrattuna.

Luvut koskevat mallinnettua vuosikeskiarvoa, eivät yhden tulevaisuuden metsäpalon kokoa. Ne erottelevat myös nimenomaan heikkenevän palosään vaikutuksen. Tämä tekee näkyväksi kaksi eri toimintalinjaa: päästöjen vähentäminen rajoittaa itse vaaran voimistumista, kun taas maankäytön ja palontorjunnan kehittäminen voi vähentää tuhoja tietyllä vaaratasolla.

Välimeri on edelleen suurin riskialue – mutta palo-olosuhteet leviävät pohjoiseen

Suurin absoluuttinen taakka kohdistuu edelleen Etelä-Eurooppaan ja erityisesti Välimeren palovyöhykkeelle. Riski ei kuitenkaan rajoitu maihin, jotka tunnetaan kesäisin toistuvista suurpaloista. Tutkimus ja laajemmat eurooppalaiset arviot viittaavat siihen, että palovaaralliset olosuhteet leviävät pohjoisemmaksi, myös alueille joilla ei ole yhtä paljon kokemusta laajojen metsäpalojen hallinnasta.

Euroopan ympäristökeskuksen mukaan palokaudet pitenevät ja palovaaralliset alueet laajenevat useimmilla Euroopan alueilla, etenkin suurten päästöjen skenaarioissa. Myös palosäätä koskevat mallinnukset ennakoivat äärimmäisten olosuhteiden yleistyvän, voimistuvan ja leviävän laajemmalle. Muutosten odotetaan olevan voimakkaimpia Etelä-Euroopassa, mutta lämpenemisen edetessä palovaara laajenee pohjoiseen.

Miksi kuumuus, kuivuus ja tuuli muuttavat palojen käyttäytymistä?

Metsäpaloriski kasvaa, kun kasvillisuus menettää kosteutta ja sää auttaa liekkejä leviämään nopeasti. Korkea lämpötila, pitkittynyt kuivuus, alhainen ilmankosteus ja voimakkaat tuulet voivat luoda tilanteen, jossa pieni syttymä kasvaa nopeasti suureksi ja vaikeasti hallittavaksi paloksi.

Tutkimuksen keskeinen käsite on palosää. Sillä tarkoitetaan ilmakehän olosuhteiden yhdistelmää, joka kuivattaa kasvillisuutta, tekee siitä herkemmin syttyvää ja vauhdittaa palon leviämistä. Siksi 39 ja 192 prosentin lukuja ei pidä tulkita yhden ainoan tekijän suoraksi vaikutukseksi tai olettaa, että kaikilla alueilla kasvu olisi samanlaista. Paikallinen kasvillisuus, syttymien määrä, maankäyttö ja pelastuskapasiteetti vaikuttavat myös palaneen maa-alan lopputulokseen.

Ennaltaehkäisy ja sammutus voivat auttaa – mutta niillä on rajansa

Tutkimuksen mukaan palojen hallintakyvyn jatkuva parantaminen voisi lieventää ennakoitua kasvua merkittävästi. Mallinnuksessa parannukset vähensivät palanutta maa-alaa noin 72–92 prosenttia verrattuna tilanteisiin, joissa vastaavia parannuksia ei tehtäisi. Voimakkaan ilmastonmuutoksen oloissa palotoiminta kuitenkin lisääntyy edelleen noin 55 prosentissa Euroopan palovaarallisista alueista, jos investoinnit pysyvät nykyisellä tasolla.

Tehokkaita keinoja ovat esimerkiksi:

• palokuorman hallinta ja strategisesti sijoitetut palokatkot;
• kulotukset ja hallitut poltot silloin, kun ne ovat ekologisesti ja käytännössä perusteltuja;
• kosteampien ja paremmin palautuvien maisemien ennallistaminen;
• maankäytön suunnittelu siten, että asutusta ja infrastruktuuria sijoitetaan turvallisemmin;
• palojen varhainen havaitseminen ja nopea ensivaste; sekä
• ennaltaehkäisyn, varautumisen, torjunnan ja palautumisen yhteensovittaminen sen sijaan, että luotettaisiin pääasiassa hätätilanteessa tehtävään sammutukseen.

Toimet voivat vähentää altistumista ja estää pieniä syttymiä kasvamasta suurpaloiksi. Niillä on kuitenkin rajansa. Poikkeuksellisen kuivat polttoaineet ja voimakkaat tuulet voivat ajaa sammutusjoukot ahtaalle, vaikka käytössä olisi lentokalustoa, palomiehiä ja kehittyneitä havaintojärjestelmiä. Palohallinta pienentää seurauksia, mutta ei poista niitä ilmasto-oloja, jotka tekevät äärimmäisistä paloista todennäköisempiä.

Mitä vuoden 2026 palokausi kertoo?

Euroopan vuoden 2026 palokausi tarjoaa konkreettisen taustan tutkimuksen tuloksille. Se ei kuitenkaan todista, että vuosisadan lopun ennusteet olisivat jo toteutuneet.

Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus JRC ilmoitti, että EU:ssa oli palanut 606 327 hehtaaria 18. elokuuta 2026 mennessä. Määrä oli pienempi kuin samaan päivään mennessä vuonna 2025 palanut 957 510 hehtaaria, mutta selvästi suurempi kuin vuosien 2006–2025 pitkän aikavälin keskiarvo, 243 189 hehtaaria.

Palokausi osoitti myös riskin maantieteellisen laajuuden. Tulipaloja oli muun muassa Ranskassa, Espanjassa ja Kreikassa. Belgiassa Hautes Fagnesin eli High Fensin alueella paloi noin 3 000 hehtaaria, ja Reuters kuvasi paloa maan historian suurimmaksi metsäpaloksi. Elokuun 19. päivään mennessä kahdeksan maata oli aktivoinut EU:n pelastuspalvelumekanismin saadakseen apua metsäpaloihin.

Uutisraporttien mukaan palokausi oli aiheuttanut myös yli 20 kuolemaa ja johtanut satojentuhansien ihmisten evakuointeihin. Ranskassa ja Espanjassa kotinsa joutui jättämään yli 300 000 ihmistä. Luvut ovat ajankohtaan sidottuja ja riippuvat raporttien maantieteellisestä rajauksesta, joten niitä ei pidä verrata tutkimuksen vuosittaisiin palaneen maa-alan keskiarvoihin ikään kuin kyse olisi samasta mittarista.

Yhteys tutkimukseen on siis suuntaa-antava, ei kausaalinen: vuoden 2026 palot sopivat kuvaan Euroopasta, jossa äärimmäiset palo-olosuhteet aiheuttavat yhä suurempia seurauksia ja ulottuvat uusille alueille. Yksi palokausi ei kuitenkaan voi vahvistaa tai todistaa vuoteen 2100 ulottuvia mallinnuksia.

Miksi ennaltaehkäisystä on tulossa taloudellinen prioriteetti?

EU:n metsäpalostrategia painottaa neljää toisiinsa liittyvää vaihetta: ennaltaehkäisyä, varautumista, torjuntaa ja palautumista. Strategiaan kuuluu myös ekosysteemeihin perustuvia toimia, joiden tavoitteena on tehdä maisemista paremmin paloja kestäviä.

Muutos heijastaa ensisijaisesti toimintaan keskittyvän mallin rajoja ja kustannuksia. Eurooppalaisten instituutioiden siteeraaman tutkimuksen mukaan jokaiseen ennaltaehkäisyyn sijoitettuun euroon voi säästyä noin 4–7 euroa torjunta- ja palautumiskuluissa. Kyse on useiden tutkimusten perusteella tehdystä arviosta, ei jokaiselle hankkeelle taatusta tuotosta. Lopputulos riippuu siitä, mihin ja miten rahat käytetään.

Saatavilla olevat lähteet eivät osoita, että 2,1 miljardia euroa olisi täsmällinen tähän tutkimukseen tai strategiaan liittyvä EU:n metsäpalojen hallinnan investointi. Luvun merkitys riippuisi rahoituskaudesta, siitä lasketaanko mukaan jäsenmaiden rahoitus sekä siitä, mitkä ennaltaehkäisy- ja torjuntaohjelmat otetaan huomioon. Luotettava vertailu edellyttäisi näiden rajojen täsmällistä määrittelyä.

Johtopäätös: päästöjä on vähennettävä ja sopeutumista vahvistettava

Tutkimus tukee kaksiraiteista toimintamallia. Euroopan on vähennettävä päästöjä nopeasti, jotta suurten päästöjen kehityspolku voidaan välttää. Samalla on investoitava välittömästi ennaltaehkäisyyn, maisemien kestävyyteen, palojen havaitsemiseen ja pelastusvalmiuteen.

Vaikka päästöt jäisivät vähäisiksi, paloriski voi kasvaa vuosina 2070–2100. Sopeutuminen on siksi kiireellistä, mutta se ei tee päästövähennyksistä vapaaehtoisia. Tehokkain strategia on pienentää vaarallista palosäätä voimistavaa ilmastopainetta ja parantaa samalla yhteisöjen sekä luonnon kykyä selviytyä paloista, joita ennaltaehkäisy ei pysty kokonaan estämään.