Mitä Israel väitti tavoittelevansa?

Israelin perustelu oli ennaltaehkäisevä. Sen mukaan Syyria oli mahdollistamassa Turkin joukkojen tai sotilaallisen infrastruktuurin sijoittamista alueelle tavalla, jonka Israel katsoi voivan muodostaa tulevan uhan. Israelin puolustusministeri sanoi, ettei maa sallisi minkään toimijan uhata sen turvallisuutta.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu puolestaan kuvasi iskua selvänä varoituksena Ankaralle. Hänen mukaansa Israel ei hyväksy Turkin sotilaallisen läsnäolon leviämistä etelään kohti Israelia. Kotimaan politiikassa isku tarjosi hallitukselle mahdollisuuden esiintyä päättäväisenä ja ennakoivasti toimivana turvallisuuspoliittisena johtona. Se ei kuitenkaan itsessään osoita, että tukikohdan perustaminen olisi ollut käytännössä käynnissä: saatavilla oleva näyttö ei vahvista tällaista suunnitelmaa.

Gofmanin ja al-Shaibanin puhelu ennen iskuja

Neljä päivää ennen hyökkäystä, 14. elokuuta, Israelin tiedustelupalvelu Mossadin johtaja Roman Gofman keskusteli puhelimitse Syyrian ulkoministerin Asaad al-Shaibanin kanssa. Reutersin haastattelemien lähteiden mukaan keskustelun aiheena oli Turkin sotilaallinen läsnäolo Syyriassa.

Puhelu oli poikkeuksellisen korkean tason suora yhteydenotto Israelin ja Syyrian välillä, ja se koski samaa Turkin läsnäolon kysymystä, joka nousi iskujen jälkeen keskiöön. Saatavilla oleva aineisto ei silti osoita, että kyseessä olisi ollut muodollinen varoitus, että Damaskos olisi torjunut jonkin yksittäisen Israelin vaatimuksen tai että puhelu olisi suoraan käynnistänyt ilmaiskut.

Miksi Yhdysvallat varoitti eskalaatiosta?

Yhdysvaltain Syyrian-erityislähettiläs Tom Barrack kuvasi iskuja ”tarpeettomaksi eskalaatioksi”, joka ei edistä alueen vakautta.

Huolen ytimessä oli väärinarvioinnin riski. Jos Israel iskee Syyrian kohteeseen, joka liittyy edes epäselvästi Turkin sotilaalliseen yhteistyöhön, seurauksena voi olla paineen kohdistamisen sijaan suora Israelin, Turkin ja Syyrian välinen kriisi. Barrackin mukaan Turkille ei ollut ilmoitettu iskuista etukäteen. Näin turkkilaiset saattoivat nähdä kohti omaa aluettaan lentäneet koneet ja valmistautua vastatoimiin.

Yhdysvallat pyrki tämän vuoksi rakentamaan niin sanottua dekonfliktimekanismia eli yhteydenpitokanavaa, jonka avulla Israel, Turkki ja Syyria voisivat estää sotilaallisten tapahtumien eskaloitumisen.

Voimankäytön ja diplomatian ristiriita

Tapaus paljasti laajemman ristiriidan alueen turvallisuuspolitiikassa. Israel pyrki ehkäisemään uhkaa voimankäytöllä ja seuraamaan tarkasti Turkin sotilaallista toimintaa Syyriassa. Washington taas yritti luoda menettelytapoja, joilla osapuolten välinen väärinkäsitys tai yllättävä sotilasliike ei johtaisi uuteen konfliktiin.

Isku sopi myös Israelin laajempaan linjaan, jossa maa on jatkanut sotilaallisia toimia Syyriassa ja tarkkaillut Turkin kytköksiä alueella. Sen välitön seuraus oli kuitenkin jyrkempi sananvaihto Israelin ja Turkin välillä sekä entistä suurempi tarve pitää osapuolet yhteydessä toisiinsa.

Mitä tapauksesta lopulta tiedetään?

Varminta on, että Abu al-Duhurin lentotukikohdan kiitorata ja varastotiloja vaurioitui kahdeksassa iskussa eikä uhreista raportoitu. Epäselväksi jäi, oliko paikalla ollut turkkilainen valtuuskunta ja oliko tukikohtaan todella suunniteltu pysyvä turkkilainen sotilaallinen läsnäolo. Syyria kiisti tukikohdan perustamissuunnitelman, eikä saatavilla oleva näyttö vahvista Israelin esittämää uhkakuvaa.

Siksi iskujen merkitys oli ennen kaikkea strateginen ja poliittinen. Israel lähetti Turkille varoituksen, mutta samalla se lisäsi riskiä, että Turkin ja Syyrian sotilaallinen yhteistyö, Israelin ennaltaehkäisevä doktriini ja jatkuvat iskut Syyriassa johtaisivat suoraan alueelliseen yhteenottoon.

Mitä Israel väitti tavoittelevansa?

Israelin perustelu oli ennaltaehkäisevä. Sen mukaan Syyria oli mahdollistamassa Turkin joukkojen tai sotilaallisen infrastruktuurin sijoittamista alueelle tavalla, jonka Israel katsoi voivan muodostaa tulevan uhan. Israelin puolustusministeri sanoi, ettei maa sallisi minkään toimijan uhata sen turvallisuutta.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu puolestaan kuvasi iskua selvänä varoituksena Ankaralle. Hänen mukaansa Israel ei hyväksy Turkin sotilaallisen läsnäolon leviämistä etelään kohti Israelia. Kotimaan politiikassa isku tarjosi hallitukselle mahdollisuuden esiintyä päättäväisenä ja ennakoivasti toimivana turvallisuuspoliittisena johtona. Se ei kuitenkaan itsessään osoita, että tukikohdan perustaminen olisi ollut käytännössä käynnissä: saatavilla oleva näyttö ei vahvista tällaista suunnitelmaa.

Gofmanin ja al-Shaibanin puhelu ennen iskuja

Neljä päivää ennen hyökkäystä, 14. elokuuta, Israelin tiedustelupalvelu Mossadin johtaja Roman Gofman keskusteli puhelimitse Syyrian ulkoministerin Asaad al-Shaibanin kanssa. Reutersin haastattelemien lähteiden mukaan keskustelun aiheena oli Turkin sotilaallinen läsnäolo Syyriassa.

Puhelu oli poikkeuksellisen korkean tason suora yhteydenotto Israelin ja Syyrian välillä, ja se koski samaa Turkin läsnäolon kysymystä, joka nousi iskujen jälkeen keskiöön. Saatavilla oleva aineisto ei silti osoita, että kyseessä olisi ollut muodollinen varoitus, että Damaskos olisi torjunut jonkin yksittäisen Israelin vaatimuksen tai että puhelu olisi suoraan käynnistänyt ilmaiskut.

Miksi Yhdysvallat varoitti eskalaatiosta?

Yhdysvaltain Syyrian-erityislähettiläs Tom Barrack kuvasi iskuja ”tarpeettomaksi eskalaatioksi”, joka ei edistä alueen vakautta.

Huolen ytimessä oli väärinarvioinnin riski. Jos Israel iskee Syyrian kohteeseen, joka liittyy edes epäselvästi Turkin sotilaalliseen yhteistyöhön, seurauksena voi olla paineen kohdistamisen sijaan suora Israelin, Turkin ja Syyrian välinen kriisi. Barrackin mukaan Turkille ei ollut ilmoitettu iskuista etukäteen. Näin turkkilaiset saattoivat nähdä kohti omaa aluettaan lentäneet koneet ja valmistautua vastatoimiin.

Yhdysvallat pyrki tämän vuoksi rakentamaan niin sanottua dekonfliktimekanismia eli yhteydenpitokanavaa, jonka avulla Israel, Turkki ja Syyria voisivat estää sotilaallisten tapahtumien eskaloitumisen.

Voimankäytön ja diplomatian ristiriita

Tapaus paljasti laajemman ristiriidan alueen turvallisuuspolitiikassa. Israel pyrki ehkäisemään uhkaa voimankäytöllä ja seuraamaan tarkasti Turkin sotilaallista toimintaa Syyriassa. Washington taas yritti luoda menettelytapoja, joilla osapuolten välinen väärinkäsitys tai yllättävä sotilasliike ei johtaisi uuteen konfliktiin.

Isku sopi myös Israelin laajempaan linjaan, jossa maa on jatkanut sotilaallisia toimia Syyriassa ja tarkkaillut Turkin kytköksiä alueella. Sen välitön seuraus oli kuitenkin jyrkempi sananvaihto Israelin ja Turkin välillä sekä entistä suurempi tarve pitää osapuolet yhteydessä toisiinsa.

Mitä tapauksesta lopulta tiedetään?

Varminta on, että Abu al-Duhurin lentotukikohdan kiitorata ja varastotiloja vaurioitui kahdeksassa iskussa eikä uhreista raportoitu. Epäselväksi jäi, oliko paikalla ollut turkkilainen valtuuskunta ja oliko tukikohtaan todella suunniteltu pysyvä turkkilainen sotilaallinen läsnäolo. Syyria kiisti tukikohdan perustamissuunnitelman, eikä saatavilla oleva näyttö vahvista Israelin esittämää uhkakuvaa.

Siksi iskujen merkitys oli ennen kaikkea strateginen ja poliittinen. Israel lähetti Turkille varoituksen, mutta samalla se lisäsi riskiä, että Turkin ja Syyrian sotilaallinen yhteistyö, Israelin ennaltaehkäisevä doktriini ja jatkuvat iskut Syyriassa johtaisivat suoraan alueelliseen yhteenottoon.