Miksi Israel pommitti Abu al-Duhurin lentotukikohtaa – ja miten tilanne olisi voinut kärjistyä Turkin kanssa?

Israel teki 18. elokuuta kahdeksan ilmaiskua Syyrian luoteisosassa sijaitsevaan Abu al-Duhurin lentotukikohtaan. Syyrian valtiollisen television mukaan kohteina olivat kiitotie ja varastotilat. Tukikohta vaurioitui, mutta sotilaslähteen ja lähialueella asuvan siviilin mukaan henkilövahinkoja ei syntynyt.

Iskujen ajoitus teki operaatiosta erityisen herkän: turkkilainen sotilasvaltuuskunta oli vieraillut paikalla vain tunteja aiemmin. Raporttien mukaan Ankara selvitti tukikohdan kunnostamista ja mahdollista tulevaa käyttöä. Abu al-Duhur ei kuitenkaan ollut vielä toiminnassa, kun taas Turkilla oli joukkoja läheisellä Taftanazin tukikohdalla.

Israelin perustelu ja Turkin kiistäminen

Israel kertoi Damaskoksen jättäneen aiemmat varoitukset huomiotta ja olevan valmis sallimaan turkkilaisten joukkojen sijoittamisen Abu al-Duhuriin. Israel kuvasi mahdollista turkkilaista sotilaallista läsnäoloa uhaksi omalle turvallisuudelleen ja sanoi pyrkineensä estämään laajemman turkkilaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisen.

Turkki torjui väitteet. Ankara kiisti muun muassa sen, että tukikohdassa olisi jo ollut turkkilaisia joukkoja, ja kuvasi Israelin perusteluja yritykseksi oikeuttaa Syyrian suvereniteettiin kohdistunut isku.

Miksi Barrack piti iskua niin vaarallisena?

Yhdysvaltain Turkin-suurlähettiläs ja Syyrian-erityislähettiläs Tom Barrack nosti esiin ennen kaikkea väärinymmärryksen riskin. Hänen mukaansa turkkilaiset joukot eivät tienneet israelilaiskoneiden olevan matkalla juuri Abu al-Duhuriin eivätkä tunteneet niiden tavoitetta. Ne olisivat voineet tulkita lähestyvät koneet hyökkäykseksi itseään vastaan ja lähettää omat hävittäjänsä ilmaan.

Tällaisessa tilanteessa ennalta ilmoittamaton isku Turkin juuri tarkastamaan kohteeseen olisi voinut laukaista nopeasti tapahtumaketjun: Turkki olisi reagoinut puolustuksellisesti, Israel olisi voinut tulkita reaktion uhaksi ja Syyria olisi joutunut mukaan kiistaan omalla alueellaan. Israelin, Turkin ja Syyrian välillä ei raporttien mukaan ollut riittävän luotettavia niin sanottuja dekonfliktointikanavia, joiden avulla sotilaalliset osapuolet voisivat estää vastaavat väärintulkinnat.

Barrack kuvasi iskua ”tarpeettomaksi kärjistykseksi”, joka ei edistä alueen vakautta. Hän sanoi Washingtonin pyrkivän hiljaisiin neuvotteluihin kitkan ehkäisemiseen tarkoitetun yhteydenpitomekanismin palauttamiseksi, mahdollisesti myös Turkin kanssa. Barrackin mukaan Ahmed al-Sharaan johtama Syyrian uusi hallinto oli viestinyt pikemminkin jännitteiden lieventämisestä kuin Israelia vastaan suunnatusta hyökkäyksestä.

Kiistan taustalla myös Syyrian tulevaisuus

Kyse ei ollut vain yhdestä lentotukikohdasta. Turkki rakensi edelleen suhteita Ahmed al-Sharaan johtamaan Assadin jälkeiseen hallintoon ja pyrki vaikuttamaan Syyrian turvallisuusrakenteisiin. Israel puolestaan halusi estää sen, että Turkki vahvistaisi sotilaallista asemaansa lähellä Israelin vaikutuspiiriä. Syyria ja Turkki tuomitsivat iskut.

Turkkilaisissa kommenteissa ja joissakin raporteissa esitettiin myös, että Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu saattoi hyödyntää Erdoğan-suhteen jännitteitä ennen Israelin 27. lokakuuta pidettäviä vaaleja. Tämä on poliittista tulkintaa, ei vahvistettu tosiasia.

Yhdysvalloille tilanne oli hankala. Turkki on Naton jäsen ja presidentti Recep Tayyip Erdoğanilla on merkittävä suhde presidentti Donald Trumpiin. Samaan aikaan Washington oli jo arvostellut Israelia tämän laajemmista sotilasoperaatioista Gazassa, Libanonissa ja Etelä-Syyriassa.

Ydin: viesti saattoi muuttua yhteenotoksi

Barrackin varoitus ei tarkoittanut, että käytöstä poistettu Abu al-Duhurin tukikohta olisi yksinään ollut strategisesti ratkaiseva kohde. Vaarana oli se, että Israelin ennakoiva viesti Turkille toimitettiin ilman toimivia sotilaallisia yhteyksiä. Se olisi voinut synnyttää sarjan vääriä puolustusreaktioita ja laajentaa jo ennestään epävakaata alueellista konfliktia.