Tekoälyagenttien ketjut muuttavat haavoittuvuuksien etsintää – puolustuksen on pysyttävä perässä

Mitä Mandiant kertoo AVDH:n löytäneen?

Googlen mukaan AVDH:ta on käytetty sisäisesti noin kymmenen kuukauden ajan, ja se on löytänyt kymmeniä raportoitavissa olevia haavoittuvuuksia laajasti käytetyistä verkkolaajennuksista ja avoimen lähdekoodin projekteista. Työ on johtanut 12 CVE-tunnisteeseen, ja noin tusina haavoittuvuutta on parhaillaan koordinoidussa ilmoitusprosessissa. CVE (Common Vulnerabilities and Exposures) on haavoittuvuuksien yleinen tunnistejärjestelmä.

Eräässä varastettuja yritysten lähdekoodivarastoja koskeneessa tietoturvapoikkeaman tutkinnassa järjestelmän kerrotaan auttaneen löytämään yli 100 varmennettua, vakavuudeltaan korkeaa haavoittuvuutta kahdessa päivässä.

Luvut kertovat tekoälyavusteisen tarkastuksen mahdollisesta mittakaavasta, mutta niitä on syytä tulkita varoen. Kyse on Mandiantin ja sitä koskevan uutisoinnin raportoimista operatiivisista tuloksista, ei riippumattomasti auditoidusta vertailusta perinteiseen tietoturvatestaukseen. Löydöksiä ei myöskään pidä automaattisesti kutsua aktiivisiksi nollapäivähyökkäyksiksi: uusi tai aiemmin ilmoittamaton haavoittuvuus ei välttämättä ole parhaillaan hyökkääjien käytössä luonnossa.

Palo Alton NOVA yhdistää useita malleja haavoittuvuuksien löytämiseen

Palo Alto Networksin Unit 42 kuvaa NOVA:n (Network and Open-Source Vulnerability Analyzer) autonomiseksi löytämis-, varmennus- ja raportointijärjestelmäksi. Se perustuu yhtiön omiin agenttikehyksiin ja useisiin kehittyneisiin tekoälymalleihin.

Yhtiön raportoimassa testissä NOVA analysoi 3 915 avoimen lähdekoodin projektia kahdessa kuukaudessa ja tunnisti 14 090 aiemmin tuntematonta haavoittuvuutta. Unit 42:n mukaan 99,4 prosenttia niistä ei ollut aiemmin raportoitu, ja noin 40 prosenttia luokiteltiin vakavuudeltaan korkeaksi tai kriittiseksi.

Merkityksellistä ei ole vain löydösten määrä. Tuloksia koskevan raportoinnin mukaan monet löydöksistä olivat semanttisia tai loogisia virheitä eivätkä perinteisiä muistinkorruptio-ongelmia, joita automaattinen analyysi on tavallisesti painottanut. Tällaisia voivat olla esimerkiksi käyttöoikeuksien ohitukset, polkujen virheellinen käsittely, palvelinpuolen pyyntöihin liittyvät ongelmat tai puutteet koodinsyötön torjunnassa. Niiden havaitseminen edellyttää usein ymmärrystä siitä, miten sovelluksen pitäisi toimia.

Myös NOVA:n luvut ovat toimittajan ilmoittamia. Ilmaus ”aiemmin tuntematon” ei yksin osoita, että jokainen tulos olisi käytännössä hyödynnettävissä oleva nollapäivähaavoittuvuus, ja vakavuusluokitus voi riippua käytetystä pisteytyskehyksestä. Varovaisempi johtopäätös on, että useita malleja käyttävät agenttijärjestelmät pystyvät nostamaan esiin valtavan määrän tietoturvaehdokkaita nopeammin kuin perinteiset tarkastusprosessit.

Pelkkä löytäminen ei riitä

Haavoittuvuuksien nopeampi löytäminen voi kasvattaa puolustuksen kapasiteettia, mutta samalla se voi pahentaa tilannetta, jos organisaatioiden korjausprosessit ovat hitaita. CERT-EU viittaa arvioon, jonka mukaan haavoittuvuuden hyväksikäyttöön kuluva keskimääräinen aika on miinus seitsemän päivää. Tällä tarkoitetaan, että hyökkäyksiä voi alkaa ennen kuin paikkaus on laajasti saatavilla.

Tämä muuttaa paikkauksen asemaa. Pysyvä koodikorjaus on edelleen välttämätön, mutta se ei välttämättä ole ensimmäinen eikä ainoa hyödyllinen puolustustoimi. Tietoturvatiimien on pienennettävä altistumista samalla, kun kehittäjät selvittävät ongelmaa, testaavat korjausta, koordinoivat ilmoittamista ja vievät muutoksen vaiheittain tuotantoon.

Palo Alton ohjelma lisää verkon tason eristämisen

Palo Alto Networksin Frontier AI Critical Defense Program on tarkoitettu yhdistämään tekoälylaboratorioita, ohjelmisto- ja avoimen lähdekoodin organisaatioita sekä muun muassa operatiivisen teknologian ja terveydenhuollon toimijoita. Ohjelman ehdottama vastaus on verkon tasolla käyttöön otettavat ”virtuaalipaikkaukset”, jotka estävät hyväksikäyttöliikenteen tai haitallisen protokollakäyttäytymisen ennen pysyvän ohjelmistokorjauksen valmistumista.

Palo Alto kertoo Advanced Virtual Patching -ominaisuutensa voivan ottaa suojaukset käyttöön tunneissa. Yhtiö vertaa tätä perinteisen paikkauksen väitettyyn 55 päivän toimialakeskiarvoon.

Virtuaalipaikkaus on kuitenkin parasta ymmärtää korvaavana kontrollina, ei haavoittuvan koodin korjaamisen vaihtoehtona. Sen teho riippuu siitä, pystyykö tietoturvatiimi tunnistamaan hyväksikäyttöpolun oikein ja voidaanko verkon suojauksella estää se häiritsemättä normaalia liikennettä. Suojaus voi olla rajallinen myös silloin, kun hyökkäys kulkee luotettujen kanavien kautta, salatussa liikenteessä, paikallisen oikeuksien korotuksen avulla tai käyttäytymisellä, jota on vaikea erottaa normaalista käytöstä.

Voivatko puolustajat saada etulyöntiaseman takaisin?

Mahdollisesti – mutta pelkkä uuden tekoälyskannerin käyttöönotto ei siihen riitä.

Vahvempi puolustusarkkitehtuuri yhdistää useita vaiheita yhdeksi toimintasilmukaksi:

1. Kartoita koodi ja hyökkäyspinta, jotta agentit ymmärtävät järjestelmän toiminnan.
2. Laadi ja tarkista uhkamalli ennen laajaa hypoteesien tuottamista.
3. Käytä useita agentteja ja malleja, jotka tarkastelevat järjestelmää eri näkökulmista ja haastavat heikot löydökset.
4. Toista, varmista ja priorisoi haavoittuvuudet ihmisten ja hyväksikäytön osoittavan näytön avulla.
5. Ilmoita haavoittuvuudesta ja kehitä pysyvä korjaus asianmukaisesti koordinoituna prosessina.
6. Rajoita altistumista heti verkkokontrolleilla tai muilla väliaikaisilla suojauksilla.
7. Varmista korjaus ohjelmistopaikkauksen käyttöönoton jälkeen.

AVDH:n ja NOVA:n tärkein strateginen opetus on, että etu syntyy orkestroinnista, ei yksittäisen mallin vastauksista. Tekoäly voi tiivistää löytämisen ja todentamisen päiviin tai tunteihin, mutta puolustajat tarvitsevat edelleen luotettavaa näyttöä, huolellista priorisointia, kestävää arkkitehtuuria ja käyttöönottojärjestelmiä, jotka toimivat samalla nopeudella.

Hyökkääjät voivat käyttää vastaavia malleja, ja virtuaalipaikkaukset ovat väliaikaisia sekä kattavuudeltaan rajallisia. Realistinen tavoite ei siksi ole nollapäiväriskin poistaminen. Tavoite on tehdä puolustuksen silmukasta – löytämisestä eristämiseen ja lopulliseen korjaukseen – nopeampi ja luotettavampi kuin hyökkääjän reitti löydöstä hyväksikäyttöön.