Venäjä on pystynyt lievittämään Moskovan välitöntä painetta siirtämällä polttoainetta Siperiasta pääkaupunkia kohti ja lisäämällä tuontia Valko-Venäjältä ja Intiasta. Reutersin mukaan Moskovan polttoainetilanne oli heinäkuun puolivälissä hetkellisesti vakaampi, vaikka Krim kuului edelleen pahiten kärsineisiin alueisiin ja koko maan tuotanto jäi kysynnästä.
Toimet osoittavat yhtä aikaa Venäjän sopeutumiskyvyn ja iskujen hinnan. Polttoainetta on siirrettävä maan muilta alueilta tai tuotava ulkomailta, jotta poliittisesti tärkeän pääkaupungin tarjonta voidaan turvata. Seurauksena ei ole koko maan täydellinen pysähdys, vaan aiempaa kalliimpi ja epätasaisempi jakelujärjestelmä, jossa jotkin alueet joutuvat kärsimään puutteesta, jotta toiset voidaan pitää toimintakykyisinä.
Ukrainan iskujen kohteeksi ovat joutuneet myös suuret logistiikkakeskukset. Ainakin 20 Wildberriesin toimipistettä on tiettävästi joutunut iskujen kohteeksi 18. heinäkuuta lähtien. Iskut ovat aiheuttaneet suuria tulipaloja, tuhonneet tai vaurioittaneet varastoituja tuotteita ja häirinneet yhden Venäjän suurimman verkkokaupan toimitusverkostoa. Reutersin satelliittikuva-analyysin mukaan vaurioitunutta tai tuhoutunutta varastotilaa oli vähintään 1,18 miljoonaa neliömetriä – yli viidennes yhtiön kapasiteetista.
Lukuja on kuitenkin syytä tarkastella varauksin. Muissa arvioissa iskujen kohteeksi joutuneen varastotilan määräksi on arvioitu 1,21–1,47 miljoonaa neliömetriä ja myyjien tappioiksi 215–280 miljardia ruplaa. Kyse on arvioista, ei tarkastetuista kokonaissummista.
Institute for the Study of War -ajatushautomon mukaan Ukrainan joukot olivat iskeneet 16. elokuuta mennessä seitsemään Wildberriesin kymmenestä suurimmasta logistiikkakeskuksesta. Raportit yhtiön tunnusten poistamisesta jakeluautoista ja uusien varastokumppaneiden etsimisestä kertovat pyrkimyksistä pitää verkosto toiminnassa. Ne eivät kuitenkaan yksin osoita, kuinka pitkään häiriöt jatkuvat tai kuinka suuri osa järjestelmästä voidaan rakentaa uudelleen.
Myös varastojen sotilaallinen merkitys on kiistanalainen. Ukrainan viranomaiset kuvaavat joitakin logistiikkasolmukohtia kaksikäyttöiseksi verkostoksi, joka toimittaa sotaan liittyviä tarvikkeita. Käytettävissä oleva näyttö ei kuitenkaan osoita, että Wildberriesin kaupalliset tilat olisi tietoisesti omistettu lennokkien komponenttien tai navigointijärjestelmien toimittamiseen. Varastojen kaupallinen merkitys on selkeämpi kuin niiden suora sotilaallinen rooli.
Ukraina ilmoitti 15. elokuuta, että kotimaisilla FP-5 Flamingo -ohjuksilla iskettiin Samaran Progress Rocket and Space Center -keskukseen noin 900 kilometrin päässä Ukrainan rajasta. Laitos liittyy Venäjän avaruusjärjestö Roskosmosiin sekä kantorakettien ja elektroniikan tuotantoon.
Raporttien ja Ukrainan asevoimien lausuntojen mukaan alueella syttyi noin 5 000 neliömetrin laajuinen tulipalo. Teollisuusalueella sijaitsee myös Aviakor-lentokonetehdas, mutta kunkin laitoksen vaurioiden tarkka laajuus on edelleen epäselvä ja riippumaton vahvistus tuotantotappioista on rajallista.
Iskun merkitys ei siksi perustu ensisijaisesti varmistettuun arvioon tuhoutuneesta tuotannosta, vaan siihen, mitä se osoittaa: Ukraina pystyy ulottamaan iskunsa strategisesti tärkeisiin teollisuuskohteisiin syvällä Venäjän alueella. Tämä voi pakottaa Moskovan käyttämään enemmän rahaa ilmapuolustukseen, tuotannon hajauttamiseen, korjauksiin ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen. Käytettävissä oleva näyttö ei kuitenkaan osoita, että Venäjän laajempi sotateollinen perusta olisi ratkaisevasti halvaantunut.
Taloudelliset vaikutukset näkyvät myös kotitalouksien käyttäytymisessä. Venäjän keskuspankin tietoihin perustuneiden raporttien mukaan kierrossa olevan käteisen määrä kasvoi elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana 286,4 miljardilla ruplalla. Tätä edelsi pankkijärjestelmästä raportoitu 7,3 miljardin dollarin ulosvirtaus heinäkuussa.
Käteisnostot sopivat yhteen lisääntyneen varovaisuuden kanssa, mutta niitä ei voida liittää yksinomaan Ukrainan iskuihin. Raporteissa mainitaan myös huolet mahdollisista omaisuudens takavarikoista, maksuhäiriöistä, inflaatiosta ja sodan laajemmasta talousvaikutuksesta. Käteisvarojen siirtyminen pois pankeista onkin merkki epävarmuudesta – ei yksinään mittari iskujen vaikutuksesta yleiseen mielipiteeseen tai poliittiseen kannatukseen.
Iskut ovat synnyttäneet ketjun toissijaisia kustannuksia:
Venäjällä on edelleen huomattava kyky sopeutua. Se on siirtänyt toimituksia, tuonut bensiiniä ulkomailta ja jatkanut toimintaansa energia- ja logistiikkainfrastruktuurin vaurioista huolimatta. Käytettävissä oleva näyttö ei tue väitteitä Venäjän sotatuotannon, yhteiskunnallisen vakauden tai valtion kontrollin ratkaisevasta romahduksesta.
Varovaisempi ja paremmin perusteltu johtopäätös on kumulatiivinen: Ukraina tekee sodasta Venäjälle jatkuvasti kalliimman ja vaikeammin eristettävän. Kreml pystyy edelleen jakamaan ja sietämään suuren osan paineesta, mutta polttoainerajoitukset Moskovassa ja sen ympäristössä, vaurioitunut kaupallinen logistiikka sekä kotitalouksien kasvanut varovaisuus haastavat lupauksen siitä, että sota voisi jatkua ilman tuntuvia kustannuksia venäläisten arjessa.