BRICS torjuu EU:n hiilirajamekanismin – mistä kiistassa on kyse?

BRICS-maiden ympäristö- ja ilmastoministerit ovat arvostelleet Euroopan unionin hiilirajamekanismia eli CBAM:ää (Carbon Border Adjustment Mechanism). Intian, Kiinan, Venäjän, Etelä-Afrikan ja Brasilian sekä uusien jäsenmaiden Egyptin, Etiopian, Iranin, Arabiemiraattien, Saudi-Arabian ja Indonesian edustajat kuvasivat järjestelmää ”yksipuoliseksi, rankaisevaksi, syrjiväksi ja protektionistiseksi”.

BRICS-maiden mukaan ympäristöperusteiset kauppatoimet eivät saa siirtää teollisuuden vähähiilistämisen kustannuksia kehitysmaiden viejille. Ministerit katsoivat, että CBAM:n kaltaiset toimet ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia ja haittaavat maailmankauppaa.

Mikä CBAM on?

CBAM pyrkii saattamaan EU:n ulkopuolelta tuotavien hiili-intensiivisten tuotteiden hiilikustannukset lähemmäksi EU:ssa valmistettujen tuotteiden kustannuksia. Järjestelmän taustalla on niin sanotun hiilivuodon ehkäiseminen: tavoitteena on estää tuotannon siirtyminen maihin, joissa päästöistä ei makseta vastaavaa hintaa.

CBAM:n lopullinen järjestelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 2026. EU:n maahantuojien on haettava valtuutetun CBAM-ilmoittajan asemaa, jos ne tuovat EU:hun yli 50 tonnia järjestelmän piiriin kuuluvia tuotteita. Valtuutetut ilmoittajat hankkivat tuontiin sisältyviä päästöjä vastaavan määrän CBAM-todistuksia.

Alkuvaiheessa mekanismi kattaa sementin, raudan ja teräksen, alumiinin, lannoitteet, sähkön ja vedyn sekä tiettyjä esiasteita ja jatkojalosteita. Tuontituotteesta maksettavaa määrää voidaan pienentää, jos alkuperämaassa on jo tosiasiallisesti maksettu hiilen hinta.

Euroopan komission ilmoittama CBAM-todistuksen hinta oli vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä 75,36 euroa ja toisella neljänneksellä 75,28 euroa.

Miksi teräs- ja alumiiniviejät ovat huolissaan?

Teräs ja alumiini kuuluvat suoraan CBAM:n soveltamisalaan, ja niiden valmistus on yleensä päästöintensiivistä. Viejille syntyy sekä mahdollinen lisäkustannus että uusia hallinnollisia velvoitteita: päästöt on mitattava, varmennettava ja dokumentoitava. Jos tietoja ei ole riittävästi, voidaan joutua turvautumaan EU:n oletusarvoihin.

Tämä on erityisen merkittävää Intian, Etelä-Afrikan ja Kiinan tuottajille, jotka vievät hiili-intensiivisiä tuotteita EU:hun. Maailmanpankkiin viittaavan politiikka-arvion mukaan CBAM voisi vaikuttaa vuosittain 16 miljardin dollarin arvosta kehitysmaiden vientiin. Arvio ei kuitenkaan ole juuri näitä kolmea maata koskeva erillinen laskelma.

BRICS-maiden oikeudenmukaisuusargumentti liittyy Pariisin ilmastosopimuksen periaatteeseen yhteisistä mutta eriytetyistä vastuista ja valmiuksista. Kehittyneillä talouksilla on BRICS-maiden näkemyksen mukaan suurempi historiallinen vastuu päästöistä ja paremmat mahdollisuudet rahoittaa vähennyksiä. Siksi EU:n hiilihinnan ulottamista kehitysmaiden tuottajiin pidetään ongelmallisena. Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat aiemmin esittäneet saman CBDR-RC-periaatteeseen perustuvan kritiikin.

Mihin CBAM-tulot menevät?

CBAM:n mahdollisista tuotoista ei ole yhtä luotettavaa vuoden 2030 lukua. Julkaistut arviot vaihtelevat huomattavasti: yhden arvion mukaan vuotuinen tuotto olisi vuodesta 2028 alkaen 1,5 miljardia euroa, toisen noin 2,1 miljardia euroa ja nykyisellä soveltamisalalla vuoden 2030 vaihteluväli voisi olla 5–9 miljardia euroa.

Varmempaa on, että CBAM-tulojen on tarkoitus kertyä EU:n talousarvioon. BRICS-maiden poliittinen vastalause on, että kehitysmaiden viejiltä kerätty raha pitäisi käyttää niiden päästövähennyksiin, sopeutumiseen ja teollisuuden uudistamiseen – ei EU:n yleisen budjettirahoituksen lähteenä.

Maksujen vaikutus kasvaa asteittain, kun EU:n päästökauppajärjestelmän maksuttomia päästöoikeuksia poistetaan. Sovellettava CBAM-kerroin on 2,5 prosenttia vuonna 2026, 5 prosenttia vuonna 2027, 10 prosenttia vuonna 2028, 22,5 prosenttia vuonna 2029 ja 51,5 prosenttia vuonna 2030. Siksi vuoden 2030 tuotto riippuu muun muassa hiilen hinnasta, tuontimääristä, varmennetuista päästöistä ja järjestelmän mahdollisista muutoksista.

Voiko kiista edetä WTO:hon?

Ministerien poliittinen tuomio ei vielä muodosta Maailman kauppajärjestössä eli WTO:ssa vireillä olevaa riitaa. Muodollinen haaste alkaisi siitä, että jäsenmaa pyytäisi EU:lta neuvotteluja. Jos kiistaa ei ratkaistaisi, asia voisi edetä paneelikäsittelyyn.

Mahdollinen oikeusriita koskisi todennäköisesti sitä, syrjiikö CBAM käytännössä tuontia tai ulkomailla käytettyjä tuotantomenetelmiä. EU voisi puolustautua vetoamalla siihen, että mekanismi jäljittelee kotimaista hiilikustannusta, hyväksyy alkuperämaassa jo maksetun hiilen hinnan ja palvelee ympäristötavoitteita GATT-sopimuksen poikkeusmääräysten puitteissa.

Saatavilla olevien tietojen mukaan Etelä-Afrikka on ilmaissut kiinnostusta valituksen tekemiseen, ja Intia, Kiina sekä Brasilia ovat esittäneet oikeudellisia ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä huolia. Näyttöä siitä, että Kiina olisi jo nostanut CBAM:ää koskevan WTO-riidan, ei kuitenkaan ole.

EU:n kauppaneuvottelut ja sopimukset voivat tarjota kanavia keskusteluille, tekniselle yhteistyölle ja neuvotelluille mukautuksille. Ne eivät silti estä WTO-haastetta. Todennäköisin arvio on, että jännitteet voivat kasvaa, kun todistuksiin liittyvät kustannukset lisääntyvät, mutta koordinoitua BRICS-maiden WTO-tapausta ei ole nykyisen näytön perusteella vahvistettu.

Miksi BRICS:n kannalla on poliittista painoa?

Laajentuneeseen BRICS-ryhmään kuuluu merkittäviä raaka-aineiden, metallien ja teollisuustuotteiden viejiä. Siksi sen vastustus tekee CBAM:stä EU:n ilmastopolitiikan lisäksi laajemman kauppa- ja ilmastorahoituskiistan. Saatavilla olevat lähteet eivät kuitenkaan riitä vahvistamaan tarkkaa prosenttiosuutta siitä, kuinka suuren osuuden maailman kaupasta BRICS-maat muodostavat.