Miksi Arabiemiirikunnat keskeytti kaiken kaupankäynnin Iranin kanssa?

Arabiemiirikunnat ilmoitti keskeyttävänsä kaiken kaupankäynnin, kaupallisen vaihdannan ja rahoitustoimet Iranin kanssa, koska sen mukaan Iranin väitetty ohjustuli ja UAE:hen liittyviin aluksiin kohdistuneet hyökkäykset olivat merkki laajemmasta alueellisesta kärjistymisestä. Abu Dhabin näkemyksen mukaan kehitys uhkasi maan turvallisuutta, meriliikennettä ja kansainvälistä vakautta. Iran on kiistänyt laukaisseensa ohjukset, joten tapahtumien tulkinta on edelleen kiistanalainen.

Mitä ohjusiskusta tiedetään?

Arabiemiirikuntien ilmapuolustuksen kerrottiin havainneen Iranin alueelta noin kello 21 laukaistut kaksi ballistista ohjusta. Toisen ilmoitettiin pudonneen Arabiemiirikuntien aluevesille ja toisen kansainvälisille vesille. Abu Dhabin arvion mukaan ohjukset oli suunnattu meriliikenteeseen eikä maalla sijaitseviin kohteisiin.

Jos tiedot pitävät paikkansa, kyse olisi ollut vakavasta eskalaatiosta: aiempien merellä tapahtuneiden välikohtausten jälkeen uhka olisi ulottunut suoraan tai lähes suoraan emiraattien merialueille.

Taustalla useita väitettyjä hyökkäyksiä aluksia vastaan

Ohjustapausta edelsi sarja Arabiemiirikuntien väitteitä Iranin toimista Hormuzinsalmella. Abu Dhabin mukaan Iranin joukot olivat hyökänneet ainakin kolmen ADNOCiin liittyvän aluksen kimppuun. Tapausten joukossa oli väitetty ohjushyökkäys sekä myöhemmät väitetyt lennokki-iskut kahteen tankkeriin. Raportoiduissa ADNOC-tapauksissa ei ilmoitettu henkilövahinkoja.

ADNOC on Arabiemiirikuntien valtion omistama öljy- ja kaasuyhtiö. Siksi aluksiin kohdistuneet iskut eivät näyttäytyneet Abu Dhabille vain kaupallisen merenkulun häiriöinä, vaan myös valtion etuihin kohdistuvina hyökkäyksinä.

Miksi kauppasuhteet katkaistiin?

Kaupan ja rahoitustoimien keskeyttäminen oli Arabiemiirikuntien näkökulmasta sekä rangaistustoimi että poliittinen viesti. Abu Dhabi halusi osoittaa, ettei taloudellista normaaliutta Iranin kanssa voida jatkaa tilanteessa, jossa merikuljetusten turvallisuus on sen mukaan uhattuna.

Päätös syntyi aikana, jolloin Hormuzinsalmen ympärillä ei ollut onnistuttu saavuttamaan kestävää liennytystä. Taustalla oli viisi kuukautta jatkunut Yhdysvaltojen ja Iranin sota sekä salmen meriliikenteen häiriintyminen. Kesäkuussa Islamabadissa laadittu muistio oli hahmotellut väliaikaista helpotusta: Yhdysvaltojen merisaarto poistettaisiin ja Iran järjestäisi kauppa-aluksille turvallisen kulun 60 päivän ajaksi. Järjestely ei kuitenkaan muodostunut pysyväksi ratkaisuksi.

Iranin ja Omanin neuvottelut eivät avanneet salmea

Iran ja Oman neuvottelivat uusista kulkureiteistä Hormuzinsalmella. Teheran kuitenkin korosti, ettei mahdollinen Omanin kanssa tehtävä sopimus yksin riittäisi avaamaan väylää. Iran liitti salmen avaamisen laajempiin Yhdysvaltoja koskeviin ehtoihin, kuten merisaarron ja pakotteiden poistamiseen, Yhdysvaltojen joukkojen vetämiseen alueelta sekä sotavahinkojen korvaamiseen.

Siksi ohjustapaus sattui tilanteessa, jossa liennytysyritykset olivat pysähtyneet tai epäonnistuneet. Washington ilmoitti, ettei Yhdysvaltojen ja Iranin välisiä neuvotteluja ollut käynnissä, kun taas Iran varoitti Persianlahden valtioita, että Yhdysvaltojen sotilasoperaatioiden avustaminen voisi tehdä niistä konfliktin osapuolia.

Hormuzinsalmen merkitys tekee tilanteesta poikkeuksellisen vakavan

Hormuzinsalmi on tärkein merireitti, jota pitkin suuri osa Persianlahden öljy- ja nesteytetyn maakaasun viennistä kulkee avomerelle. Kun alusten määrä väheni jyrkästi — joissakin raporteissa salmen läpi kulki tiettyinä päivinä vain muutama alus — käytännön sulku ei johtunut ainoastaan virallisista rajoituksista. Myös vakuuttajien, miehistöjen ja varustamojen pelko uusista hyökkäyksistä vähensi liikennettä.

Omanin asema oli erityisen herkkä, sillä maa välitti Iranin kanssa käytäviä neuvotteluja ja koordinoi samalla turvallisuushuolia Arabiemiirikuntien kanssa. Saudi-Arabia ja muut sunnijohtoiset valtiot puolestaan pyrkivät yhteisiin meripuolustusjärjestelyihin. Tämä kuvasti pelkoa siitä, että yksittäiset tankkereihin kohdistuvat iskut voisivat laajentua koko Persianlahden yhteiseksi turvallisuuskriisiksi.

Mitkä tiedot ovat epävarmoja?

Kysymyksessä mainitut luvut, kuten väitetysti jopa 19 kohteeksi joutunutta alusta, tarkka vertailu kuuteen alukseen päivässä, muiden alusten kuolleet ja loukkaantuneet sekä Qeshmiin liittyvän tankkerin pidätyksen yksityiskohdat, eivät saa vahvistusta vahvimmasta tässä käytettävissä olevasta lähdeaineistosta. Niitä on siksi pidettävä raportoituina väitteinä, ei varmistettuina faktoina.