Venäjän suuryritykset maksoivat budjettiin jo 383,69 miljardia ruplaa – mitä ”vapaaehtoiset” lahjoitukset kertovat Kremlin vallasta?

383,69 miljardia ruplaa ei paikkaa biljoonien vajetta

Yritysten maksut ovat valtion kannalta tuntuvia, mutta ne eivät ratkaise Venäjän budjettiongelmaa. Tammi–heinäkuussa liittovaltion budjettivaje kasvoi 6,455 biljoonaan ruplaan eli 2,8 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vaje oli jo noin 70,5 prosenttia suurempi kuin koko vuodelle 2026 budjetoitu 3,786 biljoonan ruplan alijäämä.

Yritysten 383,69 miljardin ruplan maksut vastaavat tästä vajeesta vain noin kuutta prosenttia. Samalla valtion menot nousivat tammi–heinäkuussa 28,567 biljoonaan ruplaan, 14,5 prosenttia vuodentakaista suuremmiksi. Tulot kasvoivat 8,8 prosenttia 22,112 biljoonaan ruplaan. Luvut osoittavat, että alijäämän keskeinen syy on menojen nopea kasvu, ei ainoastaan tulojen heikkous.

Pelkästään heinäkuussa budjettivaje oli noin 724 miljardia ruplaa, vaikka energiasektorin tulot hyötyivät markkinoiden poikkeuksellisesta tilanteesta. Sotaan ja sotilaalliseen varustautumiseen liittyvät menot painavat siis julkista taloutta edelleen voimakkaasti.

Yritysmaksut ovat vain yksi osa rahoitusstrategiaa

Kremlin keinovalikoima on laajempi kuin suuryritysten lahjoitukset. Venäjä on korottanut yritysverotusta ja arvonlisäveroa, rahoittanut alijäämää joukkolainoilla ja käyttänyt kansallisen hyvinvointirahaston varoja. Reutersin siteeraamien valtiovarainministeriön lukujen mukaan rahaston koko on pienentynyt yli 130 miljardista dollarista ennen sotaa noin 50 miljardiin dollariin vuoden 2025 alussa.

Myös yksityisomaisuuden takavarikot lisäävät valtion painostusvoimaa suhteessa yksityiseen pääomaan. Cedar-taloustutkijoiden koonnin mukaan syyttäjät hakivat vuosina 2022–2025 takavarikoitaviksi omaisuuseriä noin 60 miljardin dollarin arvosta.

Kokonaiskuvaa täydentävät arviot, joiden mukaan Venäjä on käyttänyt täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen sotaan ja siihen liittyviin menoihin yhteensä noin 50 biljoonaa ruplaa. Tällaisia lukuja on syytä pitää suuntaa-antavina, koska ne voivat sisältää puolustus- ja turvallisuusmenojen lisäksi miehityksen, korvaukset ja muita sotaan liittyviä kustannuksia eivätkä ole suoraan verrattavissa yhteen liittovaltion budjettiriviin.

Suurempi merkitys on poliittinen kuin taloudellinen

383,69 miljardin ruplan kertymä tuo Venäjän budjettiin lisää rahaa, mutta se ei lähellekään riitä paikkaamaan monen biljoonan ruplan sotavetoista vajetta. Maksujen suurempi merkitys on institutionaalinen: ne osoittavat, että Kreml hakee yhä suoremmin rahoitusta yksityisestä varallisuudesta verotuksen, reservien purkamisen, velanoton ja takavarikkojen rinnalle.

Samalla maksut välittävät viestin Venäjän liike-elämälle. Omistuksen ja poliittisen aseman turvaaminen näyttää kytkeytyvän siihen, kuinka näkyvästi eliitti on valmis tukemaan valtion tavoitteita. ”Vapaaehtoisista” lahjoituksista on siten tullut sekä rahoituskeino että lojaaliuden mittari.