Tankkereiden äkkikäännökset paljastavat Hormuzinsalmen uuden riskin

Mitä Sea V:n ja Hestian käännökset kertovat?

Ne kertovat ennen kaikkea siitä, että Hormuzinsalmen läpi kulkeminen on edelleen sekä toiminnallisesti epävarmaa että kaupallisesti vaarallista. Jopa kiinalaiskytköksiset supertankkerit, joita on voitu pitää suhteellisen suojattuina Kiinan Iranista tekemien öljyostojen vuoksi, eivät näytä kohtelevan reittiä luotettavasti turvallisena.

Sea V kuljetti irakilaista raakaöljyä ja oli matkalla Persianlahdelta kohti Hormuzinsalmea, kun se tiistaina kääntyi takaisin. Alus jäi myöhemmin paikalleen salmen keskivaiheille. Hestia puolestaan saapui varhain keskiviikkona Persianlahdelle Omanin rannikkoa seuraten, mutta muutti sitten suuntaansa ja purjehti ulos. Alusten äkillisten päätösten tarkkaa syytä ei ole vahvistettu. Niitä ei siksi voi sellaisenaan tulkita esimerkiksi Iranin määräykseksi tai tietyn hyökkäyksen seuraukseksi.

Liikenne on supistunut jyrkästi

Hormuzinsalmi on kapea merireitti, jonka kautta kulkee merkittävä osa Persianlahden energiaviennistä. Nyt alusliikenne on selvästi alle normaalin tason.

Kplerin tietoihin perustuvien arvioiden mukaan salmen kautta kulki ennen sotaa raakaöljyä ja öljytuotteita noin 18 miljoonaa barrelia päivässä. Määrä putosi heinäkuussa 4,8 miljoonaan barreliin päivässä ja on ollut elokuussa keskimäärin noin 2 miljoonaa barrelia päivässä.

Myös yksittäisten alusten määrä on laskenut rajusti. Tankkereihin kohdistuneiden hyökkäysten jälkeen salmen kautta kulki eräänä viikonloppuna vain viisi hyödykekuljetuksiin käytettävää alusta lauantaina eikä yhtäkään sunnuntaina, kun edellisenä viikonloppuna ylityksiä oli ollut 31.

Toisaalta salmi ei näytä olevan täydellisesti suljettu. Kplerin mukaan torstaina sen ylitti yhdeksän alusta, kun keskiviikkona ylityksiä oli viisi ja elokuun päivittäinen keskiarvo noin 12. Luvut viittaavat voimakkaasti rajoittuneeseen liikenteeseen, mutta eivät täydelliseen pysähdykseen. Julkisesti saatavilla oleva seuranta ei myöskään pysty varmistamaan kaikkia liikkeitä tai ratkaisemaan Yhdysvaltojen ja Iranin ristiriitaisia väitteitä siitä, kuka voi taata turvallisen kauttakulun.

Miksi kiertäminen maksaa niin paljon?

Kun alus ei voi luottaa Hormuzinsalmen ylitykseen, vaihtoehtona on odottaa, kääntyä takaisin tai käyttää huomattavasti pidempää reittiä. Kaikki vaihtoehdot ovat kalliita.

Riskialueella toimiminen nostaa sotariskivakuutuksia, rahtihintoja ja rahoituskuluja. Aluksen pysähtyminen puolestaan aiheuttaa viivästyksiä ja satamien ruuhkautumista. Reutersin laskelman mukaan yhden vaihtoehtoisen matkan polttoainekulut olisivat noin 2,87 miljoonaa dollaria, kun suoremmalla reitillä kustannus olisi ollut 1,26 miljoonaa dollaria. Suezin kanavan ylitys lisäisi summaan vielä noin miljoona dollaria.

Öljytankkereiden päivävuokrat ovat nousseet samalla voimakkaasti. Erittäin suurten raakaöljytankkereiden kuljetushinnat Lähi-idästä Kiinaan nousivat heinäkuun alun noin 300 000 dollarista noin 490 000 dollariin päivässä.

Iran pyrkii vaikuttamaan siihen, kuka kulkee

Iranin toiminta näyttää muodostavan enemmänkin valikoivan pelotteen ja ehtojen järjestelmän kuin yksiselitteisen, pysyvän sulun. Iranin parlamentaarisessa suunnitelmassa ehdotetaan Yhdysvaltojen ja Israelin alusten sekä muiden vihamielisiksi määriteltyjen maiden omaisuuden ja kaluston kieltämistä salmesta.

Teheran on lisäksi tavoitellut kauttakulkumaksua, joka olisi 5–7 prosenttia aluksen kuljettaman lastin arvosta. Omanissa on Reutersin mukaan keskusteltu noin kolmen prosentin maksusta, kun taas Washington vastustaa maksuja.

Tällainen järjestely olisi kansainvälisen merenkulun kannalta merkittävä muutos. Ennen kriisiä salmi oli avoin kaikille aluksille ilman kauttakulkumaksuja. Iranin vaikutusvallan virallistaminen voisi mahdollistaa osittaisen liikenteen palautumisen, mutta samalla se tekisi Iranista keskeisen portinvartijan yhdellä maailman tärkeimmistä energiakuljetusten pullonkauloista.

Ehdotukseen liittyy myös käytännön ongelmia. Yhdysvaltojen pakotteet ja maksuihin liittyvät rajoittavat vakuutusehdot vaikeuttaisivat järjestelyn toteuttamista.

Normaali liikenne ei ole palaamassa nopeasti

Sea V:n ja Hestian käännökset osuivat aikaan, jolloin Yhdysvaltojen ja Iranin neuvottelut ovat ajautuneet vaikeuksiin ja tankkereihin kohdistuneet hyökkäykset ovat lisänneet epävarmuutta. Kiinalaiskytkös ei yksin riitä poistamaan riskiä, jos aluksen miehistö, omistaja, vakuuttaja tai lastin vastaanottaja arvioi reitin liian vaaralliseksi.

Siksi äkkikäännökset eivät ole vain yksittäisiä navigointitapahtumia. Ne ovat näkyvä merkki siitä, että varustamot joutuvat tekemään päätöksiä viime hetkellä muuttuvien turvallisuusohjeiden, sotariskien ja poliittisten ehtojen perusteella.

Hormuzinsalmen liikenteen normalisoituminen näyttää näin ollen kaukaiselta. Osittainen avaaminen voi olla mahdollinen, mutta ilman osapuolten hyväksymää turvallisuus- ja maksujärjestelmää alukset jatkavat todennäköisesti odottamista, kiertämistä tai kurssin muuttamista.