Kongon demokraattinen tasavalta kamppailee kaikkien aikojen pahimman ebolanpurkauksen kanssa

Kyseessä on maan 17. kirjattu ebolaepidemia sen jälkeen, kun virus tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976. Kuolleiden määrä on jo ylittänyt Kongon vuosien 2018–2020 epidemian 2 299 kuolemaa, joka oli aiemmin maan tappavin ebolaepidemia.

Tilastot koskevat ilmoitettuja vahvistettuja tapauksia, eivät kaikkia mahdollisesti tartunnan saaneita. WHO on kuvannut tartunnan leviämistä voimakkaaksi ja jatkuvaksi. Huolestuttavaa on, että monia tapauksia ilmenee tunnettujen tartuntaketjujen ja kontaktiseurantalistojen ulkopuolella. Lisäksi suuri osa kuolemista tapahtuu yhteisöissä eikä hoitoyksiköissä. Tämä viittaa siihen, että kaikkia tartuntaketjuja ei ole vielä löydetty.

Miksi Bundibugyo-virus vaikeuttaa torjuntaa?

Epidemian aiheuttaa Bundibugyo-virus, joka on eri ebolalaji kuin useiden aiempien epidemioiden taustalla ollut Zaire-ebolavirus. Ero on lääketieteellisesti merkittävä: WHO:n mukaan Bundibugyo-viruksen aiheuttamaan tautiin ei tällä hetkellä ole hyväksyttyä rokotetta tai spesifistä hoitoa.

Aiemmat ebolan vastaiset lääketieteelliset keinot on kehitetty tai hyväksytty muita ebolalajeja varten. Siksi välitön hoito perustuu nopeaan diagnostiikkaan, potilaiden eristämiseen, tartuntojen torjuntaan ja tehostettuun tukihoitoon. Rokote- ja hoitokandidaatteja tutkitaan, mutta kokeelliset valmisteet eivät ole sama asia kuin hyväksytty ja laajasti saatavilla oleva hoito.

Miten ebolan leviämistä yritetään pysäyttää?

Ebola leviää suorassa kosketuksessa sairastuneen tai kuolleen henkilön vereen ja muihin ruumiinnesteisiin sekä saastuneiden materiaalien välityksellä. Torjunnan ytimessä on siksi tartunnan saaneiden nopea löytäminen ja tartuntareittien katkaiseminen kodeissa, terveydenhuollossa ja yhteisöissä.

Keskeisiä toimia ovat:

• laboratoriotestit ja tapausten tutkiminen;
• mahdollisesti altistuneiden jäljittäminen ja seuranta;
• nopea eristäminen ja kliininen hoito;
• terveydenhuollon työntekijöiden ja omaishoitajien infektiosuojelu;
• turvalliset ja ihmisarvoiset hautaukset; sekä
• yhteisöjen osallistuminen seurantaan, hoitoon ohjaamiseen ja riskiviestintään.

Toimet ovat erityisen tärkeitä silloin, kun sairastunut jää kotiin tai kuolee ennen diagnoosia. Hoitoon pääsyn viivästyminen vaikeuttaa kontaktien tunnistamista ja altistumisten turvallista hallintaa. Myös vainajien epäasianmukainen käsittely voi synnyttää uusia tartuntoja.

Miksi epidemiaa on vaikea saada hallintaan?

WHO:n ja sen kumppaneiden työ tapahtuu ympäristössä, jota leimaavat turvattomuus, ihmisten siirtyminen paikasta toiseen, syrjäiset yhteisöt ja vilkas liikkuminen teillä, joilla, jokireiteillä ja kaivosalueilla. Alueella liikkuu myös rajat ylittäviä ja muuten erittäin liikkuvia väestöryhmiä. Lisäksi väärä tieto ja epäluottamus voivat heikentää tartunnanjäljitystä, hoitoon hakeutumista ja turvallisia hautauksia.

Siksi viralliset luvut voivat jäädä todellista tautitaakkaa pienemmiksi. Saatavilla oleva näyttö antaa aihetta epäillä ali-ilmoittamista, mutta se ei mahdollista piiloon jääneiden tartuntojen tai kuolemien täsmällistä arviointia. Väitteisiin tietystä osuudesta sairaaloiden ulkopuolella tapahtuvista kuolemista tai yli tuhannesta parantuneesta onkin syytä suhtautua varauksella, ellei niitä vahvisteta uudemmassa virallisessa tilanneraportissa.

Mitä WHO:n kansainvälinen varoitus tarkoittaa?

WHO:n mukaan riski epidemian leviämisestä edelleen Kongon sisällä ja kansainvälisesti on yhä korkea, eikä tilanne ole hallinnassa. Varoitus kertoo nykyisen tartuntatilanteen vakavuudesta ja nopeamman toiminnan tarpeesta. Se ei tarkoita, että kansainvälinen leviäminen olisi väistämätöntä.

Kongon viranomaiset koordinoivat vastausta yhdessä WHO:n, Afrikan CDC:n ja muiden kumppaneiden kanssa. Toimiin kuuluvat valvonnan ja laboratoriokapasiteetin laajentaminen, kontaktien seuranta, kliininen varautuminen, tarviketoimitukset, infektioiden torjunta, yhteisötyö sekä naapurimaiden rajat ylittävä varautuminen.

Epidemian keskeinen ongelma on kaksinkertainen: Bundibugyo-virus leviää nopeasti, mutta siihen ei ole hyväksyttyä rokotetta tai täsmähoitoa. Niin kauan kuin kaikkia tartuntaketjuja ei löydetä ja ihmiset eivät pääse luotettavaan hoitoon riittävän nopeasti, Kongon demokraattisen tasavallan ebolaepidemia pysyy merkittävänä kansainvälisenä terveysuhkana.