Mitä Venezuela sopi Hunt Oilin ja SLB:n kanssa Houstonissa – ja miksi?

Venezuelan valtiollinen öljy-yhtiö PDVSA teki 18. elokuuta Houstonissa kaksi aiempaa valmistelua konkreettisempaa järjestelyä: Hunt Oil sai tuotannonjakosopimuksen kahdesta maalla sijaitsevasta öljyalueesta, ja öljykenttien palveluyhtiö SLB solmi liittouman säiliötutkimuksia varten. Tavoitteena on houkutella maahan pääomaa, teknologiaa ja operatiivista osaamista, jotta öljyntuotanto saadaan jälleen kasvuun ja noin 500 miljoonan kuutiojalan päivittäistä maakaasuvajetta voidaan helpottaa.

Mitä sopimukset sisältävät?

• Hunt Oilin sopimus koskee tuotannon jakamista kahdella maalla sijaitsevalla öljyalueella. Se antaa yhdysvaltalaisyhtiölle suoran kaupallisen roolin alueiden kehittämisessä ja tuotannon kasvattamisessa.
• SLB:n kanssa tehty sopimus koskee öljy- ja kaasuesiintymien säiliötutkimuksia. Kyse on teknisestä yhteistyöstä, jonka tarkoitus on parantaa vanhojen kenttien tuntemusta ja hallintaa – ei maanalaisten varantojen omistuksen siirtämisestä.

Säiliöillä tarkoitetaan tässä geologisia muodostumia, joihin öljy ja kaasu ovat varastoituneet. Niiden ominaisuuksien tarkempi mallintaminen voi auttaa löytämään uusia porauspaikkoja, parantamaan paineenhallintaa, suunnittelemaan tehostettua öljyn talteenottoa ja uudistamaan vanhenevia kenttiä.

Miksi Venezuela tarvitsee ulkomaisia kumppaneita?

Venezuelan öljyteollisuus on kärsinyt vuosien alinvestoinneista ja toiminnan heikkenemisestä. Maa tarvitsee ulkopuolista rahoitusta, laitteita, kenttien johtamiseen liittyvää osaamista sekä digitaalista ja geologista teknologiaa. SLB:n kesäkuussa allekirjoittama pitkäaikainen puitesopimus kattoi jo etsinnän, kenttien kehittämisen, tuotannon, digitaalisen uudistamisen ja henkilöstön koulutuksen. Elokuun säiliötutkimusyhteistyö näyttää vievän tätä laajempaa modernisointiohjelmaa käytännön tasolle.

Tuotannon lisääminen ei ratkaise vain öljyn saatavuuteen liittyviä ongelmia. PDVSA:n mukaan Venezuelalla on noin 500 miljoonan kuutiojalan eli noin 14,2 miljoonan kuutiometrin päivittäinen maakaasuvaje. Kaasun puute rajoittaa sekä öljykenttien toimintaa että kotimaista energiantoimitusta. Paremmat kenttämallit voivat auttaa kehittämään myös kaasunkäsittelyä ja kenttien uudelleen käyttöönottoa.

Miten uudet sopimukset liittyvät vuoden aiempiin järjestelyihin?

Huhtikuussa PDVSA ja Venezuelan hiilivetyministeriö allekirjoittivat Hunt Oil Company Internationalin eli Hunt Overseas Oilin sekä Crossover Energy Holdingsin kanssa alustavat yhteisymmärryspöytäkirjat. Ne käynnistivät neuvottelut, mutta eivät vielä vahvistaneet yksityiskohtaisia, sitovia käyttö- ja tuotantoehtoja.

Reutersin mukaan uusien tulokkaiden, kuten Crossoverin ja Huntin tytäryhtiöiden, oli vielä heinäkuussa neuvoteltava sopimusten tarkat ehdot. Elokuun Hunt-sopimus merkitsee siten etenemistä alustavasta pöytäkirjasta määritellympään tuotantojärjestelyyn.

SLB:n kesäkuun pitkäaikainen puitesopimus puolestaan muodosti kehyksen Venezuelan öljy- ja kaasusektorin laajalle modernisoinnille. Nyt sovittu säiliötutkimus on tästä kokonaisuudesta rajatumpi, tekninen sovellus.

Tuotantotavoite ja Yhdysvaltain markkinan merkitys

PDVSA ilmoitti tavoittelevansa 1,245 miljoonan barrelin päivittäistä raakaöljytuotantoa elokuun loppuun mennessä. Yhdysvaltain energiaministeriön edustajan mukaan Venezuelan tuotanto oli tuolloin noin 1,25 miljoonaa barrelia päivässä, ja Yhdysvaltoihin vietiin yli 500 000 barrelia päivässä – suunnilleen puolet koko tuotannosta.

Venezuelan raskas raakaöljy sopii erityisesti niille yhdysvaltalaisille jalostamoille, jotka on rakennettu käsittelemään juuri tämän kaltaista öljyä. Yli puolen miljoonan barrelin päivittäinen vienti yhdistää Venezuelan tuotannon uudelleen sille teknisesti sopivaan ja maantieteellisesti lähellä sijaitsevaan jalostusmarkkinaan.

Yhdysvaltojen ja Venezuelan energiayhteistyö laajenee samalla, kun Lähi-idän toimituksiin liittyvät häiriöt ovat nostaneet kansainvälisiä öljynhintoja Yhdysvaltojen ja Iranin konfliktin sekä Hormuzinsalmen liikenteen häiriöiden yhteydessä. Korkeammat WTI- ja Brent-hinnat voivat tehdä uusista, Lähi-idän ulkopuolisista tuotantolähteistä sijoittajille houkuttelevampia.

Miksi sopimusten rakenne on tärkeä?

Caracas yrittää houkutella ulkomaisia toimijoita luopumatta valtion määräysvallasta luonnonvaroihin. Palvelu-, teknisen avun ja tuotantoon sidotut sopimusmallit voivat palkita ulkomaisia yrityksiä niiden rahoituksesta, teknologiasta ja tuloksista samalla, kun PDVSA säilyttää varantojen omistuksen ja keskeisen ohjausvallan öljysektorilla.

Elokuun Hunt-järjestelyssä on kuitenkin tärkeä ero: se raportoitiin tuotannonjakosopimuksena, joka antaa yhtiölle suoremman taloudellisen hyödyn tuotannon kasvusta kuin puhdas palvelusopimus. SLB:n säiliötutkimuksia koskeva järjestely on puolestaan selvästi palvelu- ja teknologiavetoinen. Kokonaisuutena Caracas näyttää siis avaavan ovea ulkomaiselle pääomalle valtion kontrolloimilla ehdoilla.

Lyhyesti sanottuna Hunt tuo kokonaisuuteen investointi- ja tuotantokapasiteettia, kun taas SLB:n rooli painottuu tekniseen modernisointiin. Yhdysvaltain jalostamokysyntä, korkeat öljynhinnat ja Venezuelan kiireellinen tarve saada öljy- ja kaasusektorille investointeja tekevät energiayhteistyön laajentamisesta kaupallisesti kiinnostavaa molemmille osapuolille.