Miksi Israel iski Syyrian Abu al-Duhurin lentotukikohtaan – ja mikä Turkin rooli oli?

Abu al-Duhur oli aiemmin Syyrian armeijan lentokenttä, mutta se ei ollut vuosiin toiminnassa varsinaisena sotilaslentotukikohtana. Tukikohta sijaitsee raporttien mukaan noin 70 kilometrin päässä Turkin rajasta, ja se vaihtoi omistajaa useita kertoja Syyrian sisällissodan aikana.

Iskujen aikaan alueen kerrottiin olevan poissa käytöstä, vaikka Syyrian puolustusministeriön joukkoja oli paikalla. Tukikohdan merkitys liittyi ennen kaikkea suunnitelmiin kunnostaa kiitorata ja mahdollisesti ottaa alue uudelleen sotilaskäyttöön.

Miksi Turkin sotilasvaltuuskunnan vierailu oli tärkeä?

Iskuja edelsi raportoituna Turkin sotilasvaltuuskunnan vierailu. Valtuuskunnan kerrottiin tarkastaneen lentokenttää osana valmisteluja, joissa arvioitiin kiitoratojen kunnostamista ja tukikohdan mahdollista palauttamista sotilaskäyttöön.

Ajankohta loi yhteyden Turkin ja Damaskoksen tiivistyvän puolustusyhteistyön sekä Israelin päätöksen välille. Julkisesti saatavilla olevat tiedot tukevat tapahtumien aikajärjestystä, mutta ne eivät vahvista itsenäisesti suunnitellun turkkilaisjoukkojen sijoituksen tarkkaa kokoa, aikataulua tai lopullista toteutumista.

Israelin myöhempi selitys teki yhteyden sen näkökulmasta suoraksi. Pääministerin kanslia sanoi Syyrian olleen lähellä Israelin kanssa sovitun turvallisuustilanteen rikkomista, koska Damaskos oli sallimassa turkkilaisjoukkojen sijoittamisen lähelle Aleppoa sijaitsevaan lentotukikohtaan. Israelin mukaan Syyriaa oli varoitettu tällaisesta järjestelystä toistuvasti.

Israelin ilmoittama perustelu

Israelin asevoimat kieltäytyivät aluksi kommentoimasta iskua. Pääministerin kanslian myöhempi lausunto esitti operaation ennaltaehkäisevänä toimena mahdollista Turkin sotilaallista läsnäoloa vastaan – ei vastauksena Abu al-Duhurista käynnistettyyn välittömään hyökkäykseen tai siellä syntyneisiin uhreihin.

Tämä on Israelin ilmoittama perustelu. Julkiset raportit eivät kuitenkaan itsenäisesti vahvista, kuinka konkreettisia Israelin pysäyttämiksi kuvaamat Turkin sijoitussuunnitelmat olivat. Turkin yhteys on siten tapahtuman kannalta merkittävä, mutta sen yksityiskohdat ovat edelleen puutteellisesti dokumentoituja.

Miten Syyria, Yhdysvallat ja Turkki reagoivat?

Syyria

Syyrian ulkoministeriö tuomitsi iskut räikeäksi maan suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden loukkaukseksi. Damaskos kuvasi niitä vaaralliseksi eskalaatioksi, joka heikentää pyrkimyksiä vakauttaa Syyriaa, ja ilmoitti hakevansa toimia YK:n turvallisuusneuvostolta.

Yhdysvallat

Yhdysvaltain Syyrian ja Irakin erityislähettiläs sekä Turkin-suurlähettiläs Tom Barrack kutsui vahvistettuja Israelin iskuja ”tarpeettomaksi eskalaatioksi”, joka ei edistä alueen vakautta. Hän puolusti Ahmed al-Sharaan johtamaa Syyrian väliaikaishallintoa ja sanoi, ettei hallinto ollut omaksunut saalistavaa toimintatapaa tai ylläpitänyt liittolaisjoukkoja. Barrackin mukaan hallinto pyrki sen sijaan lieventämään jännitteitä vaikeissa sodanjälkeisissä oloissa.

Barrack sanoi tapahtumien osoittavan, että Israelin, Turkin ja Syyrian välille tarvitaan suora viestintäkanava. Washington työskenteli tällaisen dekonfliktointimekanismin perustamiseksi. Sen tarkoituksena olisi estää sotilaalliset väärinkäsitykset ja vahingossa syntyvät yhteenotot. Barrackin mukaan Turkkia ei varoitettu iskuista etukäteen, ja maa havaitsi lentokoneiden liikkuvan pohjoiseen kohti sen aluetta.

Turkki ja arabimaat

Turkki tuomitsi iskut. Samoin tekivät Jordania, Egypti, Saudi-Arabia, Qatar ja Kuwait. Hallitukset varoittivat, että Syyrian alueelle kohdistuvat hyökkäykset voivat pahentaa alueen epävakautta.

Mitä isku kertoo Syyrian tulevaisuudesta?

Abu al-Duhurin isku kokosi yhteen useita sodanjälkeisen Syyrian ratkaisemattomia kysymyksiä. Damaskos ja Ankara pyrkivät syventämään sotilaallista ja institutionaalista yhteistyötään, johon liittyivät myös raportoidut suunnitelmat entisen Syyrian sotilaslentokentän kunnostamisesta. Israel puolestaan pyrkii estämään sellaisten sotilaallisten valmiuksien syntymisen, joita se pitää uhkana omalle turvallisuusalueelleen.

Tilanne on erityisen herkkä, koska sekä Turkki että Israel ovat vaikutusvaltaisia toimijoita Syyriassa. Yhdysvallat yrittää samalla tukea vakaata ja yhtenäistä Syyriaa sekä edistää Israelin ja Syyrian välisten jännitteiden lieventämistä. Barrackin vaatimus kolmenvälisestä dekonfliktointimekanismista osoitti, kuinka nopeasti käyttämättömään lentotukikohtaan kohdistunut isku voi synnyttää usean valtion välisen yhteenoton riskin.

Varmimmin tiedossa ovat seuraavat seikat: Abu al-Duhuriin kohdistui 18. elokuuta kahdeksan iskua, kiitorata ja muu infrastruktuuri vaurioituivat, uhreista ei ilmoitettu ja Israel sanoi myöhemmin toimineensa estääkseen Turkin sotilaallisen sijoittumisen alueelle. Avoimeksi jää, oliko kunnostushanke merkki välittömästi lähestyvästä turkkilaisjoukkojen sijoituksesta vai vasta alustavasta selvityksestä. Juuri tämä epäselvyys auttaa selittämään, miksi tapahtuma on edelleen poliittisesti kiistanalainen.