CPC:n ratkaisu yhdistää lyhyen aikavälin korjaukset ja pidemmän aikavälin laitevaihdot:
SPM-2:n vierellä havaittu tankkeri on siksi kiinnostava: se voi osoittaa, että vaurioitunutta poijua tai sen korvaavaa yksikköä testataan tai käytetään. Yksi poijun vierellä oleva alus ei kuitenkaan todista, että läpivirtaus olisi vakiintunut, kaikki järjestelmät olisi onnistuneesti otettu käyttöön tai terminaali olisi suojassa uusilta iskuilta.
CPC alkoi jälleen ottaa raakaöljyä vastaan ja lastata tankkereita 27. heinäkuuta viikon kestäneen keskeytyksen jälkeen. Novorossiiskin terminaalissa kerrottiin lastattavan kahteen tankkeriin Tengizchevroil-hankkeen raakaöljyä, ja Kazakstanin energiaministeriö ilmoitti putkilinjan toiminnan käynnistyneen uudelleen.
Avaaminen ei kuitenkaan poistanut turvallisuushuolta. Kaksi tankkeria, ASIA ja NISSOS IOS, joutui hyökkäyksen kohteeksi lastauksen aikana 19. heinäkuuta, minkä jälkeen CPC keskeytti lastaukset. ASIA syttyi tuleen, mutta CPC:n mukaan sen henkilöstöön tai urakoitsijoihin ei kohdistunut henkilövahinkoja eikä öljyä päässyt ympäristöön.
Hyökkäykset jatkuivat. Toinen alus joutui iskun kohteeksi SPM-3:lla 30. heinäkuuta lastauksen aikana, minkä vuoksi CPC keskeytti lastaukset uudelleen. Reutersin lähteiden mukaan keskeytykset pudottivat CPC:n heinäkuun lastaukset yli 20 prosenttia aikataulusta, noin 1,2–1,3 miljoonaan barreliin päivässä.
Häiriöt ulottuivat myös Kazakstanin öljykentille. Kun CPC lopetti raakaöljyn vastaanoton, terminaalin varastosäiliöiden kerrottiin täyttyneen. Tuottajille jäi tällöin vähemmän tilaa siirtää öljyä vientijärjestelmään, ja Kazakstanin päivittäinen öljyntuotanto supistui sulun aikana yli puolella ennen viennin käynnistymistä uudelleen.
Keskeinen kysymys ei enää ole ainoastaan se, pystyykö CPC korjaamaan tai korvaamaan lastauspoijunsa. Yhtä tärkeää on, voivatko tankkerit lähestyä terminaalia, lastata öljyn ja poistua alueelta turvallisesti.
Kreikkalaisessa operoinnissa ollut Suezmax-luokan tankkeri Skiros joutui tiettävästi hyökkäyksen kohteeksi Novorossiiskin lähellä 16. elokuuta sen jälkeen, kun se oli lastannut CPC:n terminaalissa. Tapaus viittaa siihen, että uhka ei rajoitu itse lastauspoijuun, vaan voi jatkua myös aluksen lähdettyä terminaalista.
Tällä on käytännön merkitystä. SPM-2:n palauttaminen lisäisi fyysistä lastauskapasiteettia, mutta se ei yksin poista Novorossiiskin alueen tai terminaalia palvelevien alusten lennokkihyökkäyksistä aiheutuvaa operatiivista riskiä. CPC on käynnistänyt toimintaa uudelleen turvallisuustilanteen perusteella ja lastaajien vahvistettujen tankkerinimitysten mukaisesti – ei osoittanut, että reitti olisi pysyvästi turvallinen.
CPC on Kazakstanin tärkein raakaöljyn vientireitti. Se kuljettaa Tengizchevroilin ja muiden tuotantokenttien öljyä Mustallemerelle, josta se lastataan kansainvälisille markkinoille.
Kun reitti toimii normaalisti, tuottajat voivat syöttää öljyä putkilinjaan ja tankkereihin suunnitellusti. Kun toiminta häiriintyy, seuraukset näkyvät nopeasti: terminaalin varastot täyttyvät, tuotantoa joudutaan rajoittamaan ja kansainväliset toimitukset vähenevät. Heinäkuun yli 20 prosentin lastausvaje kertoo häiriön mittakaavasta, kun taas Kazakstanin päivittäisen tuotannon raportoitu yli puolittuminen osoittaa, ettei kyse ole vain merikuljetusten ongelmasta.
Öljymarkkinoille kestävä uudelleenkäynnistyminen palauttaisi merkittävän CPC Blend -öljyvirran ja vähentäisi yhtä Mustanmeren toimituksiin liittyvää epävarmuutta. Kazakstanille se tarjoaisi tarvittavan väylän tuotantorajoitusten purkamiseen ja viennin palauttamiseen.
Tuorein näyttö tukee kuitenkin varovaista johtopäätöstä: CPC saattaa olla tuomassa SPM-2:ta takaisin käyttöön, mutta turvallisuustilanne tekee luotettavasta ja täydellä kapasiteetilla toimivasta liikenteestä edelleen epävarmaa.