Miksi Trump supistaa Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean sotaharjoituksia – ja sitoo turvallisuuden Soulin 350 miljardin dollarin lupaukseen

Trumpin päätös supistaa suuria sotaharjoituksia Etelä-Korean kanssa näyttää perustuvan kahteen samanaikaiseen laskelmaan: eleen tekemiseen Pohjois-Korean johtajalle Kim Jong-unille ja Soulin painostamiseen kauppa-, investointi- ja turvallisuuskiistassa.

Kyse ei siksi ole vain harjoituskalenterin teknisestä muutoksesta. Päätös yhdistää liittouman sotilaallisen valmiuden, Etelä-Korean lupaaman 350 miljardin dollarin Yhdysvaltoihin suuntautuvan investointipaketin ja mahdollisuuden Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean diplomatian elpymiseen.

Investointilupaus jumittaa neuvotteluja

Etelä-Korea sitoutui laajemman kauppakehyksen yhteydessä investoimaan Yhdysvaltoihin 350 miljardia dollaria. Lähes vuotta myöhemmin maa ei kuitenkaan ollut julkistanut ensimmäistä hankettaan. Yhdysvaltalaisviranomaiset ovat tulkinneet viivyttelyn merkiksi siitä, että Soul etenee liian hitaasti. Eräs neuvotteluja tunteva virkamies kuvasi eteläkorealaisia osapuolia ”kaikkien aikojen hitaimmiksi neuvottelijoiksi”.

Yhdysvaltojen kauppaministeri Howard Lutnick ja Etelä-Korean teollisuusministeri Kim Jung-kwan ovat pyrkineet muuttamaan yleisluontoisen lupauksen konkreettisiksi strategisiksi investoinneiksi. He tapasivat Washingtonissa peräkkäisinä päivinä 17. ja 18. elokuuta, kun maat yrittivät viimeistellä hankkeita. Keskusteluissa olivat edelleen mukana myös muut kauppakysymykset, kuten yhteistyö laivanrakennuksessa ja mahdolliset toimet Yhdysvaltojen kauppalain Section 301 -pykälän nojalla.

Washingtonin turhautumista on lisännyt vertailu Japaniin. Raporttien mukaan Japanin 550 miljardin dollarin investointisitoumukseen liittyi jo kuusi viimeisteltyä hanketta, kun taas Etelä-Korea ei ollut julkistanut yhtäkään. Seoul odotti voivansa nimetä ensimmäisen hankkeen elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Koko sitoumus ulottuu tammikuuhun 2029, mutta Washingtonin poliittinen aikataulu näyttää olevan huomattavasti tätä tiukempi.

Muistisirut muuttivat kiistan luonnetta

Neuvotteluja vaikeutti entisestään Washingtonin painostus siihen, että Samsung Electronics ja SK hynix rakentaisivat Yhdysvaltoihin muistisirujen tuotantolaitoksia. Lutnick kehotti yhtiöitä julkisesti investoimaan Yhdysvaltojen puolijohdeteollisuuteen pian sen jälkeen, kun ne olivat ilmoittaneet yhteensä satojen miljardien wonien investointisuunnitelmasta Etelä-Korean Honamin alueelle.

Soulin näkökulmasta vaatimus aiheutti käytännön ongelman. Hallitus oli valmistellut muita yhdysvaltalaisia hankkeita, ja yhtiöt olivat jo sitoutuneet kasvattamaan tuotantokapasiteettiaan Etelä-Koreassa. Siksi korealaiset viranomaiset ja teollisuuden edustajat näkivät Washingtonin vaatimuksen muuna kuin pelkkänä pyyntönä nopeuttaa sovittua suunnitelmaa: heidän mukaansa vaikutti siltä, että ensimmäisenä toteutettavan hankkeen ehtoja muutettiin kesken neuvottelujen.

Etelä-Korean presidentin kanslia kiisti, että Yhdysvaltoihin suunniteltu muistisiruhanke olisi sovittu 350 miljardin dollarin sitoumuksen ensimmäiseksi investoinniksi. Kiista tiivistyy näin: Washington haluaa näkyviä ja strategisesti merkittäviä hankkeita Yhdysvaltoihin, kun taas Seoul ei ole hyväksynyt puolijohdehanketta sovituksi lähtökohdaksi.

Kauppa ja turvallisuus kietoutuvat yhteen

Kiista ei enää rajoitu kaupallisiin neuvotteluihin. Raporttien mukaan investointien jumiutuminen on liittynyt myös sotaharjoituksiin, Etelä-Korean tukeen Yhdysvaltojen operaatioille, ydinvoimalla toimiviin sukellusveneisiin ja maiden välisen ydinyhteistyökehyksen muuttamiseen.

Trump vetosi sotaharjoitusten supistamista määrätessään myös siihen, ettei presidentti Lee Jae Myung ollut tukenut Yhdysvaltojen sotilasoperaatioita Irania vastaan. Tämä viittaa siihen, että Washington arvioi Etelä-Korean taloudellisia sitoumuksia, poliittista linjaa ja panosta liittoumaan yhtenä kokonaisuutena.

Käytännön viesti on, että pääsy herkkään turvallisuusyhteistyöhön voi kärsiä, jos laajemmat Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean erimielisyydet jatkuvat. Seoul on vastannut korostamalla sekä liittouman merkitystä että puolustuksen omavaraisuutta. Lee on vaatinut nopeampaa etenemistä Etelä-Korean ydinvoimalla toimivien sukellusveneiden ohjelmassa ja kuvannut sitä osaksi liittouman vahvempaa tulevaisuutta.

Pohjois-Korea selittää vain osan päätöksestä

Sotaharjoitusten pienentäminen sopii myös Trumpin aiempaan tapaan käyttää harjoitusten rajoittamista luottamusta rakentavana eleenä suhteessa Pjongjangiin. Trump on ilmaissut kiinnostusta aiemman Kim-yhteydenpidon käynnistämiseen uudelleen, ja viimeaikaiset raportit viittaavat siihen, että myös uusi yhteydenotto voisi olla mahdollinen.

Huippukokous ei kuitenkaan ole lähellä eikä varma. Neuvottelut kariutuivat vuonna 2019, minkä jälkeen Pohjois-Korea on pitkälti jättänyt huomiotta Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean pyrkimykset aloittaa vuoropuhelu uudelleen, mukaan lukien humanitaariset ehdotukset. Analyytikot ovat lisäksi varoittaneet, ettei Trumpin halu palata neuvotteluihin välttämättä vastaa Kimin halukkuutta istua uudelleen neuvottelupöytään.

Strateginen ympäristö on myös vaikeampi kuin Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella. Pohjois-Korea on kasvattanut ydinasevalmiuksiaan, kutsunut Etelä-Koreaa vihamieliseksi viholliseksi ja syventänyt sotilassuhteitaan Venäjään. Yhteistyöhön on kuulunut keskinäinen puolustusjärjestely sekä tuki Venäjän Ukrainaa vastaan käymälle sodalle.

Harjoitusten vähentäminen voi siten tarjota Washingtonille diplomaattisen avauksen, mutta se ei takaa Pjongjangin vastavuoroisuutta. Pohjois-Korea voi tulkita päätöksen myös merkiksi siitä, että hallintoon kohdistuva paine heikkenee.

Seoul harkitsee väliaikaista ydinohjelman jäädytystä

Etelä-Korea on muuttanut omaa diplomaattista linjaansa tämän vaikeamman todellisuuden vuoksi. Sen sijaan että täydellistä ydinaseriisuntaa vaadittaisiin ennen kaikkea muuta, Leen hallinto harkitsee Pohjois-Korean ydinohjelman alkuvaiheen jäädyttämistä vastavuoroisia toimia vastaan. Ensin pyrittäisiin pysäyttämään uusien aseiden tuotanto ja ohjelman kehittäminen, ja vasta myöhemmin tavoiteltaisiin lopullista purkamista.

Kyse olisi asevalvontaan nojaavasta pragmatismista, ei Pohjois-Korean virallisesta hyväksymisestä pysyväksi ydinasevaltioksi. Mallin onnistuminen riippuisi siitä, mitä tarkalleen jäädytetään, miten noudattamista valvotaan ja millaisia myönnytyksiä osapuolet vaihtavat.

Harjoitusten käyttäminen painostuskeinona sisältää riskin

Keskeinen riski syntyy diplomatian ja sotilaallisen valmiuden välisestä kuilusta. Jos harjoituksia vähennetään ilman uskottavaa pohjoiskorealaista jäädytystä tai muuta todennettavaa vastasuoritusta, liittouman joukot voivat menettää tärkeitä harjoittelumahdollisuuksia. Samalla eteläkorealaisten luottamus Yhdysvaltojen sitoutumiseen voi heikentyä. Analyytikot ovat varoittaneet, että supistaminen voi pitkällä aikavälillä heikentää valmiutta ja antaa Pjongjangille etua ilman välitöntä vastasuoritusta.

Rajattu ”jäädytys myönnytyksiä vastaan” -malli voi silti olla realistisempi kuin välitön ydinaseriisunta. Liittouman suojaamiseksi se vaatisi selkeän todentamisen, jatkuvan Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean välisen koordinaation sekä takeet siitä, ettei harjoitusten vähentämisestä tule pysyvää pelotteen rapautumista.

Laajempi johtopäätös on, ettei Trumpin päätöstä ohjaa vain Pohjois-Korea-politiikka. Se on myös osa transaktionaalista tapaa käsitellä liittoumaa: investointilupaukset, poliittinen tuki, puolustusyhteistyö ja diplomaattinen pääsy nähdään yhä useammin toisiinsa liittyvinä painostuskeinoina. Tämä voi vauhdittaa neuvotteluja, mutta samalla se kasvattaa väärinarvioinnin hintaa Soulille, Washingtonille ja koko alueelle.