Kaikki Xuelongin jääasemat sijaitsivat 82. leveyspiirin pohjoispuolella. Valinta ei ollut sattumanvarainen: korkeammilla leveysasteilla merijää oli paksumpaa ja yhtenäisempää, joten se tarjosi vakaamman alustan jäälle asennettaville miehittämättömille mittalaitteille.
Tavoitteena oli, että laitteet pysyisivät toiminnassa mahdollisimman pitkään ja kattaisivat myös kesäisen sulamiskauden. Paksumpi jää vähensi riskiä, että mittauspaikka hajoaisi liian nopeasti jään sulaessa tai liikkuessa. Työskentelyalueen vaativien jääolojen vuoksi operaation ajankohta siirrettiin heinäkuun loppupuolelle.
Yhden tutkimusaluksen arktisella retkellä on tavallisesti noin kuusi jääasemaa. Xuelongin 12 asemaa muodostivat sen sijaan laajemman monipisteisen havaintoverkoston. Näin tutkijat voivat verrata eri paikoista samanaikaisesti saatavia tietoja ja seurata paremmin, miten nopeasti muuttuva arktinen ympäristö toimii eri alueilla.
Asemille sijoitettiin yli 30 jääpohjaista mittalaitetta ja poijua, muun muassa merijään massatasetta mittaavia poijuja sekä jäältä tehtäviin pystysuuntaisiin profiilimittauksiin tarkoitettuja poijuja. Niiden avulla kerätään pitkäkestoista paikallista eli in situ -havaintoaineistoa sekä vertailuaineistoa mallien testaamiseen.
Tutkimus kattoi useita toisiinsa liittyviä osa-alueita:
Yhdessä nämä havainnot auttavat tutkijoita ymmärtämään ilmakehän, merijään ja meren muodostaman kytkeytyneen järjestelmän muutoksia. Laajemman havaintoverkoston odotetaan parantavan arktisten prosessien tuntemusta ja auttavan tarkentamaan malleja, joilla ennustetaan alueen tulevaa kehitystä.
Sisaralus Xuelong 2 aloitti oman jääasematutkimuksensa noin 84. leveyspiirin tuntumassa 9. elokuuta. Sen suunnitelmaan kuului kuusi lyhytaikaista jääasemaa ja yksi pitkäaikainen asema sekä yli 20 tutkimustehtävää.
Tehtäviin kuului esimerkiksi jääpoijujen asentaminen, lumi- ja jääydinten sekä jäänalaisen veden näytteenotto, merijään kaukokartoitus, ilmakehän pystysuuntainen profilointi ja jäänalaiset merihydrologiset mittaukset. Xuelongin ja Xuelong 2:n asemat suunniteltiin yhdessä, jotta havaintoverkosto kattaisi keskisen Jäämeren laajemmin.
Yhdessä työvaiheessa tutkijat irrottivat noin kuudessa tunnissa jääkairalla ja moottorisahalla 1,3 metriä paksun merijääkuution. Kappaleen mitat olivat 1,2 × 1,2 metriä.
Näytteestä tutkitaan merijään mekaanisia ominaisuuksia arktisissa oloissa. Tulokset täydentävät merijään näytearkistoa ja voivat tarjota kokeellista aineistoa uuden sukupolven napaseuduille tarkoitettujen alusten runkorakenteiden suunnitteluun.
Retkikunta rakensi samalla miehittämättömien arktisten havaintolaitteiden verkoston ja testasi kiinalaisia merentutkimusjärjestelmiä. Eniten käytettyjen matalan ja syvän veden jääpohjaisten profiilipoijujen sekä merijään mukana liikkuvien poijujen kotimaisuusaste oli keskimäärin yli 90 prosenttia. Tämä mahdollisti suuren poijumäärän asentamisen järjestelmälliseksi, automaattiseksi verkostoksi.
Retkellä esiteltiin myös ekologinen miehittämätön jääasema, joka oli kyseisen järjestelmän ensimmäinen arktinen demonstraatio. Akustisia, optisia ja sähköisiä antureita yhdistävä järjestelmä seuraa jatkuvasti ilmakehää, jäätä, merta ja ekologiaa.
Erityisen kiinnostavaa on vuodenaikojen valonvaihdoksen seuraaminen: mittaukset voivat auttaa selvittämään, miten jäänalaiset eliöt selviytyvät kaamoksen aikana ja miten ne reagoivat, kun napapäivän valo palaa.
Kaikki Xuelongin jääasemat sijaitsivat 82. leveyspiirin pohjoispuolella. Valinta ei ollut sattumanvarainen: korkeammilla leveysasteilla merijää oli paksumpaa ja yhtenäisempää, joten se tarjosi vakaamman alustan jäälle asennettaville miehittämättömille mittalaitteille.
Tavoitteena oli, että laitteet pysyisivät toiminnassa mahdollisimman pitkään ja kattaisivat myös kesäisen sulamiskauden. Paksumpi jää vähensi riskiä, että mittauspaikka hajoaisi liian nopeasti jään sulaessa tai liikkuessa. Työskentelyalueen vaativien jääolojen vuoksi operaation ajankohta siirrettiin heinäkuun loppupuolelle.
Yhden tutkimusaluksen arktisella retkellä on tavallisesti noin kuusi jääasemaa. Xuelongin 12 asemaa muodostivat sen sijaan laajemman monipisteisen havaintoverkoston. Näin tutkijat voivat verrata eri paikoista samanaikaisesti saatavia tietoja ja seurata paremmin, miten nopeasti muuttuva arktinen ympäristö toimii eri alueilla.
Asemille sijoitettiin yli 30 jääpohjaista mittalaitetta ja poijua, muun muassa merijään massatasetta mittaavia poijuja sekä jäältä tehtäviin pystysuuntaisiin profiilimittauksiin tarkoitettuja poijuja. Niiden avulla kerätään pitkäkestoista paikallista eli in situ -havaintoaineistoa sekä vertailuaineistoa mallien testaamiseen.
Tutkimus kattoi useita toisiinsa liittyviä osa-alueita:
Yhdessä nämä havainnot auttavat tutkijoita ymmärtämään ilmakehän, merijään ja meren muodostaman kytkeytyneen järjestelmän muutoksia. Laajemman havaintoverkoston odotetaan parantavan arktisten prosessien tuntemusta ja auttavan tarkentamaan malleja, joilla ennustetaan alueen tulevaa kehitystä.
Sisaralus Xuelong 2 aloitti oman jääasematutkimuksensa noin 84. leveyspiirin tuntumassa 9. elokuuta. Sen suunnitelmaan kuului kuusi lyhytaikaista jääasemaa ja yksi pitkäaikainen asema sekä yli 20 tutkimustehtävää.
Tehtäviin kuului esimerkiksi jääpoijujen asentaminen, lumi- ja jääydinten sekä jäänalaisen veden näytteenotto, merijään kaukokartoitus, ilmakehän pystysuuntainen profilointi ja jäänalaiset merihydrologiset mittaukset. Xuelongin ja Xuelong 2:n asemat suunniteltiin yhdessä, jotta havaintoverkosto kattaisi keskisen Jäämeren laajemmin.
Yhdessä työvaiheessa tutkijat irrottivat noin kuudessa tunnissa jääkairalla ja moottorisahalla 1,3 metriä paksun merijääkuution. Kappaleen mitat olivat 1,2 × 1,2 metriä.
Näytteestä tutkitaan merijään mekaanisia ominaisuuksia arktisissa oloissa. Tulokset täydentävät merijään näytearkistoa ja voivat tarjota kokeellista aineistoa uuden sukupolven napaseuduille tarkoitettujen alusten runkorakenteiden suunnitteluun.
Retkikunta rakensi samalla miehittämättömien arktisten havaintolaitteiden verkoston ja testasi kiinalaisia merentutkimusjärjestelmiä. Eniten käytettyjen matalan ja syvän veden jääpohjaisten profiilipoijujen sekä merijään mukana liikkuvien poijujen kotimaisuusaste oli keskimäärin yli 90 prosenttia. Tämä mahdollisti suuren poijumäärän asentamisen järjestelmälliseksi, automaattiseksi verkostoksi.
Retkellä esiteltiin myös ekologinen miehittämätön jääasema, joka oli kyseisen järjestelmän ensimmäinen arktinen demonstraatio. Akustisia, optisia ja sähköisiä antureita yhdistävä järjestelmä seuraa jatkuvasti ilmakehää, jäätä, merta ja ekologiaa.
Erityisen kiinnostavaa on vuodenaikojen valonvaihdoksen seuraaminen: mittaukset voivat auttaa selvittämään, miten jäänalaiset eliöt selviytyvät kaamoksen aikana ja miten ne reagoivat, kun napapäivän valo palaa.