Hormuzin pattitilanne syvenee tulitauon päätyttyä

Osapuolilla ei näin ole yhteisesti sovittua menettelyä rikkomusten käsittelyyn tai vaarallisten välikohtausten rajaamiseen ennen kuin ne kärjistyvät. Aiemmat lausunnot ja ehdotukset ovat myös osoittaneet, kuinka kaukana kannat ovat toisistaan: Iran on hakenut ehtoja, jotka antaisivat sille määräysvaltaa tai vaikutusvaltaa tiettyihin kulkureitteihin, kun taas Yhdysvallat on torjunut kaikki hyväksynnät, maksut tai muut kulkua rajoittavat ehdot.

Omanin asema on tässä erityisen herkkä. Teheran on neuvotellut Omanin kanssa mahdollisista väliaikaisista järjestelyistä laivaliikenteen turvaamiseksi, mutta Trump on uhannut Omania, jos maa vaikeuttaa Yhdysvaltojen toimia salmen suhteen. Vaikka uhkaus ei johtaisi sotilaallisiin toimiin, se voi heikentää yhtä harvoista alueellisista yhteyksistä, joiden kautta viestintää ja liennytystä voitaisiin edelleen edistää.

Kauppalaivat ovat suoraan riskialttiissa asemassa

Meriliikenteen riskit olivat näkyvissä jo ennen tulitauon määräpäivää. Britannian merikaupan operaatioista vastaava UKMTO ilmoitti, että rahtialukseen osui salmesta poistumisen aikana tunnistamaton ammus. Konehuone vaurioitui ja yksi miehistön jäsen loukkaantui.

Myös liikennemäärät romahtivat. Uutisoinnissa siteerattujen Kpler-tietojen mukaan Hormuzinsalmen läpi kulki eräänä lauantaina vain viisi alusta, kun edellisenä viikonloppuna niitä kulki 31. Kyse on vakavasta liikenteen häiriöstä, vaikka saatavilla olevat tiedot eivät osoita, että vesiväylä olisi virallisesti ja kokonaan suljettu.

Varustamoille ja rahdinkuljettajille suurin käytännön ongelma on epävarmuus. Alukset voivat joutua hyökkäysten, pysäytysten, viivästysten, uudelleenreititysten tai turvallisen kulun takaavien vakuutusten varaan. Vakuutusyhtiöiden ja raaka-ainekauppiaiden on lisäksi varauduttava kasvaviin sotariskilisiin sekä siihen, että väliaikainen rajoitus pitkittyy.

Öljymarkkinat varautuvat pidempään kriisiin

Raakaöljyn hinta reagoi tankkereihin kohdistuneisiin hyökkäyksiin, pysähtyneeseen diplomatiaan ja Hormuzin liikenteen rajoituksiin. Brent-futuurien päätöshinta oli 14. elokuuta 88,52 dollaria barrelilta. Myöhemmissä markkinaraporteissa hinnan kerrottiin liikkuneen noin 89 dollarissa tai sen yläpuolella, kun huolet saarrosta ja meriliikenteen häiriöistä jatkuivat.

Reutersin 18. elokuuta julkaiseman analyysin mukaan öljymarkkinat alkoivat yhä selvemmin toimia ikään kuin Lähi-idän energiatoimitusten häiriöt olisivat uusi normaali eivätkä vain lyhytaikainen shokki. Markkinoiden kannalta ratkaisevaa ei siksi ole pelkkä tulitauon päättymispäivä, vaan se, pääsevätkö alukset palaamaan turvallisesti normaaliin liikenteeseen.

Pitkittynyt häiriö voisi nostaa polttoaineen, rahdin ja vakuutusten hintoja. Vaikutukset voisivat heijastua etenkin energiaintensiiviseen teollisuuteen, petrokemianteollisuuteen ja tuontienergiasta riippuvaisiin talouksiin. Inflaation ja talouskasvun lopullinen vaikutus on silti epävarma: siihen vaikuttavat kriisin kesto, varastot, vaihtoehtoiset toimitusreitit ja se, elpyykö kaupallinen meriliikenne.

Alueellinen ja geopoliittinen riski kasvaa

Kriisi koskettaa nyt paljon laajempaa joukkoa kuin vain Yhdysvaltoja ja Irania. Persianlahden maat joutuvat paineen alle, Omanin sovittelurooli on vaarassa ja useiden maiden kauppalaivat altistuvat välikohtauksille strategisesti tärkeällä meriväylällä. Uusi laivahyökkäys, merivoimien pysäytys, saartoyritys tai alueellisen liittolaisryhmän isku voisi käynnistää uuden kärjistymiskierteen.

Lähiajan näkymä onkin pikemminkin jatkuva epävakaus kuin kestävä ratkaisu. Uskottava järjestely merikulun turvaamiseksi voisi avata tien uusiin neuvotteluihin, mutta se edellyttäisi molemmilta osapuolilta sitoutumista valvottaviin kulkusääntöihin ja poliittisen neuvottelukanavan palauttamista. Siihen asti tulitauon päättyminen tekee diplomatiasta hauraampaa, laivaliikenteestä arvaamattomampaa ja energiamarkkinoista entistä herkempiä jokaiselle Hormuzinsalmen välikohtaukselle.