Aramco kierrättää öljykuljetuksia riskialttiilla merireiteillä

Menetelmä muistuttaa Abu Dhabi National Oil Companyn eli ADNOCin jo vakiintunutta shuttle-mallia. ADNOCin pienempien alusten ja suurempien vientitankkereiden järjestely on tiettävästi kuljettanut yli 100 miljoonaa barrelia, ja se on Aramcon uutta järjestelyä kypsempi ja järjestelmällisempi. Aramcon STS-toiminta näyttää tässä vaiheessa valikoivalta poikkeusratkaisulta, ei normaalien Ras Tanuran vientien täydeltä korvaajalta.

Yanbu ei enää tarjoa turvallista kiertotietä

Kriisin alussa Saudi-Arabia siirsi huomattavan määrän öljyä länteen East-West-putkiston, eli Petroline-järjestelmän, kautta Yanbun satamaan Punaisellamerellä. Reitti kiertää Hormuzinsalmen, mutta Aasiaan jatkavien tankkereiden on sen jälkeen kuljettava Punaisellamerellä ja Bab el-Mandebin salmen kautta Jemenin läheisyydessä.

Huthien hyökkäysuhat ovat tehneet tästäkin vaihtoehdosta epävarman. Saudiöljyä kuljettaneet tankkerit ovat kääntyneet takaisin tai muuttaneet kurssiaan huthien varoitusten jälkeen. Lisäksi kaikki viimeaikaiset Yanbun raakaöljylastaukset on Reutersin mukaan tehty ilman AIS-seurantaa. AIS on alusten automaattinen tunnistusjärjestelmä, jonka sammuttaminen vaikeuttaa aluksen liikkeiden julkista seuraamista.

Yanbun todellinen läpimeno on myös paljon pienempi kuin putkiston tai terminaalien teoreettinen kapasiteetti. Reutersin mukaan Yanbusta vietiin kriisin alkuvaiheen uudelleenohjauksessa lähes 2 miljoonaa barrelia päivässä, kun taas Hormuzin kautta olisi pitänyt siirtää arviolta 5–6 miljoonaa barrelia päivässä Saudi-Arabian kokonaisvirroista. Satama ja putkisto eivät pysty nopeasti korvaamaan näin suurta määrää, eikä alusten saatavuus riitä poistamaan rajoitetta.

Saudi-Arabia on lisännyt myös Egyptin kautta kulkevaa Välimeren reittiä. East-West-putkisto yhdistyy Suez–Mediterranean-putkistoon, jonka kautta öljyä voidaan viedä Egyptin Välimeren-rannikolla sijaitsevasta Sidi Keririn satamasta. CNBC:n mukaan Sidi Keririn vientimäärät nousivat elokuussa noin 2,3 miljoonaan barreliin päivässä, kun edellisen kuukauden taso oli noin miljoona barrelia päivässä. Reitti lisää kuitenkin Aasiaan suuntautuvan matkan pituutta merkittävästi.

Ras Tanuraan palataan, vaikka Hormuz on yhä riski

Kun Punaisenmeren reitti vaikeutui, Aramco on jälleen lastannut öljyä Hormuzin sisäpuolella sijaitsevista terminaaleista. Satelliittikuvissa ja laivaliikenteen tiedoissa on havaittu erittäin suuria raakaöljytankkereita Ras Tanuran vientikompleksin Ju’aymahin lastauspaikoilla, ja lisää aluksia on ollut odottamassa. Tämä viittaa siihen, että osa viennistä on palautettu suoraan Persianlahdelle.

Ratkaisu on kuitenkin riskialttiimpi kuin normaalioloissa. Alukset joutuvat edelleen kulkemaan Hormuzinsalmen läpi, ja turvallisuusriskit voivat hidastaa lastauksia, nostaa vakuutusmaksuja tai keskeyttää toimituksia nopeasti. Aramco on lisäksi käsitellyt joidenkin aasialaisten sopimusasiakkaiden syyskuun öljyallokaatiot tavanomaisen aikataulutuksen sijaan tapauskohtaisesti.

Intian osalta saatavilla oleva raportointi viittaa toimitusvarmuuden heikkenemiseen ja kilpailupaineeseen. Se ei kuitenkaan riitä osoittamaan täsmällisesti, kuinka paljon Aramcon markkinaosuus Intiassa on muuttunut. Intialaiset jalostamot ovat myös vaatineet alennuksia Sidi Keriristä lastattavalle öljylle, koska reitti ja siihen liittyvät merikuljetukset ovat tavallista riskialttiimpia.

Miksi halvempi virallinen hinta ei tarkoita halpaa toimitusta?

Aramco laski syyskuun Arab Light -öljyn virallisen myyntihinnan Aasian ostajille kuuden vuoden alimmalle tasolle: hinta asetettiin 2 dollaria barrelilta Omanin ja Dubain vertailuhinnan alapuolelle. Virallinen myyntihinta eli OSP on kuitenkin vain raakaöljyn hintadifferentiaali suhteessa alueelliseen vertailuhintaan.

Ostajan lopulliseen, toimitettuun hintaan vaikuttavat lisäksi muun muassa:

• korkeampi rahti ja pula sopivista tankkereista
• vakuutusmaksut ja sotariskilisät
• pidemmät matkat tai alusten uudelleensijoittaminen
• lastausten ja toimitusten viivästykset
• Yanbun tai STS-siirron järjestelyihin liittyvät lisäkustannukset ja riskit.

Siksi Aramcon hinnanalennus voi auttaa säilyttämään kysyntää, mutta se ei palauta normaalia toimitusvarmuutta. Joidenkin keskiraskaiden ja raskaiden laatujen hinnat ovat lisäksi pysyneet suhteellisesti korkeampina, koska niiden normaali vienti lähtee Persianlahden terminaaleista.

Mitä tämä merkitsee öljyn hinnalle ja inflaatiolle?

STS-kuljetukset, reittien vaihtaminen ja Persianlahden lastausten osittainen palautuminen ovat estäneet vielä rajumman fyysisen tarjontavajeen. Se on hillinnyt pahimpia ennusteita öljyn hinnan noususta ja energiavetoisesta inflaatiopiikistä.

Tilanne ei silti ole vakaa. Aramcon toimitusjohtajan mukaan maailmantalous on menettänyt konfliktin alkamisen jälkeen helmikuusta lähtien yli 2,6 miljardia barrelia öljyä, ja varastot ovat pienentyneet. Kun alusten sijaintitietoja kytketään pois päältä, markkinoiden on vaikeampi arvioida todellisia määriä ja toimitusaikatauluja.

UAE:n Fujairahin putkisto tarjoaa maantieteellisen kiertotien Hormuzille, mutta sen kapasiteetti ei riitä kattamaan kaikkia maan raakaöljyvientejä. ADNOC tarvitsee siksi edelleen lyhyitä tankkerikuljetuksia ja merellä tehtäviä siirtoja. Saudi-Arabian Petroline puolestaan voi kuljettaa öljyä Yanbulle, mutta sen käytännön hyötyä rajoittavat putkiston ja terminaalien läpimeno, laivojen saatavuus sekä huthien uhka Punaisenmeren uloskäynnillä.

Johtopäätös: kiertoreittejä on, turvasatamaa ei

Aramco ja muut Persianlahden tuottajat ovat löytäneet osittaisia ratkaisuja, eivät varmoja vaihtoehtoja. Öljyvirrat ovat hajautuneet useille reiteille, kuljetukset ovat aiempaa vaikeammin seurattavia ja tankkereiden, miehistöjen, vakuuttajien sekä satamainfrastruktuurin operatiiviset riskit ovat kasvaneet.

Tuottajat voivat hyötyä korkeammista öljynhinnoista, ja Aramco raportoi voittonsa kasvaneen häiriöistä huolimatta. Hyötyä kuitenkin syövät vientimäärien rajoitteet, kalliimpi logistiikka, ostajille tarjottavat alennukset ja riski siitä, että jalostamot hajauttavat hankintojaan muille toimittajille.

Lyhyellä aikavälillä nämä järjestelyt pitävät öljyä liikkeellä ja vaimentavat hintashokkia. Pidemmällä aikavälillä ne tekevät toimitusketjusta kalliimman, hitaamman ja epävarmemman.