Hormuzinsalmesta tuli Iranin tärkein neuvotteluase

Käytännössä salmi antaa Iranille tavan muuttaa sotilaallinen altavastaajan asema kansainväliseksi talouskriisiksi. Ohjusisku vaikuttaa yhteen kohteeseen. Epävarmuus Hormuzinsalmella sen sijaan heijastuu vakuutusyhtiöihin, laivanomistajiin, energiakauppiaisiin, maahantuojiin ja hallituksiin kaukana Persianlahdelta.

Mitä Iran vaatii ennen täydellistä avaamista?

Iranin viranomaiset ovat liittäneet salmen täyden avaamisen myönnytyksiin, jotka ulottuvat selvästi merenkulun järjestelyjä pidemmälle. Raportoituihin vaatimuksiin kuuluvat:

• sodan ja Yhdysvaltain saarron lopettaminen;
• Yhdysvaltain joukkojen vetäminen alueelta;
• talouspakotteiden poistaminen;
• korvaukset sodan aiheuttamista vahingoista;
• jäädytettyjen iranilaisvarojen vapauttaminen; sekä
• joidenkin lausuntojen mukaan koko alueen kattava tulitauko Libanonissa ja Gazassa.

Teheran on lisäksi neuvotellut Omanin välityksellä järjestelystä, jossa määriteltäisiin tulevat laivaväylät ja liikenteen hallintamenettelyt. Iranin viranomaiset ovat kuvailleet sopimusta lähes valmiiksi tai sen loppuvaiheessa, mutta korostaneet, ettei tekninen merenkulkujärjestely yksin takaa rajoituksetonta liikennettä.

Osa raporteista on kertonut Iranin suunnittelevan määräysvallan säilyttämistä kauttakulkureiteillä sekä maksuja aluksilta. Toisaalta Reutersin mukaan Yhdysvalloille olisi ilmoitettu, ettei Iran suunnittele tullimaksuja. Eriävät tiedot korostavat sitä, kuinka epäselväksi suunniteltu järjestely on yhä jäänyt.

Ero on olennainen. Iran ei näytä pyrkivän vain avaamaan salmea uudelleen, vaan avaamaan sen ehdoilla, jotka säilyttävät maan poliittisen ja operatiivisen vaikutusvallan.

Saarto vahingoittaa Irania siinä missä muutakin maailmaa

Sulkeminen on Iranille taloudellisesti itseään vahingoittava ratkaisu, sillä maa on riippuvainen merikaupasta ja hiilivetyjen viennistä. Rajoitettu merenkulku, kallis tai kokonaan saatavilla olematon sotariskivakuutus sekä Yhdysvaltain merivoimien painostus ovat heikentäneet jyrkästi Iranin kykyä muuttaa öljyntuotanto vientituloiksi.

Vaikutukset ovat olleet laajoja:

• salmen kautta kulki elokuun 2. päivään päättyneellä viikolla keskimäärin noin neljä alusta päivässä, kun vastaavana ajanjaksona vuonna 2025 luku oli noin 90;
• päivittäinen kauttakulkumäärä putosi arviolta 3,5 miljoonasta tonnista noin 143 000 tonniin eli noin 96 prosenttia; ja
• YK:n tietojen mukaan maakaasun vienti kyseisen järjestelmän kautta väheni 95 prosenttia.

Häiriöt eivät rajoitu raakaöljyyn. Nesteytetyn maakaasun, polttoaineiden, lannoitteiden ja teollisuustuotteiden kuljetuksia on jouduttu ohjaamaan uusille reiteille, lykkäämään tai supistamaan. Samalla kuljetus- ja vakuutuskustannukset ovat nousseet, ja vaikutukset ovat ulottuneet kauas konfliktialueen ulkopuolelle.

Ohitusputkistot, strategisten varastojen vapauttaminen ja vaihtoehtoiset kuljetusreitit voivat lieventää iskua, mutta ne eivät pysty korvaamaan salmen normaalia kapasiteettia nopeasti. Energia-analyytikot ovat kuvailleet näitä ratkaisuja osittaisiksi tai väliaikaisiksi.

Miksi IRGC voi hyötyä talouspaineesta huolimatta?

Sota keskittää valtaa turvallisuuskoneistolle. IRGC voi käyttää konfliktia vahvistaakseen väitettä, jonka mukaan sotilaallinen voima – ei pelkkä siviilidiplomatia – on Iranin tärkein suoja. Hormuzinsalmen valvonta antaa kaartille vaikutusvaltaa turvallisuuspolitiikkaan, merikauppaan ja siihen, millaiseksi sodanjälkeinen järjestys muodostuu.

Mukana on myös taloudellinen ulottuvuus. IRGC:llä on laaja liiketoimintaverkosto, joka ulottuu merkittäviin osiin Iranin taloutta. Jos mahdollinen sopimus toisi pakotteiden helpotuksia, jälleenrakennusta tai kaupan avautumisen, hyöty voisi valua erityisesti kaartin lähellä oleville yrityksille ja verkostoille esimerkiksi logistiikan, infrastruktuurin ja pakotteiden alaisen kaupankäynnin aloilla.

Iranin talouskuva ei silti ole kaikilta osin kielteinen. Salmen sulkeminen nosti öljyn hintaa, ja Reutersin analyysin mukaan Iranin öljytulot kasvoivat aluksi, vaikka vientirajoitukset kiristyivät. Korkeammat hinnat eivät kuitenkaan pysty kokonaan korvaamaan menetettyä kuljetuskapasiteettia, etenkään jos häiriö pitkittyy.

Teheran joutuu näin paradoksin eteen: IRGC voi vahvistaa omaa institutionaalista valtaansa kriisissä, joka samalla heikentää Iranin koko taloutta.

Iran muuttaa myös sotilaallisia menetelmiään

Iranin sotilaallinen toiminta on kehittynyt konfliktin aikana. Raporttien mukaan maa on lähettänyt drooni- ja ohjusaaltoja Yhdysvaltain asemia vastaan Jordaniassa. Mukana on ollut ohjuksia, jotka pystyvät muuttamaan lentorataansa kesken lennon. Tarkoituksena näyttää olevan torjunnan vaikeuttaminen ja Yhdysvaltain rajallisten ilmatorjuntaohjusten kuluttaminen.

Iran on turvautunut myös maanalaisiin ohjustukikohtiin ja hajautettuun laukaisuinfrastruktuuriin. Iskut ovat vaurioittaneet sisäänkäyntejä, teitä ja varastointipaikkoja, mutta saatavilla olevien tietojen mukaan osa kohteista on avattu uudelleen tai säilynyt käyttökelpoisena.

Tavoitteena ei välttämättä ole Yhdysvaltain joukkojen tuhoaminen. Iran pyrkii pikemminkin säilyttämään vastaiskukykyään, aiheuttamaan jatkuvia operatiivisia kustannuksia ja osoittamaan, etteivät ilmaiskut ole poistaneet sen kykyä iskeä tukikohtiin ja alueellisiin kumppaneihin. Analyytikoiden mukaan julkinen viesti on yhtä aikaa kostonhaluinen ja puolustuksellinen, mutta sotilaalliset tavoitteet ovat myös ennakoivia.

Miksi Teheran saattaa jatkaa sulkemista, vaikka vaikutusvalta hiipuu?

Iranilla on vahva kannustin olla avaamatta salmea ilman myönnytyksiä. Jos rajoittamaton liikenne palautuisi ensin, Teheran menettäisi tehokkaimman pakotuskeinonsa. Lisäksi johto – erityisesti IRGC – voisi joutua kotimaassa tilanteeseen, jossa salmen avaaminen tulkittaisiin tappioksi. Jatkuvat rajoitukset voidaan sen sijaan kehystää suvereniteetiksi, pelotteeksi ja vastarinnaksi.

Strategialla on kuitenkin vanhenemisongelma. Mitä pidempään kriisi jatkuu, sitä suurempi kannustin hallituksilla ja yrityksillä on ohjata lastia muualle, kasvattaa ohitusinfrastruktuuria, varastoida tarvikkeita ja vähentää riippuvuutta Hormuzinsalmesta. Reuters on kuvannut konfliktin muokkaavan maailman öljyn, polttoaineiden ja nesteytetyn maakaasun virtoja. Muiden analyysien mukaan vaihtoehtoiset reitit saattavat jäädä pysyvämpään käyttöön myös salmen avaamisen jälkeen.

Iranin valinnanvara kapenee siis koko ajan. Salmen pitäminen suljettuna voi lyhyellä aikavälillä tuoda myönnytyksiä, vahvistaa IRGC:n asemaa ja ylläpitää kuvaa vastarinnasta. Liian pitkä sulkeminen voi kuitenkin karkottaa asiakkaita, pienentää vientituloja, heikentää Iranin suhteita alueen muihin maihin ja kannustaa maailmaa rakentamaan energiajärjestelmää, joka kiertää Hormuzinsalmen.

Teheranin keskeinen laskelma on lopulta tämä: onko välitön poliittinen selviytyminen sen arvoista, että Iran uhraa osan siitä taloudellisesta vaikutusvallasta, joka tekee Hormuzinsalmesta niin arvokkaan neuvotteluaseen?