Mitä Trumpin väitetään sanoneen?

Väitetyn takakanavan tarkoituksena olisi ollut ohittaa Iranin virallinen neuvotteluryhmä ja tavoittaa suoraan IRGC:n johto. Axiosin, useiden medioiden lainaaman raportin, mukaan Yhdysvaltain viranomaiset kääntyivät Barzanin puoleen, koska tällä arvioitiin olevan suhteita sekä yhdysvaltalaisiin että IRGC:n edustajiin. Washington halusi ennen kaikkea selvittää, oliko Iranin parlamentin puhemiehellä Mohammad Bagher Ghalibafilla ja ulkoministeri Abbas Araghchilla valtuudet puhua IRGC:n puolesta.

Raportit eivät kuitenkaan kerro tapahtumien jatkosta täysin samalla tavalla. Axiosin mukaan IRGC:n edustaja saapui Barzanin toimistolle Erbiliin salattua puhelua varten, ja Yhdysvaltain viranomaiset harkitsivat salaisten neuvottelujen järjestämistä siellä. Toisen raportin mukaan tapaamista ei koskaan pidetty, vaan Pakistanin ja Omanin välittäjät jatkoivat omia ponnistelujaan.

Iranin julkiset kiistot tarkoittavat, ettei väitetyn suoran yhteydenoton olemassaoloa tai laajuutta ole vahvistettu riippumattomasti. Kyse on siis kiistanalaisesta väitteestä, ei todistetusta rauhanprosessista.

Iranin vastaisku: ”harhaluulo” ja psykologinen operaatio

Mohebbi kiisti väitteet jyrkästi. Hänen mukaansa IRGC:n edustajat eivät keskustele amerikkalaisten kanssa, eikä myöskään Iranin diplomaattinen koneisto tällä hetkellä neuvottele Washingtonin kanssa. Mohebbi perusteli kantaa sillä, että Yhdysvallat olisi rikkonut lupauksiaan. Hän kuvasi Trumpin väitettä ”harhaluuloksi” ja liitti sen siihen, mitä hän piti Yhdysvaltain tappiona ja epätoivona sodassa.

Mohebbi korosti samalla IRGC:n ja Iranin ulkopolitiikan välistä institutionaalista eroa. Hänen mukaansa vallankumouskaarti on sotilas- ja turvallisuusorganisaatio, ei Iranin virallinen diplomaattinen kanava. Muodollinen diplomatia kuuluu valtuutetuille valtioninstituutioille. Tämä näkemys heikentää ajatusta siitä, että tunnustamaton IRGC-yhteys voisi korvata valtion virallisten elinten käymät neuvottelut.

Baghaei torjui erikseen väitteet Kurdistanin alueen virkamiesten välittämistä epävirallisista yhteyksistä ja salaisesta Yhdysvaltain ja Iranin tapaamisesta Erbilissä. Iranilaiset viranomaiset ovat luonnehtineet tällaisia raportteja osaksi laajempaa psykologista tai hybridioperaatiota, jonka tarkoituksena olisi synnyttää Iranin sisäisiä jakolinjoja ja antaa kuva maan heikkoudesta. Väite siitä, että raporttien tarkoituksena olisi ollut erityisesti manipuloida öljyn tai energian hintoja, on Iranin viranomaisten esittämä tulkinta, ei riippumattomasti vahvistettu johtopäätös.

Teheran asettaa ehdot neuvottelujen jatkamiselle

Kiistot esitettiin tilanteessa, jossa Iran oli muutenkin kieltäytymässä suorien neuvottelujen aloittamisesta uudelleen. Ulkoministeri Araghchin mukaan viestejä vaihdetaan edelleen välittäjien kautta, mutta Iran ei palaa suoriin neuvotteluihin niin kauan kuin Washingtonin väitetään rikkovan kesäkuussa tehtyä yhteisymmärryspöytäkirjaa.

Trumpin ja Iranin presidentin Masoud Pezeshkianin 17. kesäkuuta allekirjoittama pöytäkirja loi väliaikaisen kehyksen tulitauolle, Iranin ydinohjelmalle, taloudelliselle helpotukselle ja Hormuzinsalmen avaamiselle. Se käynnisti 60 päivän jakson lopullisen sopimuksen neuvottelemiseksi, mutta käytettävissä olevat raportit eivät osoita kehyksen johtaneen kestävään ratkaisuun tai valmiiseen jatkosopimukseen.

Iran on liittänyt laajemman sovun ehtoihin, joihin kuuluvat hyökkäysten ja väitettyjen Yhdysvaltain rikkomusten lopettaminen, korvaukset, jäädytettyjen iranilaisvarojen vapauttaminen, Yhdysvaltain joukkojen vetäminen sekä yhdysvaltalaisiin ja israelilaisiin kytkeytyvien alusten liikkumista koskevat rajoitukset. Kaikki lähteet eivät kuitenkaan esitä näitä nimenomaan Mohebbin vaatimuksina, vaan Iranin laajemman johdon kantoina. Niitä ei siksi pidä tulkita yhden tiedottajan kattavaksi neuvotteluohjelmaksi.

Omanin kanssa keskustellaan, mutta Hormuz ei avaudu automaattisesti

Iranin ja Omanin erillinen keskusteluyhteys ei ole merkinnyt suoria Yhdysvaltain ja Iranin neuvotteluja. Araghchi on kuvannut prosessia tekniseksi keskusteluksi merireiteistä ja laivaliikenteen hallinnasta Hormuzinsalmessa. Hänen mukaansa Omanin kanssa saavutettava järjestely voisi edetä ilman, että salmi samalla avautuisi kokonaan. Vesiväylän täysi avaaminen riippuisi edelleen uusista Yhdysvaltain myönnytyksistä.

Ero on olennainen, sillä Hormuzinsalmen liikenne on sidoksissa koko konfliktiin. Iran on pitänyt kiinni kannastaan, ettei salmi palaa kokonaan avoimeksi ennen kuin Washington täyttää sen ehdot. Samaan aikaan alueelta on raportoitu jälleen yhteen alukseen kohdistuneesta iskusta.

Teheran korostaa kansallista yhtenäisyyttä

Iranin oikeuslaitoksen johtaja Gholam-Hossein Mohseni Ejei on vaatinut kansallista yhtenäisyyttä, nopeaa päätöksentekoa sota-aikana ja vastarintaa Yhdysvaltain painostusta vastaan. Hänen puheenvuoronsa sopii Iranin viranomaisten laajempaan kuvaukseen konfliktista kokonaisuutena, jossa yhdistyvät sotilaallinen, taloudellinen, mediaan kohdistuva ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvä painostus.

Käytettävissä olevat lähteet eivät kuitenkaan tue väitettä, että Ejei olisi nimenomaisesti kehottanut tottelemaan entistä korkeinta johtajaa Ali Khameneita. Muissa annetuissa lähteissä Iranin korkeimmaksi johtajaksi kuvataan Mojtaba Khamenei tässä skenaariossa. Erottelu on tärkeä, kun varmistetut lausunnot erotetaan myöhempiin yhteenvetoihin lisätyistä väitteistä.

Mitä kiista kertoo diplomatian tilasta?

Väitetty takakanava ei osoita, että Yhdysvaltain ja IRGC:n välillä olisi ollut toimiva rauhanprosessi. Se kertoo pikemminkin siitä, että Washingtonin kerrotaan etsineen vaihtoehtoista reittiä Iranin sotilasjohdon tavoittamiseksi samalla, kun Teheran kiistää yhteyden ja vaatii ennen diplomatian jatkamista konkreettisia myönnytyksiä.

Pattitilanteen ytimessä on kolme ongelmaa:

• Luottamus: Iran sanoo Washingtonin rikkoneen kesäkuun pöytäkirjaa, kun taas Yhdysvaltain lausunnot ovat jatkaneet sellaisen edistyksen tai hallinnan korostamista, jonka Teheran kiistää.
• Valta ja valtuudet: Washingtonin väitetty yritys lähestyä IRGC:tä suoraan heijastaa epävarmuutta siitä, pystyvätkö Iranin viralliset neuvottelijat tekemään sotilasjohdon hyväksymiä sitoumuksia.
• Etenemisjärjestys: Iran pitää korvauksia, pakotteiden helpottamista, Yhdysvaltain joukkojen vetämistä ja Hormuzinsalmen avaamisen ehtoja ennakkoedellytyksinä. Yhdysvallat on puolestaan hakenut ensin edistystä tulitauossa ja merenkulun järjestelyissä.

Niin kauan kuin osapuolet eivät löydä yhteistä näkemystä vallasta, etenemisjärjestyksestä ja sopimusten valvonnasta, raportit salaisista yhteyksistä kertovat enemmän vastavuoroisesta epäluottamuksesta kuin aidosta diplomaattisesta liikkeestä.

Mitä Trumpin väitetään sanoneen?

Väitetyn takakanavan tarkoituksena olisi ollut ohittaa Iranin virallinen neuvotteluryhmä ja tavoittaa suoraan IRGC:n johto. Axiosin, useiden medioiden lainaaman raportin, mukaan Yhdysvaltain viranomaiset kääntyivät Barzanin puoleen, koska tällä arvioitiin olevan suhteita sekä yhdysvaltalaisiin että IRGC:n edustajiin. Washington halusi ennen kaikkea selvittää, oliko Iranin parlamentin puhemiehellä Mohammad Bagher Ghalibafilla ja ulkoministeri Abbas Araghchilla valtuudet puhua IRGC:n puolesta.

Raportit eivät kuitenkaan kerro tapahtumien jatkosta täysin samalla tavalla. Axiosin mukaan IRGC:n edustaja saapui Barzanin toimistolle Erbiliin salattua puhelua varten, ja Yhdysvaltain viranomaiset harkitsivat salaisten neuvottelujen järjestämistä siellä. Toisen raportin mukaan tapaamista ei koskaan pidetty, vaan Pakistanin ja Omanin välittäjät jatkoivat omia ponnistelujaan.

Iranin julkiset kiistot tarkoittavat, ettei väitetyn suoran yhteydenoton olemassaoloa tai laajuutta ole vahvistettu riippumattomasti. Kyse on siis kiistanalaisesta väitteestä, ei todistetusta rauhanprosessista.

Iranin vastaisku: ”harhaluulo” ja psykologinen operaatio

Mohebbi kiisti väitteet jyrkästi. Hänen mukaansa IRGC:n edustajat eivät keskustele amerikkalaisten kanssa, eikä myöskään Iranin diplomaattinen koneisto tällä hetkellä neuvottele Washingtonin kanssa. Mohebbi perusteli kantaa sillä, että Yhdysvallat olisi rikkonut lupauksiaan. Hän kuvasi Trumpin väitettä ”harhaluuloksi” ja liitti sen siihen, mitä hän piti Yhdysvaltain tappiona ja epätoivona sodassa.

Mohebbi korosti samalla IRGC:n ja Iranin ulkopolitiikan välistä institutionaalista eroa. Hänen mukaansa vallankumouskaarti on sotilas- ja turvallisuusorganisaatio, ei Iranin virallinen diplomaattinen kanava. Muodollinen diplomatia kuuluu valtuutetuille valtioninstituutioille. Tämä näkemys heikentää ajatusta siitä, että tunnustamaton IRGC-yhteys voisi korvata valtion virallisten elinten käymät neuvottelut.

Baghaei torjui erikseen väitteet Kurdistanin alueen virkamiesten välittämistä epävirallisista yhteyksistä ja salaisesta Yhdysvaltain ja Iranin tapaamisesta Erbilissä. Iranilaiset viranomaiset ovat luonnehtineet tällaisia raportteja osaksi laajempaa psykologista tai hybridioperaatiota, jonka tarkoituksena olisi synnyttää Iranin sisäisiä jakolinjoja ja antaa kuva maan heikkoudesta. Väite siitä, että raporttien tarkoituksena olisi ollut erityisesti manipuloida öljyn tai energian hintoja, on Iranin viranomaisten esittämä tulkinta, ei riippumattomasti vahvistettu johtopäätös.

Teheran asettaa ehdot neuvottelujen jatkamiselle

Kiistot esitettiin tilanteessa, jossa Iran oli muutenkin kieltäytymässä suorien neuvottelujen aloittamisesta uudelleen. Ulkoministeri Araghchin mukaan viestejä vaihdetaan edelleen välittäjien kautta, mutta Iran ei palaa suoriin neuvotteluihin niin kauan kuin Washingtonin väitetään rikkovan kesäkuussa tehtyä yhteisymmärryspöytäkirjaa.

Trumpin ja Iranin presidentin Masoud Pezeshkianin 17. kesäkuuta allekirjoittama pöytäkirja loi väliaikaisen kehyksen tulitauolle, Iranin ydinohjelmalle, taloudelliselle helpotukselle ja Hormuzinsalmen avaamiselle. Se käynnisti 60 päivän jakson lopullisen sopimuksen neuvottelemiseksi, mutta käytettävissä olevat raportit eivät osoita kehyksen johtaneen kestävään ratkaisuun tai valmiiseen jatkosopimukseen.

Iran on liittänyt laajemman sovun ehtoihin, joihin kuuluvat hyökkäysten ja väitettyjen Yhdysvaltain rikkomusten lopettaminen, korvaukset, jäädytettyjen iranilaisvarojen vapauttaminen, Yhdysvaltain joukkojen vetäminen sekä yhdysvaltalaisiin ja israelilaisiin kytkeytyvien alusten liikkumista koskevat rajoitukset. Kaikki lähteet eivät kuitenkaan esitä näitä nimenomaan Mohebbin vaatimuksina, vaan Iranin laajemman johdon kantoina. Niitä ei siksi pidä tulkita yhden tiedottajan kattavaksi neuvotteluohjelmaksi.

Omanin kanssa keskustellaan, mutta Hormuz ei avaudu automaattisesti

Iranin ja Omanin erillinen keskusteluyhteys ei ole merkinnyt suoria Yhdysvaltain ja Iranin neuvotteluja. Araghchi on kuvannut prosessia tekniseksi keskusteluksi merireiteistä ja laivaliikenteen hallinnasta Hormuzinsalmessa. Hänen mukaansa Omanin kanssa saavutettava järjestely voisi edetä ilman, että salmi samalla avautuisi kokonaan. Vesiväylän täysi avaaminen riippuisi edelleen uusista Yhdysvaltain myönnytyksistä.

Ero on olennainen, sillä Hormuzinsalmen liikenne on sidoksissa koko konfliktiin. Iran on pitänyt kiinni kannastaan, ettei salmi palaa kokonaan avoimeksi ennen kuin Washington täyttää sen ehdot. Samaan aikaan alueelta on raportoitu jälleen yhteen alukseen kohdistuneesta iskusta.

Teheran korostaa kansallista yhtenäisyyttä

Iranin oikeuslaitoksen johtaja Gholam-Hossein Mohseni Ejei on vaatinut kansallista yhtenäisyyttä, nopeaa päätöksentekoa sota-aikana ja vastarintaa Yhdysvaltain painostusta vastaan. Hänen puheenvuoronsa sopii Iranin viranomaisten laajempaan kuvaukseen konfliktista kokonaisuutena, jossa yhdistyvät sotilaallinen, taloudellinen, mediaan kohdistuva ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvä painostus.

Käytettävissä olevat lähteet eivät kuitenkaan tue väitettä, että Ejei olisi nimenomaisesti kehottanut tottelemaan entistä korkeinta johtajaa Ali Khameneita. Muissa annetuissa lähteissä Iranin korkeimmaksi johtajaksi kuvataan Mojtaba Khamenei tässä skenaariossa. Erottelu on tärkeä, kun varmistetut lausunnot erotetaan myöhempiin yhteenvetoihin lisätyistä väitteistä.

Mitä kiista kertoo diplomatian tilasta?

Väitetty takakanava ei osoita, että Yhdysvaltain ja IRGC:n välillä olisi ollut toimiva rauhanprosessi. Se kertoo pikemminkin siitä, että Washingtonin kerrotaan etsineen vaihtoehtoista reittiä Iranin sotilasjohdon tavoittamiseksi samalla, kun Teheran kiistää yhteyden ja vaatii ennen diplomatian jatkamista konkreettisia myönnytyksiä.

Pattitilanteen ytimessä on kolme ongelmaa:

• Luottamus: Iran sanoo Washingtonin rikkoneen kesäkuun pöytäkirjaa, kun taas Yhdysvaltain lausunnot ovat jatkaneet sellaisen edistyksen tai hallinnan korostamista, jonka Teheran kiistää.
• Valta ja valtuudet: Washingtonin väitetty yritys lähestyä IRGC:tä suoraan heijastaa epävarmuutta siitä, pystyvätkö Iranin viralliset neuvottelijat tekemään sotilasjohdon hyväksymiä sitoumuksia.
• Etenemisjärjestys: Iran pitää korvauksia, pakotteiden helpottamista, Yhdysvaltain joukkojen vetämistä ja Hormuzinsalmen avaamisen ehtoja ennakkoedellytyksinä. Yhdysvallat on puolestaan hakenut ensin edistystä tulitauossa ja merenkulun järjestelyissä.

Niin kauan kuin osapuolet eivät löydä yhteistä näkemystä vallasta, etenemisjärjestyksestä ja sopimusten valvonnasta, raportit salaisista yhteyksistä kertovat enemmän vastavuoroisesta epäluottamuksesta kuin aidosta diplomaattisesta liikkeestä.