James Webb näki Leijonesumun aivan uudessa valossa

Mitä Webb näki Hubblea enemmän?

Hubble kuvasi Leijonesumua vuonna 2000 näkyvän valon alueella. Tuolloin esiin nousivat leijonan kasvomainen rakenne ja sumun utuinen ”harja”, joka koostuu komeettoja muistuttavista piirteistä.

Webbin infrapunahavainto avaa näkymän sumun viileämpään ja pölyisempään puoleen. Sen tarkkuus tuo esiin useita kaasukuoria, onteloita, kaaria ja tiheitä rakenteita, jotka jäävät näkyvän valon kuvissa helpommin piiloon. MIRI eli keski-infrapunasäteilyä havaitseva instrumentti korostaa erityisesti lämpimän pölyn määrää ja sen vaihtelevaa jakautumista. NIRCam puolestaan kuvaa lähi-infrapunan aallonpituuksia.

Kuvissa näkyvä pöly ei ole pelkkää passiivista materiaalia. Tiheät pölypaakut voivat suojata kaasua valkoisen kääpiön voimakkaalta säteilyltä. Samalla säteily ja tähden ulosvirtaukset jatkavat kaasun ja pölyn työstämistä, joten Leijonesumu muuttuu koko ajan.

Näyttävä rakenne on väliaikainen

Leijonan kasvot ja niitä ympäröivä ”harja” ovat kosmisesti lyhytikäinen vaihe. Ionisoitunut kaasu laajenee vähitellen ja harvenee, minkä seurauksena sumun tunnistettava rakenne alkaa hajota. NASA:n mukaan sen odotetaan leviävän avaruuteen suunnilleen seuraavien 10 000 vuoden aikana.

Kansainvälinen teleskooppi

James Webb -avaruusteleskooppi on NASA:n johtama kansainvälinen hanke, jossa kumppaneina ovat Euroopan avaruusjärjestö ESA ja Kanadan avaruusjärjestö CSA. Osapuolet osallistuivat observatorion ja sen tieteellisten valmiuksien rakentamiseen. Leijonesumun kuvan yhteydessä mainitaan myös Space Telescope Science Institute eli avaruusteleskooppien tiedeinstituutti, joka vastaa muun muassa kuvien tieteellisestä ja operatiivisesta käsittelystä.

NIRCam on Webbin lähi-infrapunakamera ja MIRI sen keski-infrapunainstrumentti. Yhdessä ne paljastavat, kuinka tähden kuoleman synnyttämä kaasun ja pölyn kokonaisuus on sekä näyttävä että jatkuvasti muuttuva.