Kiinan kasvu hyytyi heinäkuussa – kuluttajien varovaisuus lisää painetta Pekingiin

Kiinan pääministeri Li Qiang reagoi heinäkuun talouslukuihin, jotka osoittivat kasvun menettäneen vauhtiaan laajalla rintamalla. Teollisuustuotanto kasvoi 4,5 prosenttia vuodentakaisesta, kun markkinoilla odotettiin 4,8 prosentin kasvua. Vähittäismyynnin kasvu hidastui 0,6 prosenttiin, ja kiinteät investoinnit supistuivat vuoden seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana 6,7 prosenttia. Myös tammi–kesäkuun bruttokansantuotteen kasvu, 4,3 prosenttia, jäi alle Pekingin koko vuodelle asettaman 4,5–5 prosentin tavoitehaarukan.

Lukujen yhteinen viesti oli, ettei Kiinan ongelma ole vain tuotantokapasiteetissa. Kotitaloudet kuluttavat varovaisesti, kiinteistömarkkinoiden kriisi painaa luottamusta ja investoinnit ovat heikentyneet. Siksi paine suhdannetta tukeville toimille kasvoi: tuotanto ja vienti voivat pitää taloutta yllä vain rajallisesti, jos kotimainen kysyntä ei vahvistu.

Millaisia toimia Li Qiang lupasi?

Li kehotti viranomaisia tehostamaan jo käytössä olevien politiikkatoimien vaikutusta ja laatimaan nopeasti uusia, käytännöllisiä lisätoimia. Samalla hän painotti innovaatioihin perustuvaa ja laadukkaampaa kasvua.

Painopisteiksi hän nosti kotimaisen kysynnän laajentamisen, uusien investointien ja kasvualojen tukemisen, ulkoisen kysynnän vakauttamisen sekä kansainvälisen kauppayhteistyön lisäämisen.

Saatavilla olevat tiedot eivät kuitenkaan kerro yksityiskohtaisesta, uutena julkistetusta kansallisen kehitys- ja uudistuskomission eli NDRC:n elvytyspaketista. Niiden perusteella kyse on ennen kaikkea suunnasta: kysyntää ja suhdannetta pitäisi tukea nykyistä voimakkaammin, samalla kun investointeja ohjataan kehittyville teollisuudenaloille.

Vienti ja korkean teknologian alat tuovat helpotusta

Kiinan taloudessa on myös vahvempia osa-alueita. Korkean teknologian ja tuotantolaitteiden valmistus sekä muut niin sanotut uudet kasvumoottorit voivat osittain paikata kiinteistö- ja rakennusalan heikkoutta ohjaamalla investointeja kehittyneempään tuotantoon.

Vienti on ollut erityisen tärkeä tukipilari. Heinäkuussa Kiinan vienti kasvoi 23,9 prosenttia vuodentakaisesta Yhdysvaltain dollareissa mitattuna. Kasvua vauhdittivat korkean teknologian tuotteiden kysyntä ja maailmanlaajuinen tekoälyinfrastruktuurin rakentaminen.

Myös ulkomaiset tekoälyinvestoinnit ovat tukeneet kiinalaisia valmistajia. Lisäksi henkilöautojen vienti ylitti kesäkuussa ensimmäistä kertaa miljoonan ajoneuvon kuukausirajan.

Mikä voi vielä jarruttaa taloutta?

• Kotimainen kysyntä: Vähittäismyynnin heikko kehitys kertoo varovaisista kuluttajista. Tämä tekee kasvusta haavoittuvan, vaikka tuotanto ja vienti pysyisivät vahvoina.
• Kiinteistömarkkinat ja rakentaminen: Pitkittynyt kiinteistökriisi painaa asuntoihin liittyviä investointeja, paikallishallintojen tuloja, kotitalouksien luottamusta ja rakennuskysyntää. Korkean teknologian teollisuus ei pysty nopeasti korvaamaan kiinteistöalan aiempaa merkitystä koko taloudelle.
• Investointien epätasapaino: Uusi teknologinen kapasiteetti voi parantaa tuottavuutta, mutta ilman kulutuksen vahvistumista se voi myös lisätä ylikapasiteetin ja deflaatiopaineiden riskiä.
• Riippuvuus viennistä: Tekoälyyn liittyvä vientikysyntä pehmentää hidastumista, mutta samalla Kiina altistuu maailmantalouden heikkenemiselle ja ulkomaisten markkinoiden varassa olemiselle.
• Kauppa- ja geopoliittiset riskit: Yhdysvaltojen mahdolliset tullitoimet, laajemmat kauppakiistat sekä Lähi-idän tilanteeseen liittyvät energia- ja kuljetuskustannusten nousut voivat heikentää ulkoista kysyntää tai kasvattaa yritysten kustannuksia. Yritykset olivat jo aikaistaneet joitakin Yhdysvaltoihin suuntautuvia toimituksia mahdollisten tullien varalta.

Pekingin vaikea tasapainoilu jatkuu: kasvua pitäisi tukea riittävästi vuositavoitteen saavuttamiseksi, mutta samalla Kiinan ei haluta palaavan velkavetoiseen, kiinteistöihin perustuvaan elvytysmalliin. Siksi edessä oleva rakennemuutos on hitaampi ja poliittisesti hankalampi kuin perinteinen laaja tukipaketti. Tämä on analyysiin perustuva riskiarvio, ei vahvistus tietystä uudesta politiikkapäätöksestä.