Hubble jäljitti Linnunradan varhaisimman suuren galaksitörmäyksen

Törmäys tapahtui vain noin 1,5 miljardia vuotta alkuräjähdyksen jälkeen

Tutkimuksen tarkempi arvio sijoittaa tapahtuman noin 11,8 miljardin vuoden päähän nykyhetkestä eli noin 1,5 miljardin vuoden päähän alkuräjähdyksestä.

NASA:n julkisessa yhteenvedossa ajankohta pyöristetään muotoon noin 12 miljardia vuotta sitten. Samalla NASA kertoo löydön laajentavan Linnunradan tunnetun historian noin 1,8 miljardilla vuodella. Luvut eivät ole ristiriidassa keskenään: 11,8 miljardia vuotta on tarkempi arvio, kun taas 12 miljardia vuotta on pyöristetty esitystapa.

LKH:n sulautuminen tapahtui ennen tunnetumpaa Gaia–Sausage–Enceladus-tapahtumaa. Erään tutkimusyhteenvedon mukaan LKH:n tapahtuma oli noin 1,8 miljardia vuotta aiempi.

Mikä LKH oikeastaan oli?

LKH oli kääpiögalaksi, jonka tähdet ja pallomaiset tähtijoukot päätyivät Linnunradan sisäosiin. Sen tähtimassan arvioidaan olleen noin 500 miljoonaa Auringon massaa, eli samaa suuruusluokkaa kuin Gaia–Sausage–Enceladus -galaksilla. Suuri osa LKH:n aineksesta sijoittui Linnunradan sisimmille alueille.

Nimi Low-energy-Kraken-Heracles yhdistää kolme aiemmin käytettyä nimitystä: pienienergiaiset tähtijoukot, Kraken-rakenteen ja Herakleen kaltaisen rakenteen. Uuden tulkinnan mukaan niitä voidaan pitää saman varhaisen sulautumistapahtuman eri jälkinä, ei välttämättä täysin erillisinä tapahtumina.

Nimitys heijastaa myös aiemman tutkimuksen vaiheita. Pienienergiaisia pallomaisia tähtijoukkoja on aiemmin yhdistetty ehdotettuun Kraken-järjestelmään, kun taas muu tutkimus on tunnistanut Heraklekseen liitettyä rakennetta. Nyt nämä havainnot kytketään yhdeksi LKH-alkuperäjärjestelmäksi.

Linnunradan synty näyttää olleen vaiheittainen prosessi

Uusi tulos täydentää Linnunradan varhaista aikajanaa näin:

1. Alkuperäinen Linnunrata alkoi muodostua.
2. LKH sulautui siihen noin 11,8 miljardia vuotta sitten.
3. Gaia–Sausage–Enceladus liittyi Linnunrataan myöhemmin, tutkijoiden arvion mukaan noin 1,8 miljardia vuotta LKH:n jälkeen.

Kuva Linnunradan synnystä muuttuu näin yhä selvemmin mosaiikkimaiseksi. Galaksimme ei muodostunut vain yhden jatkuvan prosessin tuloksena, vaan siihen kertyi tähtiä ja tähtijärjestelmiä useissa eri-ikäisissä sulautumisissa. LKH:n materiaalia päätyi erityisesti galaksin sisäosiin.

Mitä löydöstä ei vielä voida päätellä?

Vahvin johtopäätös on, että pallomaisten tähtijoukkojen havainnot paljastavat Linnunradan ja LKH-kääpiögalaksin välisen varhaisen suuren sulautumisen. Hubble ei siis nähnyt törmäystä suoraan, vaan tunnisti miljardeja vuosia säilyneitä tähtien jäänteitä niiden iän, metallisuuden ja liikkeen perusteella.

Saatavilla olevat lähteet eivät kuitenkaan vahvista erikseen kaikkia tutkimuksen yksityiskohtia, kuten täydellistä kuvausta 39 tähtijoukon otoksesta 20 000 valovuoden sisällä tai kaikkia aiempaan kiistaan liittyneitä hypoteeseja.

Myöskään uusien muinaisten sulautumisten tarkkaa määrää ei voida vielä arvioida. NASA:n Hubble Missing Globular Clusters Survey -ohjelma pyrkii täydentämään Linnunradan pallomaisten tähtijoukkojen havaintoja ja tutkimaan yhä kartoittamattomia kohteita. Se voi auttaa tarkentamaan galaksimme menneisyyden rekonstruktiota.

Toistaiseksi viesti on silti selvä: Hubbleen perustuva tähtijoukkojen ”kosminen arkeologia” on siirtänyt Linnunradan tunnetun sulautumishistorian sen varhaisimpaan suureen lukuun – tapahtumaan, jossa noin puoli miljardia Auringon massaa tähtiä liittyi nuoreen galaksiimme 11,8 miljardia vuotta sitten.