Huthien iskut häiritsevät Saudi-Arabian öljyvientiä, mutta kaikki kärjistymisväitteet eivät ole varmistettuja

Huthien ja Saudi-Arabian välinen vastakkainasettelu on laajentunut rajat ylittävistä iskuista uhaksi öljyinfrastruktuurille ja Punaisenmeren meriliikenteelle. Kärjistymiseen liittyvät huthien ilmoittama lennokki-isku Aramcon Jazanissa sijaitsevaan jalostamoon, Saudi-Arabian aluksille julistettu merisaarto, väitteet Iranin avusta sekä Saudi-Arabian toimet vientikuljetusten suojaamiseksi ja uudelleenreitittämiseksi. Kaikkia kohteita, operatiivisia yksityiskohtia tai talouslukuja ei kuitenkaan ole pystytty riippumattomasti vahvistamaan.

Jazanissa sijaitseva jalostamo on selkein iskujen polttopiste

Huthit ilmoittivat iskeneensä Saudi Aramcon laitoksiin Jazanissa ja Yanbussa. Reutersin varmentamalla videolla näkyi suuri savupatsas Jazanissa sijaitsevan jalostamon suunnasta, ja Saudi-Arabian viranomaiset kertoivat laitoksessa syttyneestä tulipalosta.

Jazanin jalostamo on suunniteltu käsittelemään noin 400 000 barrelia raakaöljyä päivässä. IIR-konsulttiyhtiön muistioon viitanneiden raporttien mukaan laitos suljettiin sen integroidun kaasutus- ja yhdistetyn kierron voimalaitoksen sekä säiliöalueen vaurioiden jälkeen. Korjausten arvioitiin alustavasti valmistuvan elokuun puoliväliin mennessä. Saatavilla olevissa tiedoissa ei kuitenkaan ole Saudi-Arabian tai Aramcon yksityiskohtaista virallista vahinkoarviota, joten vaikutusten tarkkaa laajuutta on syytä arvioida varoen.

Huthit ilmoittivat myöhemmin 13. elokuuta uudesta iskusta, jossa väitettiin käytetyn kahta lennokkia. Reuters kertoi väitteestä, mutta huomautti, ettei Saudi-Arabia ollut heti kommentoinut sitä. Ero on olennainen: huthien lausunto, tulipalosta saatu näyttö ja vahvistettu pitkäaikainen tuotantokapasiteetin menetys ovat kolme eri väitettä, jotka vaativat kukin oman vahvistuksensa.

Sulkiko merisaarto Bab al-Mandabin salmen?

Huthit julistivat Saudi-Arabian aluksille merisaarron Punaisellamerellä. Joissakin raporteissa tätä on kuvattu uhkauksena sulkea tai ottaa hallintaan Bab al-Mandabin salmi Saudi-Arabiaan liittyvien alusten osalta. Saatavilla oleva näyttö tukee vakavaa häiriötä ja varustamojen pyrkimyksiä välttää reittiä, mutta ei vahvista salmen täydellistä fyysistä sulkemista kaikilta Saudi-Arabian liikenteeseen liittyviltä aluksilta.

Saudi-Arabian länsirannikon vientiä ei yksinkertaisesti pysäytetty, vaan lasteja ohjattiin muualle. The Nationalin mukaan Saudi-Arabian raakaöljylastaukset länsirannikon terminaaleista Bab al-Mandabin kautta putosivat lähelle nollaa merisaarron ilmoittamisen jälkeen. Suezin kanavan kautta kulkeneet virrat nousivat raportoidulla viikolla noin 1,06 miljoonaan barreliin päivässä. Ennen saartoa lastatut tankkerit jatkoivat edelleen salmen kautta, mikä osoittaa, ettei sanaa ”saarto” pidä automaattisesti tulkita koko reitin täydelliseksi sulkemiseksi.

Häiriöt vaikeuttivat myös kuljetusten seurantaa. Reutersin mukaan Yanbusta Saudi-Arabian raakaöljyä kuljettaneet tankkerit kytkivät yhä useammin automaattisen tunnistusjärjestelmänsä eli AIS:n pois päältä. Analyytikot sanoivat, että viimeaikaisia lastauksia oli tehty ”pimeinä”, ilman julkista seurantadataa. Arviot häiriön kohteena olevista määristä vaihtelivat huomattavasti datantarjoajien välillä, joten laskun tarkkaa suuruutta ei voida määrittää luotettavasti.

Kuinka vahvaa näyttöä Iranin osallistumisesta on?

Vahvin lähteisiin perustuva väite koskee Iranin henkilöstöä ja kalustoa. Reuters kertoi neljään lähteeseen, myös iranilaisiin lähteisiin, vedoten, että Iran kuljetti heinäkuussa Jemeniin islamilaisen vallankumouskaartin eli IRGC:n komentajia, sotilasneuvonantajia sekä ohjuksiin ja lennokkeihin liittyvää kalustoa. Raportin mukaan tarkoituksena vaikutti olevan huthien kyvyn vahvistaminen Punaisenmeren meriliikenteen uhkaamiseen.

Erillisessä Reutersin raportissa korkea-arvoinen saudiviranomainen sanoi Riadin odottavan mahdollisesti koordinoituja iskuja Irakin militioilta ja hutheilta IRGC:n valvonnassa. Viranomaisen mukaan mahdollisia kohteita voisivat olla energiainfrastruktuuri, satamat ja lentoasemat.

Raportit eivät kuitenkaan vahvista riippumattomasti kaikkia niiden rinnalla esitettyjä operatiivisia yksityiskohtia. Väitteet siepatuista viesteistä, tarkoista maalilistoista, merellisten asejärjestelmien sijoittamisesta, ohjeista Saudi-Arabian vastatoimien välttämiseksi tai Irakin militioiden lennokki-iskujen vahvistetusta koordinoinnista on siksi esitettävä tiedusteluväitteinä – ei ratkaistuina tosiasioina.

Miten Saudi-Arabian öljyvienti on kärsinyt?

Kaupalliset vaikutukset ovat näkyneet erityisesti reittien ja toimitusjärjestelyjen muutoksina:

• Saudi-Arabian länsirannikon lasteihin on kohdistunut aiempaa suurempia turvallisuus- ja seurantariskiä, mikä on kannustanut peitettyihin tai uudelleenreititettyihin kuljetuksiin.
• Osa raakaöljystä on ohjattu Suezin reitille eteläisen Punaisenmeren väylän sijasta.
• Reutersin mukaan Aramco jakoi joidenkin Aasian pitkäaikaisten asiakkaiden syyskuun raakaöljytoimituksia tapauskohtaisesti, kun taistelut häiritsivät vientiä.
• Aramcon kerrottiin myös selvittäneen mahdollisuutta toimittaa joillekin aasialaisille jalostamoille raakaöljyä Hormuzinsalmen ulkopuolelta yksityisjärjestelyillä, muun muassa laivasta laivaan -siirroilla Fujairahin edustalla.

Saatavilla olevat lähteet eivät vahvista luotettavasti väitteitä siitä, että 70 prosenttia Saudi-Arabian lastaustoiminnasta olisi keskeytetty tai että häiriö olisi lisännyt kuljetuskustannuksia täsmälleen 5–9 dollarilla barrelilta. Näitä lukuja ei tule pitää varmistettuina havaintoina.

Saudi-Arabian sotilaallinen ja diplomaattinen vastaus

Saudi-Arabian tukemat joukot iskivät huthien asemiin sen jälkeen, kun Saudi-Arabian Punaisenmeren öljykohteisiin oli kohdistettu hyökkäyksiä. Tämä laajensi iskujen ja vastaiskujen kierrettä. Riad ryhtyi myös rakentamaan monikansallista meripuolustusjärjestelyä, jonka tarkoituksena on suojata kaupallista merenkulkua, merenkulun vapautta ja energiatoimitusten reittejä Punaisellamerellä, Bab al-Mandabin salmessa ja Adeninlahdella.

Koalition ilmoitettu koko muuttui, kun eri maat ilmaisivat tukensa ja saattoivat liittymisprosessinsa päätökseen. Varhaisissa raporteissa 14 maan kerrottiin tukevan aloitetta. Mukana olivat muun muassa Egypti, Turkki ja Pakistan. Myöhemmissä raporteissa erotettiin toisistaan yhteisen julkilausuman allekirjoittaneet maat ja muodollisesti liittyneet maat. Siksi ”14 maan koalitiota” on pidettävä muuttuvana kuvauksena, ei kiinteänä mittarina operatiivisesta yhteistyöstä.

Saudi-Arabia allekirjoitti lisäksi Pakistanin ja Turkin kanssa keskinäistä puolustusta koskevan sopimuksen laajemman alueellisen kriisin keskellä. Toimet osoittavat, että Riad käsitteli iskuja sekä energiaturvallisuuden että laajemman alueellisen turvallisuuden kysymyksenä.

Mitkä väitteet ovat edelleen vahvistamatta?

Käsitellyistä lähteistä ei käy ilmi, että seuraavat väitteet olisi varmistettu:

• Bab al-Mandabin salmen täydellinen sulkeminen Saudi-Arabian liikenteeltä;
• huthien vahvistetut iskut kaikkiin raportoituina mainittuihin kohteisiin, mukaan lukien Najranin lentoasema;
• tarkat väitteet 70 prosentin lastaustoiminnan keskeytymisestä ja 5–9 dollarin barrelikohtaisesta lisäkustannuksesta;
• Saudi-Arabian vahvistettu päätös keskeyttää Yhdysvaltain sotilaallinen pääsy maahan;
• Persianlahden yhteistyöneuvoston eli GCC:n ja YK:n väitetyt täsmälliset tuomitsevat lausunnot; sekä
• Jemenin kansainvälisesti tunnustetulle hallitukselle esitetyn lupauksen tarkka sisältö.

Näyttö tukee kuvaa vakavasta kärjistymisestä: huthien iskut ja uhkaukset ovat painostaneet Saudi-Arabian energiakohteita ja Punaisenmeren vientireittejä, samalla kun raportit viittaavat Iranin logistiseen tukeen sekä Saudi-Arabian johtamiin sotilaallisiin ja merellisiin vastatoimiin. Tarkimmin tilannetta kuvaa se, ettei jokainen yksityiskohta ole todistettu, mutta yhteenotto on jo häirinnyt Saudi-Arabian raakaöljyvientiin liittyviä kuljetus- ja turvallisuusjärjestelyjä. Tilanne voi muuttua vielä merkittävämmäksi, jos iskut leviävät uusiin satamiin, jalostamoihin tai meriliikenteen solmukohtiin.