Mitä Trump sanoi Omanista?

Trumpin uhkaus oli ehdollinen: hän esitti sotilaallisen voiman käytön vastauksena tilanteeseen, jossa Oman hänen mukaansa estäisi Yhdysvaltain pyrkimykset päästä sopimukseen Teheranin kanssa. Oman ei käynyt samoja neuvotteluja kuin Washington, vaan työskenteli erikseen Iranin kanssa kaupallisen merenkulun järjestämiseksi Hormuzin salmessa.

Lausunto asetti kaksi diplomaattista raitaa suoraan vastakkain. Iranin ja Omanin neuvotteluissa haettiin järjestelyä, joka antaisi Iranille merkittävän roolin Persianlahdelle saapuvien alusten valvonnassa. Yhdysvallat puolestaan on vaatinut itselleen määräysvaltaa vesiväylällä ja tavoitellut erillistä sopimusta Iranin kanssa.

Epävirallinen viestikanava ja painostava neuvottelutyyli

Trumpin paljastus IRGC-yhteydestä viittasi siihen, että Washington viestii suoraan Iranin vaikutusvaltaisen turvallisuusorganisaation kanssa samalla, kun Oman toimii välittäjänä omalla neuvotteluraiteellaan. Saatavilla olevista raporteista ei kuitenkaan käy ilmi, ketkä viestikanavaa käyttävät, miten se toimii tai millaiset valtuudet sen osapuolilla on. Sen tarkka laajuus on siksi epäselvä.

Trump sanoi myös, ettei hän työskentele määrätyn aikataulun puitteissa. Hänen vaatimuksensa siitä, että Iranin pitäisi ”nostaa valkoinen lippu ja antautua”, kuvasi neuvotteluja ennen kaikkea painostuksen, ei lähestyvän kompromissin kautta.

Ydinaseiden leviämisen estäminen ja Hormuzin hallinta ovat eri tavoitteita

Trump on esittänyt Yhdysvaltain keskeiseksi tavoitteeksi sen estämisen, ettei Iran saa ydinasetta. Samalla hän on sanonut, että Yhdysvallat voisi Iranin kukistamisen jälkeen julistaa Hormuzin salmen Yhdysvaltain alueeksi. Hän sanoi ryhtyvänsä tähän ”melko pian”, mutta Iran torjui väitteen oikeudellisesti ja poliittisesti kestämättömänä.

Näissä puheissa yhdistyvät kaksi erilaista tavoitetta. Ensimmäinen on turvallisuuspoliittinen päämäärä, joka liittyy Iranin ydinkyvykkyyteen. Toinen on huomattavasti laajempi vaatimus strategisen kansainvälisen vesiväylän hallinnasta. Ennen kriisiä Hormuzin kautta kulki noin viidennes maailman öljy- ja kaasukuljetuksista. Saatavilla olevat raportit eivät osoita, että Iranin ja Omanin suunnittelema reittisopimus siirtäisi salmen suvereniteetin kummallekaan maalle. Niissä kuvataan kaupallista kulkukäytävää ja liikenteen hallintajärjestelyjä.

Millaisesta reitistä Iran ja Oman neuvottelivat?

Iran ja Oman kertoivat sopineensa suunnitellun kaupallisen merireitin maantieteellisistä koordinaateista ja valmistelleensa yhteistä ilmoitusta. Myöhemmissä raporteissa reittiä kuvattiin väliaikaiseksi. Sen kerrottiin voivan kulkea Iranin aluevesillä, jolloin Teheran saisi määräysvallan Persianlahdelle saapuvasta liikenteestä.

Iranilaisissa lähteissä sanottiin lisäksi, että järjestely estäisi yhdysvaltalaisten ja israelilaisten alusten pääsyn reitille ja voisi sisältää rangaistuksia sääntöjen rikkojille. Tiedot perustuivat Iranin valtiollisiin tai valtion lähellä oleviin lähteisiin, eikä niitä esitetty Washingtonin hyväksymänä yhteisenä kantana.

Teheranin näkemyksen mukaan Iranin ja Omanin reittisopimus ei yksin riittäisi Hormuzin täyteen avaamiseen. Iranilaisviranomaiset vaativat, että Yhdysvallat poistaisi merisaarron ja pakotteet, vetäisi sotilasjoukkonsa alueelta, lopettaisi hyökkäykset, vapauttaisi jäädytetyt varat ja maksaisi korvauksia sotavahingoista. Iran on myös kiistänyt suorat neuvottelut Washingtonin kanssa, ellei sen ehtoja täytetä, ja sanonut viestien kulkevan välittäjien kautta.

Miksi Omanin rooli on niin tärkeä?

Omanin merkitys ei perustu ainoastaan sen sijaintiin. Maa sijaitsee Hormuzin salmen eteläpuolella ja on pitkään toiminut Washingtonin ja Teheranin välisenä diplomaattisena välittäjänä. Sijainti antaa Omanille käytännöllisen roolin mahdollisissa merenkulkujärjestelyissä sekä kanavan välittää viestejä hallitusten välillä, jotka sanovat, etteivät ne neuvottele suoraan keskenään.

Siksi Trumpin uhkaus on erityisen merkittävä. Sotilaallinen varoitus Omanille voi heikentää juuri sitä välittäjää, jolla on parhaat edellytykset olla yhteydessä molempiin osapuoliin. Samalla se kohdistuu valtioon, joka osallistuu suunnitellun laivareitin järjestelyihin. Tämä voi vaikeuttaa neuvoteltua avautumista entisestään, vaikka Washington, Teheran ja Muscat pyrkivät osittain samoihin päämääriin ristiriitaisilla tavoilla.

Panokset ovat maailmanlaajuiset. Hormuz on keskeinen energiankuljetusten pullonkaula, jonka kautta kulki ennen kriisiä arviolta viidennes maailman öljy- ja kaasukuljetuksista. Liikenteen palautuminen ei riipu ainoastaan Iranin ja Omanin teknisesti neuvottelemasta reitistä, vaan myös ratkaisemattomista Yhdysvaltain ja Iranin kiistoista, jotka koskevat pakotteita, sotilaallista painostusta, korvauksia ja sitä, kuka hallitsee pääsyä vesiväylälle.

Mitä Trump sanoi Omanista?

Trumpin uhkaus oli ehdollinen: hän esitti sotilaallisen voiman käytön vastauksena tilanteeseen, jossa Oman hänen mukaansa estäisi Yhdysvaltain pyrkimykset päästä sopimukseen Teheranin kanssa. Oman ei käynyt samoja neuvotteluja kuin Washington, vaan työskenteli erikseen Iranin kanssa kaupallisen merenkulun järjestämiseksi Hormuzin salmessa.

Lausunto asetti kaksi diplomaattista raitaa suoraan vastakkain. Iranin ja Omanin neuvotteluissa haettiin järjestelyä, joka antaisi Iranille merkittävän roolin Persianlahdelle saapuvien alusten valvonnassa. Yhdysvallat puolestaan on vaatinut itselleen määräysvaltaa vesiväylällä ja tavoitellut erillistä sopimusta Iranin kanssa.

Epävirallinen viestikanava ja painostava neuvottelutyyli

Trumpin paljastus IRGC-yhteydestä viittasi siihen, että Washington viestii suoraan Iranin vaikutusvaltaisen turvallisuusorganisaation kanssa samalla, kun Oman toimii välittäjänä omalla neuvotteluraiteellaan. Saatavilla olevista raporteista ei kuitenkaan käy ilmi, ketkä viestikanavaa käyttävät, miten se toimii tai millaiset valtuudet sen osapuolilla on. Sen tarkka laajuus on siksi epäselvä.

Trump sanoi myös, ettei hän työskentele määrätyn aikataulun puitteissa. Hänen vaatimuksensa siitä, että Iranin pitäisi ”nostaa valkoinen lippu ja antautua”, kuvasi neuvotteluja ennen kaikkea painostuksen, ei lähestyvän kompromissin kautta.

Ydinaseiden leviämisen estäminen ja Hormuzin hallinta ovat eri tavoitteita

Trump on esittänyt Yhdysvaltain keskeiseksi tavoitteeksi sen estämisen, ettei Iran saa ydinasetta. Samalla hän on sanonut, että Yhdysvallat voisi Iranin kukistamisen jälkeen julistaa Hormuzin salmen Yhdysvaltain alueeksi. Hän sanoi ryhtyvänsä tähän ”melko pian”, mutta Iran torjui väitteen oikeudellisesti ja poliittisesti kestämättömänä.

Näissä puheissa yhdistyvät kaksi erilaista tavoitetta. Ensimmäinen on turvallisuuspoliittinen päämäärä, joka liittyy Iranin ydinkyvykkyyteen. Toinen on huomattavasti laajempi vaatimus strategisen kansainvälisen vesiväylän hallinnasta. Ennen kriisiä Hormuzin kautta kulki noin viidennes maailman öljy- ja kaasukuljetuksista. Saatavilla olevat raportit eivät osoita, että Iranin ja Omanin suunnittelema reittisopimus siirtäisi salmen suvereniteetin kummallekaan maalle. Niissä kuvataan kaupallista kulkukäytävää ja liikenteen hallintajärjestelyjä.

Millaisesta reitistä Iran ja Oman neuvottelivat?

Iran ja Oman kertoivat sopineensa suunnitellun kaupallisen merireitin maantieteellisistä koordinaateista ja valmistelleensa yhteistä ilmoitusta. Myöhemmissä raporteissa reittiä kuvattiin väliaikaiseksi. Sen kerrottiin voivan kulkea Iranin aluevesillä, jolloin Teheran saisi määräysvallan Persianlahdelle saapuvasta liikenteestä.

Iranilaisissa lähteissä sanottiin lisäksi, että järjestely estäisi yhdysvaltalaisten ja israelilaisten alusten pääsyn reitille ja voisi sisältää rangaistuksia sääntöjen rikkojille. Tiedot perustuivat Iranin valtiollisiin tai valtion lähellä oleviin lähteisiin, eikä niitä esitetty Washingtonin hyväksymänä yhteisenä kantana.

Teheranin näkemyksen mukaan Iranin ja Omanin reittisopimus ei yksin riittäisi Hormuzin täyteen avaamiseen. Iranilaisviranomaiset vaativat, että Yhdysvallat poistaisi merisaarron ja pakotteet, vetäisi sotilasjoukkonsa alueelta, lopettaisi hyökkäykset, vapauttaisi jäädytetyt varat ja maksaisi korvauksia sotavahingoista. Iran on myös kiistänyt suorat neuvottelut Washingtonin kanssa, ellei sen ehtoja täytetä, ja sanonut viestien kulkevan välittäjien kautta.

Miksi Omanin rooli on niin tärkeä?

Omanin merkitys ei perustu ainoastaan sen sijaintiin. Maa sijaitsee Hormuzin salmen eteläpuolella ja on pitkään toiminut Washingtonin ja Teheranin välisenä diplomaattisena välittäjänä. Sijainti antaa Omanille käytännöllisen roolin mahdollisissa merenkulkujärjestelyissä sekä kanavan välittää viestejä hallitusten välillä, jotka sanovat, etteivät ne neuvottele suoraan keskenään.

Siksi Trumpin uhkaus on erityisen merkittävä. Sotilaallinen varoitus Omanille voi heikentää juuri sitä välittäjää, jolla on parhaat edellytykset olla yhteydessä molempiin osapuoliin. Samalla se kohdistuu valtioon, joka osallistuu suunnitellun laivareitin järjestelyihin. Tämä voi vaikeuttaa neuvoteltua avautumista entisestään, vaikka Washington, Teheran ja Muscat pyrkivät osittain samoihin päämääriin ristiriitaisilla tavoilla.

Panokset ovat maailmanlaajuiset. Hormuz on keskeinen energiankuljetusten pullonkaula, jonka kautta kulki ennen kriisiä arviolta viidennes maailman öljy- ja kaasukuljetuksista. Liikenteen palautuminen ei riipu ainoastaan Iranin ja Omanin teknisesti neuvottelemasta reitistä, vaan myös ratkaisemattomista Yhdysvaltain ja Iranin kiistoista, jotka koskevat pakotteita, sotilaallista painostusta, korvauksia ja sitä, kuka hallitsee pääsyä vesiväylälle.