Käytännössä valintaan vaikuttavat esimerkiksi hoidon lähtötilanne, hoidon aikana tehdyt muutokset ja potilaan omat mahdollisuudet huolehtia kojeen käytöstä. Yhtä kaikille sopivaa optimaalista retentioprotokollaa ei ole, vaan suunnitelma tulee tehdä yksilöllisesti.
Retentiokojeesta on hyötyä vain, jos sitä käytetään ohjeiden mukaisesti ja sen kuntoa seurataan. Siksi retentio kannattaa suunnitella jo oikomishoidon aikana. Potilaalle on tärkeää kertoa avoimesti, että hampaiden luonnollista muuttumista ei voida kokonaan estää ja että retentiota tarvitaan usein hyvin pitkään, monissa tapauksissa koko elämän ajan.
Seurantakäynneillä voidaan arvioida sekä hampaiden asentoa että retentiokojeen toimivuutta. Myös kiinteä koje voi vaurioitua tai irrota, ja irrotettava koje voi kulua, rikkoutua tai jäädä liian vähälle käytölle.
Oikomishoidon tulosta ei pidä pitää kertaluonteisesti saavutettuna lopputuloksena. Parempi tapa ajatella asiaa on, että aktiivinen hoito siirtää hampaat tavoiteltuun asentoon ja retentio auttaa ylläpitämään saavutettua tulosta.
Kliininen pääviesti: potilaalle kannattaa kertoa, että retentio on pitkäaikaista – usein elinikäistä – ja että käytettävä koje sekä seuranta tulee valita hänen tilanteensa ja arkeensa sopivan toteutuksen perusteella.
Saatavilla olleen aineiston perusteella artikkelin yleinen sanoma voidaan tiivistää luotettavasti, mutta koko teksti ei ollut mukana haetussa näyttöaineistossa. Siksi sen yksityiskohtaisia protokollia, suosituksia tai tutkimustuloksia ei voida kuvata varmuudella tämän yhteenvedon perusteella.