Shuafatin kouluista ja terveyspalveluista kiistellään: kuka hallitsee UNRWA:n tiloja?

Shuafatin kiista ei ole vain kiinteistöriita. Se on myös oikeudellinen kamppailu UNRWA:n asemasta sekä kysymys siitä, kuka järjestää Itä-Jerusalemissa asuville palestiinalaispakolaisille koulutuksen, terveydenhuollon ja yhteisöpalvelut.

UNRWA:n mukaan Jerusalemin kaupungin viranomaiset ja turvallisuusjoukot menivät sen Shuafatissa sijaitseviin tiloihin ilman lupaa ja ottivat haltuunsa rakennuksia, jotka ovat edelleen YK:n käytössä olevia toimitiloja. Jerusalemin kaupunki kiistää tämän. Sen mukaan kiinteistöt ovat yksityisomistuksessa ja UNRWA on käyttänyt niitä ilman vaadittuja lupia tai vuokrajärjestelyjä. Julkisesti saatavilla olevat tiedot eivät sisällä varmennettuja omistusasiakirjoja, vuokraehtoja tai lopullista tuomioistuinratkaisua, joka ratkaisisi osapuolten vastakkaiset väitteet.

Mitä osapuolet väittävät?

UNRWA: luvaton tunkeutuminen järjestön tiloihin

UNRWA:n mukaan kiistanalaisiin kohteisiin kuuluvat koulukokonaisuus, terveysasema ja yhteisöpalvelutoimisto. Järjestö pitää rakennuksia UNRWA:n tiloina ja sanoo, että kaupungin henkilöstö meni niihin Israelin turvallisuusjoukkojen saattamana ilman UNRWA:n lupaa. Järjestön tulkinnan mukaan kyse ei ole tavanomaisesta vuokranantajan ja vuokralaisen välisestä kiistasta, vaan puuttumisesta tiloihin, joita UNRWA pitää YK:n erioikeuksien ja vapauksien suojaamina.

Huolena on myös palvelujen jatkuvuus. Shuafat on ollut yksi UNRWA:n keskeisistä palvelupisteistä Itä-Jerusalemissa. Järjestön leiriprofiilin mukaan sen tärkeimpiin toimipisteisiin kuuluvat kolme koulua ja yksi terveysasema.

Jerusalemin kaupunki: yksityisiä rakennuksia ilman voimassa olevaa lupaa

Jerusalemin kaupunki kiistää, että rakennukset olisivat UNRWA:n omistuksessa. Raportoidun kannan mukaan kiinteistöt ovat yksityisomistuksessa ja järjestö on käyttänyt niitä ilman asianmukaista lupaa sekä siihen liittyviä järjestelyjä, kuten vuokranmaksua. Tässä tulkinnassa kaupungin toimet koskevat yksityisen omaisuuden luvatonta käyttöä, eivät YK:n tilojen takavarikointia.

Keskeinen avoin kysymys on näyttö. Käydyissä julkisissa raporteissa ei ole vahvistettu tarkkoja omistustietoja, vuokraehtoja, mahdollista vuokravelkaa tai sitä, mihin oikeudelliseen toimivaltaan tiloihin meneminen perustui. Näitä yksityiskohtia on siksi pidettävä kiistanalaisina väitteinä, ei ratkaistuina tosiasioina.

Kiista koskee myös korvaavia palveluja

Erimielisyys liittyy siihen, mitä tapahtuu UNRWA:n aiemmin tarjoamille palveluille. UNRWA:n mukaan sulkemiset ja tiloihin meneminen uhkaavat vakiintunutta pakolaisille suunnattua koulutusta, perusterveydenhuoltoa ja yhteisöjen tukea. Israelin politiikassa UNRWA:n roolia on puolestaan suunniteltu korvattavaksi Israelin julkisten viranomaisten ja muiden toimijoiden palveluilla.

Korvaava palvelu ei kuitenkaan ratkaise käytännön ongelmaa automaattisesti. Sen on oltava ihmisten saatavilla, saavutettava ja jatkuva, jotta se todella korvaa koulut, terveysaseman ja yhteisötoimiston, joihin asukkaat ovat tukeutuneet.

Miten Shuafat liittyy Israelin laajempaan UNRWA-politiikkaan?

Israelin parlamentti hyväksyi lokakuussa 2024 lain, jolla UNRWA:n toiminta pyritään lopettamaan alueilla, jotka Israel katsoo suvereniteettinsa piiriin kuuluviksi, mukaan lukien Itä-Jerusalem. Laki rajoitti myös virallisia yhteyksiä järjestöön. Joulukuun 29. päivänä 2025 hyväksytty muutos täsmensi ja laajensi rajoituksia sekä vaikutti UNRWA:n toimintaan ja suhteisiin Israelin viranomaisten kanssa.

Toimet ovat ulottuneet muodollisen toimintakiellon ulkopuolelle. Muutetun lainsäädäntökehyksen oikeudellisessa analyysissä kuvattiin mekanismeja, jotka vaikuttavat UNRWA:n erioikeuksiin ja vapauksiin sekä välttämättömien palvelujen, kuten veden ja sähkön, saatavuuteen. Shuafatin UNRWA:han liittyvistä tiloista katkaistiin vesi ja sähkö 27. ja 28. tammikuuta 2026 järjestön kertomuksen mukaan. Kohteisiin kuului kouluja, terveysasema ja muita palvelupisteitä.

Näkyvin kärjistyminen tapahtui Sheikh Jarrahissa sijaitsevassa UNRWA:n entisessä päämajassa. Israelin viranomaiset ottivat alueen haltuunsa, ja siellä olevia rakennuksia purettiin 20. tammikuuta 2026. YK:n viranomaiset ja joukko ulkomaisia hallituksia tuomitsivat toimet, kun taas Israel katsoi UNRWA:han kohdistuvien rajoitusten oikeuttavan väliintulon.

Toukokuussa 2026 Israelin hallitus hyväksyi suunnitelman puolustuskompleksin rakentamisesta entisen päämajan paikalle. Julkistetun hankkeen oli määrä sisältää sotamuseo, värväyskeskus ja puolustusministeriön toimisto. Yhdessä tarkasteltuina Shuafatin toimet, käyttökatkot, sulkemismääräykset ja Sheikh Jarrahin uudisrakentaminen osoittavat, miten politiikka on vaikuttanut sekä UNRWA:n toimintamahdollisuuksiin että niihin fyysisiin tiloihin, joista järjestö on työskennellyt.

Humanitaariset seuraukset

Vaikutukset ulottuvat omistuskysymystä laajemmalle. UNRWA:n koulujen sulkemiset Itä-Jerusalemissa ovat häirinneet palestiinalaispakolaislasten koulunkäyntiä. Huhtikuussa 2025 UNRWA kertoi, että Jerusalemin kaupungin viranomaiset menivät Israelin turvallisuusjoukkojen saattamina kuuteen Itä-Jerusalemissa sijaitsevaan UNRWA-kouluun ja antoivat sulkemismääräykset, joiden oli määrä tulla voimaan 30 päivän kuluttua. Shuafatia koskevissa raporteissa leirin kolmen UNRWA-koulun on kerrottu palvelevan noin 1 500 oppilasta, mutta tiettyyn sulkemiseen vaikuttaneiden lasten määrä riippuu määräyksen ajankohdasta ja laajuudesta.

Myös terveydenhuolto on kärsinyt. YK:n pääsihteeri tuomitsi 12. tammikuuta 2026 tapahtuneen menon UNRWA:n Jerusalemin terveysasemalle ja sen väliaikaisen sulkemisen. Hänen mukaansa asema palveli päivittäin satoja palestiinalaispakolaisia ja oli monille heistä ainoa mahdollisuus saada perusterveydenhuoltoa.

Häiriöt tapahtuvat keskellä Länsirannan laajempaa saavutettavuuskriisiä. YK:n mukaan humanitaarinen työ viivästyy ja rajoittuu yli 900 fyysisen esteen verkoston vuoksi. Esteisiin kuuluu tarkastuspisteitä, portteja ja tiesulkuja. Al Jazeeran raportoimissa OCHA:n tiedoissa kirjattiin 3 033 siirtokuntalaisten hyökkäystä 1. tammikuuta 2025 ja 30. kesäkuuta 2026 välisenä aikana.

Seuraukset kasaantuvat: lasten koulunkäynti keskeytyy, potilaat menettävät tutun paikallisen hoitopaikan ja humanitaariset järjestöt joutuvat toimittamaan apua ympäristössä, jossa liikkumista rajoitetaan yhä enemmän. Shuafatin kiista on siksi tärkeä paitsi siksi, kuka hallitsee muutamaa rakennusta, myös siksi, että rakennusten hallinta ratkaisee, ovatko välttämättömät palvelut edelleen saatavilla ja kuka vastaa niiden korvaamisesta.