Iranin uusi ”soluttautumisen vastainen” lakiesitys uhkaa ulkomaisia mediayhteyksiä

Raportoidun luonnoksen piiriin kuuluisivat laajemmin myös yhteydet seuraaviin tahoihin:

• ulkomaiset tiedotusvälineet;
• suurlähetystöt;
• ulkomaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset;
• ulkomaiset järjestöt ja instituutiot; sekä
• taloudellista, kulttuurista tai kansalaisyhteiskuntaan liittyvää toimintaa harjoittavat tahot.

Muita raportoituihin määräyksiin kuuluvia rajoituksia ovat tietojen, valokuvien ja videoiden lähettäminen ulkomaille, hyväksymättömien ulkomaisten hallitusten tai yliopistojen apurahojen vastaanottaminen sekä tieteellinen yhteistyö ulkomaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten tai järjestöjen kanssa ilman Iranin tiedusteluministeriön hyväksyntää.

Koska koko lakitekstiä ei ole julkistettu, yksityiskohtia on syytä pitää luonnoksesta raportoituna sisältönä, ei varmana kuvauksena voimaan tulleesta laista.

Millaisia rangaistuksia on raportoitu?

Joistakin mediaan liittyvistä toimista, kuten haastattelusta niin sanotulle vihamieliselle medialle tai valokuvien ja videoiden lähettämisestä, voisi raporttien mukaan seurata kuuden kuukauden–kahden vuoden vankeusrangaistus. Sama rangaistusasteikko on raportoitu tieteelliselle yhteistyölle ulkomaisten instituutioiden kanssa, jos siihen ei ole saatu vaadittua hyväksyntää.

Muita mahdollisia seuraamuksia ovat ammatilliset rajoitukset, taloudelliset rangaistukset ja omaisuuteen kohdistuvat sanktiot. Niiden tarkka laajuus ja soveltaminen riippuisivat lopullisesta tekstistä.

Joidenkin raporttien mukaan vallankumoukselliset tuomioistuimet voisivat käsitellä lakiesityksen vakavia tapauksia ja määrätä tietyissä rikoksissa jopa 30 vuoden vankeusrangaistuksen. Lähteet eivät kuitenkaan yksiselitteisesti kerro, mikä rikos voisi johtaa tähän enimmäisrangaistukseen. Sitä ei siksi pidä tulkita haastattelun tai tavanomaisen akateemisen yhteydenpidon automaattiseksi seuraamukseksi.

Miten ulkomaiseen viestintään suhtauduttaisiin?

Lakiesitys loisi erilaisia riskitasoja sen mukaan, mihin ulkomaiseen mediaan tai organisaatioon yhteyttä pidetään. Yhteydenpito vihamieliseksi nimettyyn mediaan kiellettäisiin raporttien mukaan, kun taas haastattelut muiden ulkomaisten medioiden kanssa voisivat edellyttää ilmoitusta Iranin tiedusteluministeriölle tai sen hyväksyntää.

Tämä voisi altistaa toimittajat, tutkijat, analyytikot, asiantuntijat ja muut tietolähteet rikosoikeudelliselle vastuulle toimista, jotka ovat kansainvälisessä journalismissa ja julkisessa keskustelussa tavallisia. Se voisi myös lisätä itsesensuuria, koska Iranin viranomaiset määrittelisivät, mikä media katsotaan ”vihamieliseksi” ja millainen toiminta tulkitaan ulkomaiseksi vaikutukseksi. Itsesensuuri on tässä mahdollinen vaikutus, ei vahvistettu seuraus.

Vaikutukset yliopistoihin ja taloudelliseen yhteistyöhön

Esityksen raportoitu soveltamisala ulottuu journalismia laajemmalle. Ulkomaiset apurahat, konferenssikutsut, tutkimuskumppanuudet ja tieteellinen yhteistyö voisivat muuttua riippuvaisiksi valtion hyväksynnästä tai yhteistyöstä vain sallituiksi katsottujen instituutioiden kanssa.

Raporteissa kuvataan myös taloudellisen toiminnan ja ulkomaisten tahojen yhteydenpidon rajoituksia ilman lupaa. Jos määräykset hyväksytään tässä muodossa, kansainvälisestä yhteistyöstä voisi tulla oikeudellisesti epävarmempaa yliopistoille, yrityksille, kulttuurialan toimijoille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille.

Ulkomainen vaikutusvalta lakiesityksen perusteluna

Esitys on kehystetty keinoksi estää ulkomaisten tiedustelupalvelujen, hallitusten ja instituutioiden soluttautuminen Iraniin. Sen merkitys olisi siten laajempi kuin perinteinen vakoilun torjunta: luonnos antaisi viranomaisille mahdollisuuden tarkastella suhteita, tiedon jakamista ja hankkeita, joiden ne katsovat olevan ulkomaisten toimijoiden vaikutuksen alaisia.

Joissakin raporteissa mainitaan mahdolliset rangaistukset ehdotuksista tai toimista, joiden väitetään olevan ulkomaisen tiedustelupalvelun ohjaamia. Näihin tapauksiin voisi liittyä jopa 30 vuoden vankeus. Saatavilla olevat lähteet eivät kuitenkaan anna riittävästi tietoa siitä, miten tällaisia säännöksiä tulkittaisiin tai sovellettaisiin.

Vallankumoukselliset tuomioistuimet ja Guardian Council

Vallankumoukselliset tuomioistuimet: Raporttien mukaan nämä Iranin turvallisuus- ja valtiorikoksiin erikoistuneet tuomioistuimet voisivat käsitellä joitakin lakiesityksen mukaisia vakavia syytteitä. Niihin on raporteissa liitetty myös mahdollisuus enintään 30 vuoden vankeusrangaistukseen, mutta enimmäisrangaistukseen johtavat rikokset eivät ole selviä.

Guardian Council eli valvojien neuvosto: Parlamentin hyväksyntä on vasta yksi vaihe. Neuvosto tarkastaa lakiesityksen suhteessa Iranin perustuslakiin ja islamilaiseen lakiin. Se voi hyväksyä tekstin tai palauttaa sen muutettavaksi, joten esityksen lopullinen sisältö ja rangaistukset voivat vielä muuttua.

Osa Iranin laajempaa vuosien 2025–2026 kiristystä

Lakiesitys seuraa vuonna 2025 hyväksyttyä erillistä lainsäädäntöä, jolla pyrittiin kiristämään rangaistuksia väitetystä vakoilusta ja yhteistyöstä Yhdysvaltojen, Israelin ja muiden vihamielisiksi kuvattujen tahojen kanssa. Tuolloin raportoidun lainsäädännön mukaan joistakin yhteistyön muodoista voisi seurata erittäin ankaria rangaistuksia, jopa kuolemanrangaistus.

Yhdessä nämä toimet kuvaavat kehitystä, jossa rikosoikeudellinen valvonta ulottuu perinteistä vakoilua laajemmalle: tiedon siirtämiseen, ulkomaisille medioille annettuihin haastatteluihin, akateemisiin suhteisiin, apurahoihin ja yhteistyöhön ulkomaisten järjestöjen kanssa. Soluttautumisen vastainen lakiesitys on kuitenkin edelleen vasta ehdotus, ja sen lopullinen vaikutus riippuu parlamentin ja Guardian Councilin hyväksymästä tekstistä.