Venäjän Donbas-tavoite syksyllä 2027 – miksi se vaikeuttaa Ukrainan rauhanneuvotteluja

Ukrainan kanta on päinvastainen: Kiova ei halua väliaikaista taukoa, joka jättäisi maan alttiiksi uudelle Venäjän hyökkäykselle. Ukraina on vaatinut mahdolliseen kestävään ratkaisuun selkeästi määriteltyjä ja toimeenpantavissa olevia turvallisuustakuita.

Tuloksena on neuvottelujen pattitilanne, jossa rintaman tapahtumilla yritetään muuttaa diplomatian ehtoja. Venäjä näyttää hakevan parempaa neuvotteluasemaa jatkamalla painostusta, kun taas Ukraina ja sen kumppanit pyrkivät estämään sen, että alueluovutuksista tulee toimeenpanokelvottoman tulitauon hinta.

Eskalaation riski ennen mahdollisia neuvotteluja

Raportoinnissa haastatellut länsimaiden viranomaiset ja analyytikot arvioivat, että sota voi muuttua entistä tuhoisammaksi, jos Moskova jatkaa aluetavoitteidensa tavoittelua. Tämä voisi tarkoittaa voimakkaampia iskuja Ukrainan sotilaskohteisiin ja siviili-infrastruktuuriin.

Venäjän parlamenttivaalien jälkeisestä uudesta liikekannallepanosta on myös keskusteltu, mutta sitä ei pidä pitää vahvistettuna tietona. Raporteissa on puhuttu uuden värväyskierroksen mahdollisuudesta, kun taas toisissa arvioissa suuremman liikekannallepanon suunnitelmat on liitetty Ukrainan tiedusteluarvioihin. Ero on olennainen: raportoitu suunnitelma tai ennuste ei todista, että Kreml olisi tehnyt lopullisen päätöksen tai että liikekannallepanon ennakoitu laajuus toteutuisi.

Miksi aiemmat määräajat heikentävät luottamusta vuoteen 2027?

Vuoden 2027 tavoite jatkaa Venäjän määräaikojen sarjaa – Ukrainan mukaan Moskova on asettanut ja siirtänyt Donetskin valtaamiselle jo 15 määräaikaa täysimittaisen hyökkäyksen alettua. Presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi tästä kesäkuussa.

Myös riippumattomat arviot taistelukentän tilanteesta ovat kyseenalaistaneet aiempien venäläisten aikataulujen toteuttamiskelpoisuuden. Institute for the Study of War -ajatushautomo kuvasi Donetskin jäljellä olevan ukrainalaisen puolustusvyöhykkeen saartamiseen liittyvää aikataulua ”erittäin epärealistiseksi”, kun huomioon otetaan Venäjän etenemisvauhti ja operaation vaatima mittakaava.

Arviot eivät todista, ettei Venäjä voisi myöhemmin vallata lisää alueita. Ne kuitenkin selittävät, miksi syksyn 2027 ajankohtaan on suhtauduttava varauksella: päivämäärä kertoo tavoitellusta lopputuloksesta, mutta todellinen eteneminen riippuu Venäjän miehistöresursseista, Ukrainan vastarinnasta, tappioista ja laajojen kaupunkialueiden valtaamisen vaikeudesta.

Miksi Ranska, Saksa ja Britannia valmistelevat omaa neuvottelukehystä?

Ranska, Saksa ja Britannia – joista käytetään tässä yhteydessä usein nimitystä E3 – työskentelevät kehyksen parissa, jonka tarkoituksena on pitää Eurooppa mukana tulevissa Venäjän ja Ukrainan neuvotteluissa. Euroopan hallitukset pelkäävät, että Trumpin hallinto voisi neuvotella Moskovan kanssa ja jättää eurooppalaiset maat prosessin ulkopuolelle.

Huoli ei ole vain menettelytapaan liittyvä. Mahdollinen rauhanratkaisu vaikuttaisi Euroopan pakotteisiin, alueratkaisuihin, Ukrainan sodanjälkeiseen puolustuskykyyn sekä turvallisuustakuisiin, joita tarvitaan uuden hyökkäyksen ehkäisemiseksi. Siksi Euroopan hallitukset haluavat vaikuttaa sopimukseen, jonka seurauksia ne joutuisivat myös rahoittamaan ja toimeenpanemaan.

E3-hanke on samalla yritys sovittaa eurooppalaista kantaa yhteen ennen mahdollisen neuvotteluikkunan avautumista. Se ei kuitenkaan automaattisesti edusta kaikkia Euroopan hallituksia. Baltian maat ja muut Venäjän, Valko-Venäjän tai Ukrainan lähellä sijaitsevat valtiot ovat suhtautuneet varauksella siihen, että Ranska ja Saksa puhuisivat Euroopan puolesta ilman laajempaa mandaattia.

Mitä rintamavaltioilla on pelissä?

Euroopan itäisellä ja pohjoisella sivustalla sodan lopputulos on yhtä paljon pelotekysymys kuin kysymys Ukrainan rajoista. Ratkaisu, joka palkitsisi alueiden valtaamisen voimakeinoin tai jättäisi Ukrainan ilman kykyä estää uutta hyökkäystä, voisi lisätä näiden maiden kokemaa turvallisuusuhkaa.

Siksi sodanjälkeiset turvallisuustakuut ovat Euroopan keskustelun keskiössä. Kyse ei ole vain siitä, saako Eurooppa paikan neuvottelupöydässä, vaan myös siitä, jääkö Ukrainalle jatkuva sotilaallinen tuki ja uskottava kyky puolustaa itseään. Euroopan ja Yhdysvaltojen ehdotuksiin on kuulunut pitkäkestoista sodanjälkeistä tukea, vaikka tällaiset sitoumukset jäisivätkin automaattista Nato-tyyppistä takuuta heikommiksi.

Johtopäätös

Raportoitu syksyn 2027 määräaika on syytä nähdä Kremlin kunnianhimon mittarina ja mahdollisen uuden diplomatian ajankohtana – ei luotettavana ennusteena siitä, että Venäjä hallitsisi koko Donbasia silloin. Moskovan aluevaatimukset, kieltäytyminen yksinkertaisesta tulitauosta ja mahdollinen eskalaatio kuuluvat samaan strategiaan: Venäjä pyrkii parantamaan asemaansa ennen neuvotteluja.

Ukrainan vastarinta ja Venäjän aiempien määräaikojen toistuvat siirtymiset tekevät sotilaallisesta lopputuloksesta epävarman. Samalla Euroopan pyrkimys omaan neuvottelukehykseen osoittaa, että mahdollista rauhanratkaisua arvioidaan sen perusteella, loppuvatko taistelut, kuka määrittelee ehdot ja pystyykö Ukraina estämään seuraavan sodan.