Kongon demokraattinen tasavalta ylitti synkän ennätyksen: Ebolaepidemia on maan historian tappavin

Kongon demokraattisen tasavallan Ebolaepidemia on ylittänyt historiallisen rajapyykin. Viranomaisten 16. elokuuta julkaisemien lukujen mukaan maassa on vahvistettu 4 945 tartuntaa ja raportoitu 2 325 kuolemaa. Lukuun sisältyy 101 edeltävän vuorokauden aikana todettua uutta tartuntaa. Kuolleita on nyt enemmän kuin vuosien 2018–2020 epidemiassa, jossa kuoli 2 299 ihmistä. Nykyinen epidemia on siten maan historian tappavin.

Epidemia julistettiin virallisesti 15. toukokuuta, kun Iturin maakunnassa varmistettiin laboratoriokokein Bundibugyo-viruksen aiheuttama tauti. Tilanne muuttuu nopeasti, joten eri päivinä ilmoitettuja lukuja ei pidä verrata toisiinsa ikään kuin ne olisi kerätty samanaikaisesti.

Miksi epidemia on poikkeuksellisen vaarallinen?

YK:n virkamiehet ovat kuvailleet epidemiaa nopeimmin kasvavaksi Ebolaepidemiaksi, joka on tähän mennessä kirjattu. YK:n arvion mukaan tauti on vaatinut noin yhden ihmisen hengen puolen tunnin välein. Arvio kertoo siitä, kuinka nopeasti tartunnat ovat kasvaneet ja kuinka vaikeaksi torjuntatoimien laajentaminen on osoittautunut.

Myös vahvistettujen tapausten kuolleisuusosuus on noussut jyrkästi. Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti Kongon demokraattisessa tasavallassa 44 prosentin raakaan tapauskuolleisuuteen 30. heinäkuuta mennessä. Myöhemmissä raporteissa osuus on ollut noin 46–47 prosenttia, kun epidemian alkuvaiheessa siitä raportoitiin noin 20 prosenttia.

Nousu ei välttämättä tarkoita, että virus itsessään olisi muuttunut tappavammaksi. Keskeinen huolenaihe on, että tartunnan saaneet löydetään liian myöhään, jolloin tehokkaaseen hoitoon pääsy vaikeutuu ja tartuntaa on voinut levitä jo muihin. Raporttien mukaan 60–70 prosenttia uusista tartunnoista havaittiin ihmisillä, jotka eivät olleet ennestään kontaktiseurannassa. Se viittaa siihen, että tartuntaketjuja on edelleen vaikea löytää.

Ituri on epidemian keskus

Iturin maakunta on epidemian keskus. Yhden elokuun puolivälissä tehdyn arvion mukaan siellä on noin 90 prosenttia raportoiduista tapauksista ja 80 prosenttia kuolemista. Elokuun 13. päivään mennessä tartuntoja oli raportoitu 53:llä Kongon demokraattisen tasavallan 140 terveysalueesta viidessä maakunnassa.

Maantieteellä on suuri merkitys. Syrjäiset yhteisöt ovat vaikeasti saavutettavia, ja hauraat terveyspalvelut rajoittavat testauksen, eristämisen ja kliinisen hoidon saatavuutta. Aseelliset konfliktit ja turvattomuus voivat estää terveydenhuollon työntekijöitä liikkumasta turvallisesti, katkaista kuljetusreittejä ja jättää kontaktien jäljityksen puutteelliseksi. Ihmisten liikkuminen lisää riskiä entisestään etenkin maakuntien ja valtioiden rajojen yli.

Bundibugyo-virukseen on vähemmän torjuntakeinoja

Epidemian aiheuttaa Bundibugyo-virus. Tähän Ebola-viruksen lajiin ei tällä hetkellä ole hyväksyttyä rokotetta eikä erityistä hoitoa. WHO kertoo, että mahdollisia rokotteita ja hoitoja tutkitaan, mutta hyväksyttyjen vastatoimien puute asettaa terveysviranomaiset vaikeampaan asemaan kuin Zaire-ebolaviruksen aiheuttamissa epidemioissa, joihin on olemassa lisensoituja keinoja.

Siksi varhainen diagnoosi, oireenmukainen ja tukea antava hoito, infektioiden torjunta, kontaktien seuranta sekä yhteisöjen yhteistyö ovat erityisen tärkeitä. Tartuntojen pysäyttämiseen ei voida nojata yhden lääketieteellisen toimenpiteen varassa.

Mitä torjuntatyössä tarvitaan?

YK on myöntänyt keskitetystä hätäapurahastostaan CERF:stä epidemian torjuntaan 30,5 miljoonaa dollaria lisärahoitusta. Järjestö on lisäksi vaatinut turvallisiin hautauksiin liittyvän kapasiteetin kaksinkertaistamista ja hoitokapasiteetin kolminkertaistamista.

Keskeisiä toimenpiteitä ovat:

• seurannan, laboratoriotestauksen ja tapausten nopean tutkinnan laajentaminen;
• tartunnan saaneiden kontaktien löytäminen ja seuranta ennen oireiden alkamista;
• hoitokapasiteetin ja infektioiden torjunnan vahvistaminen;
• genomisekvensoinnin hyödyntäminen viruksen leviämisreittien selvittämisessä;
• epidemiologien, lääkäreiden, hoitajien ja muun terveydenhuollon henkilöstön lisääminen kentällä; sekä
• yhteistyö yhteisöjen kanssa, jotta eristäminen, hoito ja turvalliset hautaukset voidaan toteuttaa luottamusta ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Rahoitus on välttämätöntä, mutta se ei yksin ratkaise ihmisten tavoittamiseen liittyviä ongelmia. Tarvitaan myös turvallisuutta, kuljetuksia, luotettavia tarviketoimituksia, koulutettua henkilöstöä ja pitkäjänteistä yhteistyötä konfliktien keskellä elävien yhteisöjen kanssa.

Alueellinen riski riippuu seurannan toimivuudesta

Yhdysvaltain tautikeskus CDC kertoo osallistuvansa Bundibugyo-viruksen aiheuttaman taudin torjuntaan Kongon demokraattisen tasavallan ja Ugandan syrjäisillä alueilla. CDC:n mukaan riski Yhdysvaltain väestölle ja matkailijoille on pieni. Elokuun 12. päivän päivityksen mukaan Yhdysvalloissa ei ollut vahvistettu yhtään tähän epidemiaan liittyvää tapausta.

Alueen kannalta tärkeintä on kuitenkin jatkaa rajat ylittävää seurantaa. Liikkuminen epidemia-alueiden välillä voi vaikeuttaa sen selvittämistä, missä tartunta on saatu, ja antaa huomaamatta jääneiden tartuntaketjujen jatkua.

Ebolaoperaatiot eivät saa syrjäyttää muuta välttämätöntä hoitoa

Ebolaepidemian torjunnan laajentaminen synnyttää vaikean humanitaarisen tasapainoilun. Terveydenhuollon työntekijöitä, kuljetuksia, laboratorioita ja rahaa on rajallisesti. Jos liian suuri osa resursseista ohjataan Ebolaan, tavalliset ja kiireelliset terveyspalvelut – kuten malarian hoito ja muiden vakavien sairauksien hoito – voivat heikentyä.

Nykyiset luvut kertovat, ettei kriisiä määritä vain kuolleiden määrä. Samalla mitataan sitä, pystytäänkö tartunnat havaitsemaan aiemmin, yhteisöt tavoittamaan turvallisesti, hoitoa lisäämään ja koko terveydenhuoltojärjestelmä pitämään toimintakykyisenä. Seuraava vaihe riippuu pitkäjänteisestä kansainvälisestä tuesta ja toimivasta paikallisesta yhteistyöstä – ei vain lyhytaikaisesta rahoituspiikistä.