Lähi-idän kolme kriisipistettä pitävät jännitystä yllä

Etelä-Libanonissa väkivalta kiihtyi jälleen

Lähi-idässä oli 17. elokuuta 2026 käynnissä kolme toisiinsa liittyvää mutta erillistä kriisiä: Israelin ja Hizbollahin uusi yhteenotto Etelä-Libanonissa, epävarmuus USA:n ja Iranin tulitauon jatkosta sekä vakavasti rajoittunut merenkulku Hormuzinsalmella.

Israelin puolustusvoimat ilmoitti surmanneensa Abu Hassan Alaan, joka tunnetaan myös nimillä Ali Mohammad Fakhr al-Din ja Ali Mohammad Fakhreddine. Israelin mukaan hän oli Hizbollahin Badr-yksikön korkea-arvoinen komentaja. Isku kohdistui Deir al-Zahranin alueelle Ansarin kunnan yhteydessä Etelä-Libanonissa.

Israel sanoi operaation olleen vastaus Hizbollahin aiempaan räjähdedroneiskuun, jossa kolme israelilaissotilasta haavoittui vakavasti.

Israelin iskuissa kuoli useiden lähteiden mukaan 11 ihmistä, heidän joukossaan kolme lasta. Tämän vuoksi kyse oli verisimmästä Etelä-Libanonin väkivallasta sen jälkeen, kun kesäkuun sopimukset olivat lieventäneet vihollisuuksia.

Uhriluvuissa oli kuitenkin eroja. Libanonin terveysministeriön kerrottiin ilmoittaneen erikseen, että Deir al-Zahraniin kohdistuneessa iskussa kuoli neljä ihmistä ja 17 haavoittui. Erot voivat johtua eri iskuista tai toisistaan poikkeavista raportointiajoista, joten kokonaismäärään on syytä suhtautua varauksella.

Israel ilmoitti lisäksi iskeneensä Hizbollahin päämajaan Ansarissa. Iskussa kuoli Israelin mukaan Ali Samir Al-Haj Hassan, jota kuvattiin Hizbollahin Radwan-joukkojen pataljoonankomentajaksi. Hizbollah ei ollut käytettävissä olleiden tietojen mukaan vahvistanut Alaan kuolemaa 16. elokuuta mennessä.

Miksi isku on merkittävä?

Etelä-Libanonin isku tapahtui huolimatta järjestelystä, jonka tarkoituksena oli vähentää rajat ylittävää väkivaltaa. Raportoidut kuolonuhrit ja osapuolten vastaiskut osoittivat, ettei kesäkuun järjestely ollut poistanut uuden eskalaation riskiä.

Israelin kuvaama tapahtumaketju oli selkeä: Hizbollahin droneisku haavoitti israelilaissotilaita, minkä jälkeen Israel iski Hizbollahin komentajiin ja asemiin. Käytettävissä olleet raportit perustuivat kuitenkin pääosin Israelin ilmoituksiin komentajien asemasta ja iskun perusteluista. Hizbollahin vahvistus Alaan kuolemalle puuttui edelleen.

USA:n ja Iranin tulitauon määräaika umpeutui

Pakistanissa solmitun Islamabadin yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisen 60 päivän USA:n ja Iranin tulitauon oli määrä päättyä maanantaina 17. elokuuta. Sopimuksella oli tarkoitus pitää neuvottelut käynnissä ja edistää laajempaa ratkaisua, joka koskisi Iranin ydinohjelmaa, pakotteiden lieventämistä ja muita avoimia kysymyksiä.

Neuvottelujen kuvattiin 16. elokuuta olevan jumissa, eikä kumpikaan osapuoli ollut pannut täytäntöön yhteisymmärryspöytäkirjan keskeisiä ehtoja.

Pakistanin hallintolähteet olivat aiemmin kertoneet Anadolu-uutistoimistolle, että Washington ja Teheran olivat periaatteessa hyväksyneet tulitauon jatkamisen. Jatkon pituutta ei kuitenkaan ollut päätetty, eikä kumpikaan hallitus ollut vahvistanut järjestelyä julkisesti.

Keskeinen ero oli siis siinä, että välittäjien kautta oli raportoitu osapuolten suostuneen jatkoon, mutta julkisesti vahvistettua ja lopullista jatkosopimusta ei ollut.

Hormuzinsalmen liikenne lähes pysähtyi

Kolmas merkittävä kriisipiste oli Hormuzinsalmi, Persianlahden ja Omaninlahden yhdistävä strateginen meriväylä. Sen kautta kulkeva liikenne näytti hidastuneen lähes pysähdyksiin sen jälkeen, kun kahta kaupallista alusta vastaan hyökättiin 14. elokuuta. Yhdistyneet arabiemiirikunnat syytti iskuista Irania. Reutersin mukaan salmen läpi kulki torstaina vain yhdeksän alusta.

Yhdysvallat oli Congressional Research Servicen yhteenvedon mukaan palauttanut Iranin satamien merisaarron vastauksena kaupallisiin aluksiin ja arabivaltioihin kohdistuneisiin uusiin iskuihin. Merenkulun riskivaroitukset pysyivät erittäin vakavina.

Iranin vallankumouskaarti ilmoitti, että salmen avaaminen edellyttäisi Washingtonilta Iranin ehtojen hyväksymistä. Ehtoihin kuuluivat uhkausten lopettaminen, pakotteiden lieventäminen ja jäädytettyjen iranilaisvarojen vapauttaminen. Vallankumouskaarti korosti myös, ettei salmen avaaminen riippuisi Iranin ja Omanin neuvotteluista.

Iranin parlamentti käsitteli lisäksi ehdotusta, jolla yhdysvaltalaiset ja israelilaiset alukset kiellettäisiin salmesta. Muille kaupallisille aluksille voitaisiin suunnitelman mukaan määrätä enintään seitsemän prosentin maksu lastin arvosta, kunnes Iranille olisi korvattu sotavahinkoja. Kyse oli vasta käsiteltävänä olleesta ehdotuksesta, ei voimaan tulleesta merenkulkusäännöstä.

Kolme erillistä kriisiä, yksi epävakaa alueellinen tilanne

Etelä-Libanonin väkivalta, USA:n ja Iranin tulitauon epäselvä jatko sekä Hormuzinsalmen rajoitettu merenkulku eivät muodostaneet yhtä neuvotteluprosessia. Yhdessä ne loivat kuitenkin poikkeuksellisen epävakaan alueellisen taustan.

Tärkein varaus koskee tiedon epävarmuutta: Hizbollah ei ollut vahvistanut Israelin ilmoitusta Alaan kuolemasta, uhriluvut vaihtelivat lähteen ja raportointitavan mukaan, eikä USA:n ja Iranin tulitauon jatkoa ollut vahvistettu julkisesti lopullisesti. Nämä erot ovat olennaisia, kun arvioidaan, oliko alue etenemässä kohti liennytystä vai uutta konfliktikierrosta.