EU:n hiilitulli ja Yhdysvaltain tullikiista: Kauppasota toisella nimellä vuonna 2026

Elokuussa 2026 transatlanttinen kauppasuhde on pahimmillaan vuosikymmeniin. Neljä erillistä mutta toisiaan vahvistavaa kriisiä on kietoutunut yhteen: EU:n hiilidioksidirajamekanismi (CBAM), puitesopimus, joka ei ole ratkaissut metallikiistaa, uusi dramaattinen Valkoisen talon syytös EU:n roolista Kiinan tariffikiertoreittinä ja kovat talousluvut, jotka osoittavat EU:n teräsviennin Yhdysvaltoihin romahtaneen kolmanneksella. Jokainen kiista yksinään olisi vakava. Yhdessä ne muokkaavat liittoumaa uusiksi.

CBAM-kiista: Ilmastotoimi vai 'tulli toisella nimellä'?

Välittömin kiistanaihe on sanasota EU:n hiilidioksidirajamekanismista (CBAM). Yhdysvaltain EU-suurlähettiläs Andrew Puzder julkaisi elokuun puolivälissä 2026 Financial Times -lehdessä pääkirjoituksen, jossa hän julisti CBAM:n olevan teräs- ja alumiinitulli naamioituna. "Tulli on tulli, vaikka sitä kutsuttaisiin toisella nimellä", hän kirjoitti .

EU:n komissio torjui tämän luonnehdinnan jyrkästi ja vakuutti CBAM:n olevan ilmastopoliittinen toimenpide, joka on suunniteltu estämään hiilivuotoa, eikä protektionistinen kaupan este .

Taustalla oleva matematiikka ruokkii kiistaa. Jos EU:hun tuodaan 10 000 tonnia terästä, hiililasku on tällä hetkellä noin 66 000 euroa. Kun maksu saavuttaa täyden voimansa vuonna 2034, sama lähetys maksaisi nykyisillä hiilen hinnoilla yli 2,6 miljoonaa euroa . Bryssel näkee tämän kehityksen välttämättömänä ilmastotoimena; Washington näkee valtavan tulevan veron teolliselle viennilleen.

CBAM siirtyi lopulliseen vaiheeseensa 1. tammikuuta 2026, ja se kattaa sementin, raudan ja teräksen, alumiinin, lannoitteet, sähkön ja vedyn . Elokuun 2025 puitesopimus sisälsi epämääräisen sitoumuksen, jonka mukaan EU "työskentelee tarjotakseen lisäjäykkyyttä" CBAM:n ympärille, mutta nämä joustot eivät ole toteutuneet konkreettisessa muodossa .

Puitesopimus junnaa metallien osalta

Elokuun 2025 EU–Yhdysvallat-puitesopimus asetti 15 prosentin tullikaton useimmille EU:n tavaroille Yhdysvalloissa vastineeksi EU:n tullien alentamisesta Yhdysvaltojen teollisuus- ja maataloustuotteille, ja sopimus on voimassa 31. joulukuuta 2029 asti . Sopimuksen oli tarkoitus ratkaista pitkään jatkunut metallikiista – eikä se ole onnistunut.

Sopimuksen jälkeen Yhdysvallat lisäsi elokuussa 2025 407 tuoteryhmää teräs- ja alumiinijohdannaisten 232 §:n tullien piiriin . Huhtikuussa 2026 Washington tiukensi edelleen alumiinin ja kuparin tulleja uudella presidentin julistuksella, jossa tullit kohdistettiin tuontituotteiden koko tullausarvoon metallipitoisuudesta riippumatta .

Huhtikuussa 2026 Saksa ja Ranska johtivat EU:n jäsenvaltioita hylkäämään Yhdysvaltojen ehdotuksen metallikiistan ratkaisemiseksi, mikä loi uutta epävarmuutta koko puitesopimuksen täytäntöönpanolle . EU:n kauppajohtaja Maroš Šefčovič matkusti huhtikuussa 2026 Washingtoniin yrittääkseen murtaa jumiutuneen tilanteen, mutta epäonnistui . Elokuuhun 2026 mennessä molemmat osapuolet jatkoivat vastavuoroisten tullien keskeytystä väliaikaisena aselepona, mutta taustalla olevat neuvottelut ovat edelleen jumissa .

Kiinan tullikierto: Uusi ja räjähdysherkkä rintama

Merkittävässä eskalaatiossa Trumpin hallinto julkaisi elokuussa 2026 Valkoisen talon raportin, jossa se syytti EU:ta – yli 40 muun talouden, kuten Etelä-Korean, Japanin, Taiwanin, Meksikon ja Kanadan, ohella – osallisuudesta 75 miljardin dollarin tullikiertoverkostoon, jota Kiina käyttää kiertääkseen Yhdysvaltain tulleja . Raportin nimi on "The Great Transshipment Scam" . Keskeinen väite on, että kiinalaista terästä, alumiinia ja muita tuotteita ohjataan näiden lainkäyttöalueiden kautta ja viedään uudelleen Yhdysvaltoihin väärällä alkuperämerkinnällä, mikä kiertää Washingtonin asettamat 30–50 prosentin tullit.

Tämä syytös heikentää suoraan EU:n neuvotteluasemaa. Yhdysvallat väittää, että EU ei voi samanaikaisesti vaatia 232 §:n tullien poistamista ja toimia väylänä sille Kiinan ylikapasiteetille, jonka torjumiseksi nämä tullit on asetettu. EU on torjunut väitteen, mutta ajoitus – yhdessä CBAM-kiistan kanssa – syventää Washingtonin näkemystä siitä, että Bryssel ei ole luotettava kauppakumppani.

Laskevat kauppavirrat: Todelliset taloudelliset kustannukset

Tullien kiristyminen aiheuttaa mitattavissa olevia ja vakavia vahinkoja:

• EU:n teräsvienti Yhdysvaltoihin on romahtanut 34 prosenttia sen jälkeen, kun Yhdysvallat nosti tullit 50 prosenttiin kesällä 2025, ja se laski lähes miljoonalla tonnilla yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana . EU:n teräslähetykset Yhdysvaltoihin laskivat 4,1 miljoonasta tonnista vuonna 2024 3,4 miljoonaan tonniin vuonna 2025 .
• EU:n vienti Yhdysvaltoihin laski jyrkästi vuoden 2026 alussa, ja EU:n kauppaylijäämä pieneni merkittävästi, vaikka jotkut alat, kuten alumiini, kupari ja laivanrakennus, osoittivat kestävyyttä .
• Yhdysvallat korotti alun perin kaikkien EU:n tavaroiden perustulleja 10 prosentista 30 prosenttiin 1. elokuuta 2025 alkaen ja asetti erilliset 50 prosentin tullit kuparille ja johdannaistuotteille .

Entä Brasilia?

Brasilia-ulottuvuudesta saatavilla oleva näyttö ei vahvista erityistä EU–Yhdysvallat-kiistaa kauppavirtojen vähenemisestä Brasilian kanssa elokuussa 2026. Brasilia-näkökulma näyttää olevan osa laajempaa maailmanlaajuista teräskauppahäiriötä: kun Yhdysvaltojen ja EU:n markkinat rajoittuvat, teräslähetyksiä ohjataan uudelleen kolmansille markkinoille, mukaan lukien Etelä-Amerikka. Brasilian teräsvienti EU:hon itse asiassa kasvoi 47,4 prosenttia toukokuussa 2026 verrattuna vuotta aikaisempaan, vaikka se laski tammi–toukokuun ajanjaksolla . Haku ei tuottanut suoraa EU–Yhdysvallat-välienselvittelyä Brasilian kaupasta.

Yhteenveto

CBAM-nimikiista, puitesopimuksen lähes täydellinen epäonnistuminen metallien osalta, uusi Kiinan tullikiertosyytös ja teräskauppavirtojen todellinen romahdus vahvistavat toisiaan – luoden ilmapiirin, jossa Washington näkee Brysselin käyttävän ilmastopolitiikkaa kauppa-aseena ja Bryssel näkee Washingtonin luopuvan vasta vuosi sitten allekirjoittamastaan sopimuksesta.