Keskeiset väitteet:
Britannian kanteen nosti kuluttaja-aktivisti Alex Neill edustajana Competition Appeal Tribunalissa Lontoossa . Kanteen mukaan Sony rikkoi Britannian kilpailulainsäädäntöä ylläpitämällä "suljettua ekosysteemiä", joka esti pelaajia ostamasta digitaalisia pelejä muualta kuin PlayStation Storesta, mikä johti "kohtuuttomiin ja epäoikeudenmukaisiin" hintoihin .
Kanneyhteisöön kuuluu arviolta noin 12 miljoonaa brittiläistä kuluttajaa, jotka ovat ostaneet digitaalisia pelejä tai lisäsisältöjä vuodesta 2016 lähtien . Vaatimukset ovat noin 1,97 miljardia puntaa (2,7 miljardia dollaria), ja yksittäiset korvaukset olisivat arviolta noin 122 puntaa vaatijaa kohden kanteen menestyessä .
Sony on kiistänyt väitteet ja väittää, ettei sillä ole monopolia . Tuomioistuin kuuli, että Sonyn määräävä asema on mahdollistanut kilpailua korkeampien hintojen perimisen lähes vuosikymmenen ajan . Oikeudenkäynti päättyi alkuvuodesta 2026 (käsittelyt käytiin maaliskuussa 2026), ja tuomiota odotetaan myöhemmin vuonna 2026 .
Heinäkuun 1. päivänä 2026 Sony vahvisti, että se lopettaa fyysisten pelilevyjen tuotannon kaikille uusille PlayStation-peleille tammikuussa 2028 . Tämä koskee sekä ensimmäisen että kolmannen osapuolen uusia julkaisuja. Rajapyykin jälkeen kaikki uudet pelit myydään yksinomaan PlayStation Storessa tai latauskoodeina vähittäiskaupoissa .
Sony perusteli päätöstä kuluttajien muuttuvilla mieltymyksillä digitaaliseen jakeluun ja totesi fyysisten levyjen myynnin laskeneen . Päätös on herättänyt ankaraa kritiikkiä kuluttajien, pelien säilytyksen puolestapuhujien ja analyytikoiden keskuudessa. Kriitikot huomauttavat, että Sony tekee merkittävästi enemmän voittoa digitaalisesta myynnistä (ei valmistus-, vähittäismyynti- tai käytettyjen pelien markkinakustannuksia) ja että päätös uhkaa noin 7 miljardin dollarin fyysisten pelien jälleenmyyntimarkkinoita .
Sonyn talousjohtaja Lin Tao sanoi, että yhtiö aikoo "varovaisesti edetä" suunnitelman kanssa huolimatta "vahvoista mielipiteistä" .
Alankomaiden ja Britannian oikeusjutut haastavat suoraan Sonyn kyvyn ylläpitää suljettua digitaalista kauppaa. Levyjen tuotannon lopettamisen ajoitus (2028) vahvistaa näitä väitteitä: kantajien mukaan fyysisten levyjen poistaminen poistaa ainoan olemassa olevan hintakilpailumekanismin (vähittäiskauppiaiden alennukset fyysisistä kopioista) ja lukitsee kaikki kuluttajat Sonyn omaan kauppaan Sonyn hinnoilla . Jos jompikumpi oikeusjuttu menestyy, sääntelyviranomaiset voisivat määrätä Sonyn sallimaan kolmansien osapuolten jälleenmyyjien (kuten Amazon, GameStop tai muut digitaaliset kaupat) myydä PlayStation-pelien digitaalisia koodeja kilpailukykyiseen hintaan – mikä mursisi perustavanlaatuisesti Sonyn 100-prosenttisen määräysvallan digitaalisten pelien hinnoittelussa omalla alustallaan .