Alppikukka, joka syö hyönteisiä – Tutkijat todistivat Darwinin olleen oikeassa 150 vuotta myöhemmin

Miten tutkijat vahvistivat lihansyönnin?

Tutkijat käyttivät monia eri menetelmiä osoittaakseen, että S. candelabrum täyttää kaikki neljä lihansyöjäkasvin kriteeriä: houkuttelee, vangitsee, sulattaa ja imee itseensä saaliin .

Kenttätutkimukset ja herbaarioaineistot – 43:ssa 45:stä vuosina 1888–2016 kerätystä herbaario-näytteestä oli hyönteisiä, pääasiassa pieniä surviaisia, kiinnittyneenä kasvin tahmeisiin karvoihin . Aikuisissa kasveissa oli keskimäärin 71 vangittua hyönteistä .

Sulkukokeet – Kasvit asetettiin verkko- ja lasikoppeihin, jotta voitiin osoittaa, että hyönteiset houkutellaan kukan tuoksulla .

Sulatusentsyymien havaitseminen – Tutkijat vahvistivat, että kasvin rauhaskarvoissa on fosfataasi-nimistä sulatusentsyymiä .

Stabiili isotooppianalyysi – Kasvin kudosten typpi-isotooppisuhteet vastasivat hyönteisperäisen typen tunnusmerkkejä . Tutkijat ruokkivat kasveille isotooppileimattuja banaanikärpäsiä ja seurasivat typen siirtymistä kasviin .

Geenivertailu – S. candelabrum jakaa keskeisiä geenejä muiden lihansyöjäkasvien kanssa, mukaan lukien saaliin houkutteluun ja sulatukseen liittyviä geenejä .

Miten kasvi pyydystää, sulattaa ja imee ravinteet?

Kasvin lihansyöntimekanismi on yllättävän hienovarainen:

• Houkuuttelu – Kukat tuottavat tuoksua, joka houkuttelee pieniä hyönteisiä, erityisesti surviaisia . Kenttäkokeissa tuoksun peittäminen vähensi hyönteisten käyntejä huomattavasti .
• Pyydystäminen – Varret ja oksat ovat täynnä pieniä punertavia rauhaskarvoja (rauhastrichomeja), jotka erittävät tahmeaa ainetta. Pienet hyönteiset tarttuvat näihin karvoihin .
• Sulatus – Samat rauhaskarvat erittävät fosfataasia ja muita entsyymejä, jotka hajottavat hyönteisen kehosta .
• Ravinteiden imeminen – Kasvi imee itseensä vapautuneet ravinteet, erityisesti typpeä, parantaakseen ravinnonsaantiaan karussa alppivympäristössä .

Miten se välttelee omien pölyttäjiensä syömistä?

Kasvi on kehittänyt ovelan strategian estääkseen pölyttäjien joutumista saaliiksi. Tahmeat rauhaskarvat sijaitsevat varressa ja oksissa – eivät itse kukissa . Vangitut hyönteiset ovat pääasiassa pieniä surviaisia, jotka ovat eri lajia kuin kasvin suuremmat ensisijaiset pölyttäjät . Tutkimuksessa suuremmat kärpäset, jotka vierailivat kukissa pölyttämässä, jäivät harvoin kiinni tahmeisiin karvoihin . Tutkija Hang Sun totesi: