Kolumbian geologinen palvelu tallensi pääjäristyksen jälkeen vähintään 18 jälkijäristystä . USGS raportoi enimmäisintensiteetiksi VIII (tuhoisa) Quindíon ja Caldasin osissa, ja VII (erittäin voimakas) Manizalesissa ja Cartagossa .
Kuolonuhrien määrä nousi nopeasti, kun tietoja saapui syrjäisiltä alueilta. Presidentti Abelardo de la Espriella vahvisti ainakin 111 kuollutta myöhään 10. elokuuta . Wikipedian koosteessa luku nousi vähintään 132:een kuolleeseen, yli 620 ihmistä loukkaantui ja yli 3 000 ihmistä on kateissa . Varhaiset raportit vaihtelivat 20 ja 111 uhrin välillä, kun tietoja saatiin eristyksissä olevilta alueilta .
Järistys tuntui suuressa osassa Kolumbiaa, mukaan lukien Bogotá, Cali, Medellín ja Pereira, ja se havaittiin myös naapurimaissa Ecuadorissa ja Panamassa .
Pahiten kärsinyt departementti oli Risaralda, jossa kuoli ainakin 42 ihmistä, erityisesti Pereiran kaupungissa . Myös Cali ja Chocón departementti kärsivät pahoja vaurioita . Manizalesissa kuoli kaksi ihmistä .
Arviolta 1 600 rakennusta vaurioitui, joista ainakin 61 sortui kokonaan . Useita rakennuksia romahti Calissa ja Pereirassa, ja ihmisiä jäi sortuneiden rakennusten alle . Myös sairaalat ja muu kriittinen infrastruktuuri vaurioitui .
Kolumbian siviili-ilmailuviranomainen keskeytti toiminnan kuudella lentokentällä rakenteellisten vaurioiden vuoksi, mukaan lukien pahiten kärsineitä länsialueita palvelevat lentokentät . Kaikki lennot näillä kentillä pysäytettiin .
Vasta edellisellä viikolla virkaan astunut presidentti Abelardo de la Espriella julisti kansallisen hätätilan helpottaakseen pelastustoimia. Hän matkusti henkilökohtaisesti Pereiraan ja San José del Palmariin valvomaan apua .
Yhdysvaltain hallitus reagoi nopeasti:
Kolumbian geologinen palvelu (SGC) kutsui järistystä maan voimakkaimmaksi viimeiseen kymmeneen vuoteen . Edellinen suuri järistys oli magnitudin 5,8 maanjäristys lähellä Cartagoa vuonna 2016, joka oli huomattavasti lievempi.
Globaalissa mittakaavassa 7,4 magnitudi on verrattavissa muihin merkittäviin Etelä-Amerikan keskisyviin järistyksiin, mutta yli 100 uhrin määrä tekee siitä yhden Kolumbian tuhoisimmista sitten vuoden 1999 Armenian maanjäristyksen (M 6,2, ~1 200 kuollutta) ja vuoden 1983 Popayánin maanjäristyksen (M 5,5, ~300 kuollutta). Suuri kateissa olevien määrä (yli 3 000) saattaa nostaa lopullista uhrilukua entisestään pelastustoimien jatkuessa syrjäisissä Chocón kylissä .