Alla on erittely kolmesta keskeisestä kehityskulusta, jotka muokkaavat Hormuzin kriisiä juuri nyt.
Iran on toistuvasti todennut, ettei pelkkä Omanin kanssa tehty reittisopimus yksinään avaa salmea . Iranin korkein kansallinen turvallisuusneuvosto (SNSC) on asettanut selkeät ehdot täydelle avaamiselle, ja viimeisimmät ehdot esitti SNSC:n sihteeri Mohammad Bagher Zolghadr .
Keskeiset Iranin ehdot:
Yhdysvaltojen kanta mutkistaa tilannetta. Presidentti Donald Trump vastasi 10. elokuuta omilla vastavaatimuksillaan: Iranin on maksettava korvauksia sodissa ja mielenosoituksissa kuolleista ihmisistä – vaatimus, jota ei ollut aiemmin esitetty ja jonka nähdään vaikeuttavan sovinnon löytämistä .
Aiempi 17. kesäkuuta 2026 Trumpin ja Iranin presidentti Masoud Pezeshkianin allekirjoittama yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding) oli hahmotellut 60 päivän turvallisen kulkujärjestelyn, mutta se ei pitänyt, ja Yhdysvallat on sittemmin palauttanut merisaartonsa .
Islamilainen vallankumouskaarti (IRGC) on edelleen korostanut, ettei Hormuzinsalmen avaaminen liity Omanin neuvotteluihin lainkaan, vaan on täysin riippuvainen Yhdysvaltojen suostumuksesta Iranin ehtoihin . ”Hormuzinsalmen avaaminen on sidoksissa Iranin islamilaisen tasavallan erityisiin mekanismeihin ja ehtoihin, eikä se liity Iranin ja Omanin välisiin neuvotteluihin”, IRGC:n tiedottaja Hossein Mohebbi sanoi Iranin Tasnim-uutistoimistolle 8. elokuuta .
Näistä varauksista huolimatta Iran ja Oman ovat edenneet merkittävästi kahdenvälisessä meriliikenteen hallintakehyksessä .
Mistä on sovittu:
Mikä on vielä ratkaisematta:
Japani on ollut yksi aktiivisimmista – ja julkisimmin dokumentoiduista – diplomaattisista toimijoista, jotka ajavat vapaata liikennettä Hormuzin vesiväylällä.
Japanin diplomaattisen kampanjan aikajana:
Japanin johdonmukainen kanta, kuten virallisissa tiedotteissa todetaan, on, että jännitteiden purkaminen ja vapaa navigointi on saavutettava mahdollisimman pian, ja että Hormuzinsalmi on ”globaalin logistiikan strateginen pullonkaula ja kansainvälinen julkinen hyvä” .
Iranin ja Omanin kehys on konkreettisin edistysaskel kohti minkäänlaista kulkua kriisin alkamisen jälkeen, mutta se on edelleen rajallinen. Se on väliaikainen, ehdollinen ja epätäydellinen ratkaisu. Hormuzinsalmen – maailman energiamarkkinoille elintärkeän vesiväylän – täysi avaaminen on edelleen riippuvainen perustavanlaatuisesti jumissa olevien Yhdysvaltojen ja Iranin välisten neuvottelujen läpimurrosta.