Teheranin reaktio ei ollut yhtenäinen. Eri virkamiehet ja tiedotusvälineet lähettivät ristiriitaisia signaaleja ensimmäisten päivien aikana sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Ulkoministeri Abbas Araghchi toivotti sopimuksen tervetulleeksi 7. elokuuta ja kehotti muslimienemmistöisiä maita suurempaan yhtenäisyyteen ja luottamaan omiin kykyihinsä. Hän myös ylisti Iranin asevoimia ja liitti sopimuksen laajempaan alueellisen omavaraisuuden vaatimukseen .
Muutaman tunnin sisällä allekirjoituksesta Iranin kansanedustaja Ebrahim Rezaei, joka on parlamentin kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan valiokunnan jäsen, julkaisi X-palvelussa jyrkän tyrmäyksen. Hän väheksyi sopimusta "paperisopimukseksi", joka ei tuo Saudi-Arabialle turvallisuutta, ja väitti, että Riadin tulisi muuttaa politiikkaansa .
Elokuun 10. päivään mennessä virallinen sävy pehmeni. Ulkoministeriön tiedottaja Esmaeil Baghaei kertoi toimittajille, että Teheran näkee "ei syytä huoleen, että tämä sopimus olisi Irania vastaan" ja kutsui sopimusta myönteiseksi askeleeksi kohti muslimien solidaarisuutta. Hän myös kehysti sopimuksen todisteeksi siitä, että Lähi-idän maat ovat ymmärtäneet, ettei "turvallisuus ole hyödyke, jota voidaan ostaa väärennetyiltä turvallisuuden välittäjiltä" .
Ankarin varoituksen esitti Iranin kovan linjan Kayhan-lehti 10. elokuuta, joka veti selkeän punaisen viivan: mikä tahansa sopimuksen käyttö Iraniin liittyviä ryhmiä – mukaan lukien Jemenin huthit – vastaan johtaisi "päättäväiseen vastaukseen" taistelukentällä .
Iranin valtion lehdistö puolestaan esitti sopimuksen eri valossa, kuvaten sitä "allianssina Suur-Israelia vastaan" ja siirtymänä pois Yhdysvaltojen dominoimasta turvallisuusarkkitehtuurista alueella .
Kokonaisuudessaan Iranin virallinen linja vähätteli sopimusta ei-uhkaavana, kun taas kovan linjan äänet olivat jyrkän kriittisiä, ja analyytikot huomauttivat, että monet Iranissa uskovat allianssin tähtäävän myös Teheraniin .
Mekan yhteispuolustussopimus perustuu alle vuotta aiemmin allekirjoitettuun Saudi-Arabian ja巴基斯坦in väliseen kahdenväliseen sopimukseen ja laajentaa sen koskemaan Turkkia . Sen keskeisiä elementtejä ovat:
Ankara ja Islamabad molemmat selvensivät julkisissa lausunnoissaan, ettei sopimus ole suunnattu Irania tai mitään tiettyä maata vastaan.