Hormuzinsalmen kriisi: 15 aluksen iskut ja vesiväylän romahdus muokkaavat globaalia energiaturvallisuutta

ADNOC kuvaili tilannetta ”poikkeuksellisen haastavaksi” ja sanoi, että sen toimintaan on ”kohdistunut merkittäviä vaikutuksia” . Yhtiö kertoo tekevänsä tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa suojellakseen henkilöstöään ja omaisuuttaan ja pyrkivänsä täyttämään asiakkaiden tarpeet mahdollisuuksien mukaan . Tiedottajan mukaan iskut ovat olleet provosoimattomia ja kansainvälisen merioikeuden vastaisia .

Meriliikenteen romahdus: liikenne enää 10 prosenttia normaalitasosta

Foreign Policy Journalin raportin mukaan laivaliikenne Hormuzinsalmen läpi on romahtanut noin 10 prosenttiin sotaa edeltävästä tasosta . Ennen konfliktia salmen kautta kulki noin 20 prosenttia maailman öljy- ja kaasutoimituksista .

Sulun vaikutukset ovat laajat: myös Bab el-Mandebin salmi (Punainenmeri) on kokenut jyrkän laskun, ja viisi säiliöalusta muutti reittiään yhden päivän aikana heinäkuun lopulla sen jälkeen, kun huthit iskivät Saudi-Arabian öljylaitoksiin .

Sotilaallinen aikajana: ilmaiskuista tulitaukoon ja pattitilanteeseen

Kriisi sai alkunsa 28. helmikuuta 2026, kun Yhdysvaltain ja Israelin ilmaiskut tappoivat Iranin korkeimman johtajan Ali Khamenein ja muita huippuviranomaisia, mikä laukaisi sodan . Iran iski välittömästi Israeliin ja alueen muihin kohteisiin ja otti Hormuzinsalmen hallintaansa estäen käytännössä läpikulun . Iranin vallankumouskaarti (IRGC) antoi varoituksia, jotka kielsivät läpikulun, ja teki drooni-iskuja Omaniin (Duqm ja Salalah) kuuluviin satamiin, joita Yhdysvaltain joukot käyttävät, sekä öljytankkereihin Muscatin edustalla .

19. maaliskuuta 2026 Yhdysvallat aloitti ilmakampanjan Iranin asemia vastaan avatakseen salmen uudelleen . Lyhyt Yhdysvaltain ja Iranin välinen tulitauko astui voimaan 7. huhtikuuta 2026, ja se keskeytti suuret taistelutoimet – mutta salmi pysyi pääosin suljettuna . Elokuun alussa Iranilla on yhä tosiasiallinen hallinta.

Huthien toimet: toinen meririntama Punaisellamerellä

Iranin tukemat Jemenin huthit lisäsivät iskujaan vuoden 2026 puolivälistä lähtien. Kesäkuussa 2026 he ilmoittivat täydellisestä israelilaisen meriliikenteen kiellosta Punaisellamerellä ja aloittivat iskut Israeliin . 20. heinäkuuta 2026 huthit julistivat Saudi-Arabian merisaarron ja iskivät kahteen saudiarabialaiseen öljytankkeriin (Encelia ja Layla), ja myöhemmin he iskivät Saudi Aramcon kohteisiin Yanbussa ja Jizanissa . Punaisenmeren liikenne hidastui merkittävästi tämän seurauksena .

Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun (4. elokuuta 2026) tiedotteen mukaan huthit olivat keskeyttäneet iskunsa vuoden 2025 alussa, mutta aloittivat ne uudelleen Iranin sodan laajentuessa . Huthien johto on ilmoittanut tavoitteekseen Iranin strategian kopioimisen Hormuzinsalmella Punaisenmeren Bab el-Mandebin salmessa .

Iranin ja Omanin diplomaattiset neuvottelut: edistystä, pattitilannetta ja myönnytyksiä

Diplomatian vaiheet ovat olleet myrskyisät:

• Heinäkuun lopulla 2026 — Iran hylkäsi Omanin ehdottaman suunnitelman Hormuzinsalmen alueellisesta yhteishallinnosta ja vaati itselleen suurempaa määräysvaltaa . Oman oli ehdottanut järjestelyä, jossa salmen käytöstä perittäisiin vapaaehtoisia maksuja, ja suunnitelmaa tukivat Persianlahden valtiot . Iranin korkea-arvoinen virkamies kertoi Reutersille, että Omanin suunnitelmalla ”ei ollut mahdollisuuksia onnistua” .
• 4.–6. elokuuta 2026 — Uutisoitiin merkittävästä edistymisestä: Iran ja Oman sopivat väliaikaisen laivareitin koordinaateista, ja Iranin ulkoministeriön tiedottaja sanoi sopimuksen olevan ”loppuvaiheessa” . Sopimuksen yksityiskohdat paljastivat kuitenkin, että Iran saisi määräysvallan salmen kautta Persianlahteen saapuviin aluksiin, mikä on merkittävä myönnytys . Sopimusluonnoksessa alukset saapuisivat Iranin hallitsemaa reittiä pitkin ja poistuisivat Omanin hallitsemaa reittiä .
• Yhdysvaltain presidentti Trump sanoi 5. elokuuta, että Yhdysvalloilla ja Iranilla on ”erittäin hyviä keskusteluja”, mutta Iran vaati neuvottelevansa vain Omanin kanssa, ei suoraan Washingtonin kanssa .

Öljyn hinnat ja alueellinen epävakaus

Vaikka tarkkoja vertailuhintoja ei haun tuloksissa ollut, Hormuzinsalmen lähes täydellinen sulkeminen on rajoittanut maailman öljyntarjontaa erittäin voimakkaasti. Useat lähteet mainitsevat, että öljymarkkinoilla on vallinnut äärimmäinen epävarmuus . Yhdysvaltojen ilmaiskut ovat tappaneet arviolta 1 700 iranilaista siviiliä ja tuhonneet Iranin infrastruktuuria, mikä on syventänyt humanitaarista ja vakauskriisiä . Kahdeksantoista yhdysvaltalaista sotilasta on kuollut sodassa heinäkuun 2026 loppuun mennessä, ja Pentagon arvioi sodan maksaneen 37,5 miljardia dollaria .

Keskeiset havainnot (elokuun 2026 alussa)

• Hormuzinsalmen liikenne: noin 10 % sotaa edeltävästä tasosta
• ADNOC-aluksiin kohdistuneet iskut: 15 iskua, 1 kuollut, 20 haavoittunutta
• Yhdysvaltain ja Iranin tulitauko: 7. huhtikuuta 2026 – keskeytti suuret taistelut, mutta salmi pysyi suljettuna
• Iranin ja Omanin sopimus: ”loppuvaiheessa”, mutta antaa Iranille määräysvallan saapuvaan liikenteeseen; Iran hylkäsi aiemmin yhteishallinnon
• Huthien Punaisenmeren saarto: aktiivinen Saudi-Arabian ja Israelin liikennettä vastaan kesä–heinäkuusta 2026 lähtien
• Yhdysvaltain sotilaallinen rooli: ilmakampanja Iranin salmella olevia asemia vastaan (maaliskuu 2026); pidättäytyy suuresta eskalaatiosta heinäkuun lopun tilanteessa

Tilanne pysyy erittäin epävakaana. Iranilla on tosiasiallinen hallinta Hormuzinsalmessa, huthien toimet ovat avanneet toisen meririntaman Punaisellamerellä, ja Iranin ja Omanin välinen diplomatia – vaikka se on viime aikoina liikkunut – ei ole vielä johtanut vesiväylän toimivaan uudelleenavaukseen.