Danuri kuvasi ensimmäisen kerran ennen ja jälkeen: SpaceX:n rakettiosa iskeytyi Kuuhun

Sama alue kuvattiin ennen törmäystä ja sen jälkeen

Danuri oli kuvannut ennustetun törmäysalueen jo kahdesti 9. heinäkuuta 2026. Näistä kuvista saatiin tärkeä vertailuaineisto, jonka avulla tutkijat voivat erottaa törmäyksen aiheuttamat muutokset Kuun pinnan ennestään vaihtelevasta maisemasta.

Törmäyspäivänä luotain aloitti havainnot noin puoli tuntia ennen osumaa. Insinöörit säätivät sen rataa nopeasti, minkä jälkeen Danuri lensi alueen yli kahdeksan kertaa: kerran ennen törmäystä ja seitsemän kertaa sen jälkeen. Havainnot tehtiin korkean erotuskyvyn LUTI-kameralla.

Törmäyksen jälkeisissä kuvissa näkyi uusi tumma jälki sekä kraatterista poispäin ulottuva sinkoutuneen aineksen kenttä. Noin neljä tonnia painanut ja arviolta 5 400 mailin eli 8 690 kilometrin tuntinopeudella liikkunut rakettivaihe saattoi synnyttää halkaisijaltaan jopa 27 metrin kraatterin.

Miksi rakettivaihe päätyi Kuuhun?

Falcon 9:n yläaste jäi jäljelle tammikuussa 2025 tehdystä laukaisusta, jossa avaruuteen vietiin Firefly Aerospacen Blue Ghost- ja ispace-yhtiön Hakuto-R-kuulaskeutujat. Hyötykuormien irrottamisen jälkeen vaihe jäi korkealle Maan kiertoradalle.

Kyse ei ollut hallitusta törmäyskurssista tai suunnitellusta hävittämisestä. Auringon säteilypaine ja gravitaation aiheuttamat häiriöt muuttivat vähitellen kappaleen rataa, kunnes se leikkasi Kuun ratakehän.

Riippumattomat tähtitieteilijät havaitsivat törmäyskurssin ensimmäisinä julkisesti saatavilla olevien seurantatietojen avulla. Maan pinnalla tehdyt havainnot vahvistivat tapahtuman. Chilessä sijaitseva Very Large Telescope havaitsi törmäyspilvestä kemiallisen tunnisteen reaaliajassa, ja Arizonan Flagstaffissa toimivan Lowell Observatoryn tutkijat mittasivat natriumista ja litiumista koostuneen kaasupilven, joka ulottui kymmenien kilometrien alueelle.

Polarimetria kertoo kuuperän muutoksista

Danurin laajakulmainen PolCam-polarisaatiokamera kuvasi saman alueen ennen törmäystä ja sen jälkeen. Kamera mittaa pinnasta heijastuvan valon suuntaa ja voimakkuutta. Näiden tietojen avulla voidaan päätellä, muuttuivatko kuuperän ylimmän kerroksen rakeisuus, tiivistyneisyys tai koostumus.

Tutkijoille aineisto tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden verrata ihmisen valmistaman, ontoksi rakennetun kappaleen aiheuttamaa suurinopeuksista törmäystä luonnollisen meteoroidin iskuun. Korean avaruushallinnon mukaan polarisaatiokuvioissa näkyy hienorakeisen sinkoutuneen aineksen uudelleen jakautumiseen sopivia muutoksia.

NASA valmistautuu jatkohavaintoihin

NASA:n Lunar Reconnaissance Orbiter eli LRO on määrä suunnata kuvaamaan tuoretta kraatteria omalla korkean erotuskyvyn kamerallaan. LRO:lla on alueelta jo ennen törmäystä kerättyä vertailuaineistoa, ja uudet kuvat auttavat mittaamaan tarkasti kraatterin mitat sekä sinkoutuneen aineksen leviämisen.

Myös Danurin mukana oleva NASA:n ShadowCam etsii mahdollisuuksia kuvata törmäysalueen lähellä sijaitsevia pysyvästi varjossa olevia alueita. Sen avulla voidaan etsiä hienovaraisia pinnanmuutoksia hyvin vähäisessä valossa.

Tutkijat yhdistävät Danurin LUTI-kuvat, PolCamin polarimetriset mittaukset, LRO:n kapeakulmakameran aineiston ja maanpäällisten teleskooppien spektrihavainnot. Näin pyritään muodostamaan mahdollisimman kattava kuva törmäyksen fysiikasta ja sen vaikutuksista Kuun kuuperään.

Harvinainen testi tuleville kuulolennoille

Tapahtuma on tieteellisesti poikkeuksellinen, koska rakettivaiheen massa, nopeus ja rakenne tunnetaan varsin tarkasti. Kraatterin koko ja sinkoutuneen aineksen jakautuminen tarjoavat malleille kalibrointipisteen: niiden avulla voidaan testata, miten ontto ihmisen valmistama kappale muuttaa Kuun pintaa törmäyksessä.

Tulokset voivat auttaa arvioimaan tulevien kuulentojen turvallisia laskeutumisrajoja ja määrittämään alueita, joilla törmäysjätteet saattavat aiheuttaa vaaran. Tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi NASA:n Artemis-ohjelmassa ja kaupallisten kuulaskeutujien suunnittelussa.

Danurin nopeat ja koordinoidut havainnot muuttivat muuten helposti huomaamatta jääneen törmäyksen harvinaiseksi luonnontieteelliseksi kokeeksi: tällä kertaa tutkijoilla on käytössään kuvanauha Kuun pinnasta ennen osumaa ja pian sen jälkeen.