Iranin ulkoministeriön tiedottaja Esmaeil Baghaei on kuitenkin toistuvasti korostanut, että Teheran neuvottelee yksinomaan Omanin kanssa eikä ”vielä elvytä keskusteluja Yhdysvaltojen kanssa” . Erottelu on tärkeä: Iran esittää neuvottelut kahdenvälisenä merenkulun hallintakysymyksenä, kun taas Washington maalaa ne tienä laajempaan Yhdysvaltain–Iranin sodan päättämiseen.
Yhdysvaltain viranomaiset ovat osoittaneet kasvavaa luottamusta. Ulkoministeri Marco Rubio sanoi 4. elokuuta, että edistystä on tapahtunut ja että Washington on osallistunut neuvotteluihin . Valtiovarainministeri Scott Bessent meni pidemmälle ja ehdotti, että sopimus voitaisiin solmia ”tänään tai huomenna” . Presidentti Trump kutsui neuvotteluja Iranin ”viimeiseksi mahdollisuudeksi” välttää sodan eskaloituminen .
Samaan aikaan Yhdysvallat on ylläpitänyt kovaa painetta. Heinäkuun puolivälissä Washington esitti uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin Irania julistamaan salmi julkisesti ”turvalliseksi ja esteettömäksi” tai kohtaamaan uusia iskuja . Trump palautti heinäkuun puolivälissä Iranin merisaarron ja uhkasi 20 prosentin tullilla kaikille salmen kautta kulkeville tavaroille . Viesti on tarkoituksella ristiriitainen: Yhdysvallat viestii avoimuudesta sopimukselle, mutta pitää sotilaalliset vaihtoehdot täysin pöydällä.
Diplomatian ytimessä on kahden ehdotuksen yhteentörmäys:
Omanin Persianlahden tukema suunnitelma näkisi salmelle yhteisen alueellisen hallintamekanismin, jossa läpikulkumaksut olisivat vapaaehtoisia – ei pakollisia, kuten Iran haluaa. Persianlahden valtiot ovat tukeneet tätä lähestymistapaa .
Iranin vastaehdotus on väliaikainen järjestely, joka antaisi Iranille suuremman hallinnan: yksi liikennesuunta kulkisi Iranin aluevesien kautta, ja osa vastakkaisesta reitistä olisi myös Iranin vesillä. Iranin ulkoministeriön varaulkoasiainministeri Kazem Gharibabadi vahvisti, että Teheran hylkäsi Omanin yhteisvalvontaehdotuksen, koska se ei vastannut Iranin turvallisuushuoliin .
Talousnäkökulma on keskeinen kiistakapula. Iran hakee palvelumaksuja alusten läpikulusta, ja tuotot jaettaisiin Iranin ja Omanin kesken, mutta jakoa koskevat yksityiskohdat ovat yhä avoimia. Omanin ehdotus tekee maksuista vapaaehtoisia; Iran haluaa ne pakollisiksi .
Teheran on myös kytkenyt salmen avaamisen laajempiin vaatimuksiin: pakotteiden lieventämiseen, turvatakuisiin, merialueen hallinnan tunnustamiseen ja Yhdysvaltain merisaarron lopettamiseen .
Diplomaattiset signaalit ovat saaneet raakaöljyn hinnan vuoristorataan. 3. elokuuta Brent-raakaöljyn futuurit putosivat 4,08 dollaria (4,64 %) 83,85 dollariin tynnyriltä, ja WTI laski noin 5 % noin 80 dollariin tynnyriltä Trumpin peruttua suunnitellut iskut ja viestitettyään neuvotteluista . 4. elokuuta öljyn hinta nousi noin 1 %, kun analyytikot suhtautuivat epäilevästi ratkaisun läheisyyteen poliittisten ja teknisten erojen ollessa yhä suuria .
Analyytikko Joseph Dahrieh Tickmillistä kertoi Wall Street Journalille, että Iran näytti olevan ”lähestymässä sopimusta Omanin kanssa”, mutta varoitti, että Iranin kielto suorista neuvotteluista Yhdysvaltojen kanssa ”saattaa edelleen rajoittaa” mahdollista markkinahuojennusta . Reutersille antamassaan kommentissa hän totesi markkinoiden pysyvän epävakaina ja epävarmoina . 5. elokuuta Brent-raakaöljy kävi lähellä 79 dollaria tynnyriltä .
Diplomaattinen keskustelu etenee samanaikaisesti aktiivisten vihollisuuksien kanssa. Yhdysvallat on jatkanut iskujaan Iraniin pyrkiessään lopettamaan Teheranin hallinnan salmesta kesäkuun eskalaation jälkeen . Yhdysvallat on kehottanut liittolaisiaan auttamaan vesiväylän uudelleenavaamisessa . Trump on uhannut pommittaa Iranin infrastruktuuria – siltoja ja voimalaitoksia – jokaista salmessa kohdistettua alusta kohden .
Humanitaarinen hinta kasvaa. Kaupallinen meriliikenne on kärsinyt vakavasti Iranin täyden sulkemisilmoituksen jälkeen huhtikuussa 2026, ja aluksiin on kohdistettu useita iskuja . Iranin vallankumouskaarti (IRGC) julisti salmen suljetuksi ”toistaiseksi” 11. heinäkuuta lyötyään luvattoman aluksen . Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) raportoi 21. huhtikuuta, että noin 20 000 merimiestä ja 2 000 alusta oli kärsinyt sulkemisesta . Ajelehtivista merimiehistä ja miehistöistä on tullut kasvava humanitaarinen ongelma.
Toissijaisella raiteella Iran on viestittänyt avoimuudesta eurooppalaiselle avustukselle miinanraivaukseen salmessa, mutta muodollista sopimusta ei ole saavutettu .
Diplomaattinen prosessi on kriittisessä käännekohdassa. Iran ja Oman ovat edistyneet aidosti teknisessä kehyksessä, mutta perustavanlaatuinen kuilu Omanin vapaaehtoisten maksujen ja yhteishallinnon mallin ja Iranin vaatimuksen suvereenista hallinnasta ja pakollisista maksuista välillä on yhä ratkaisematta. Yhdysvallat on julkisesti optimistinen, mutta jatkaa sotilaallisella uhkapelillä, kun taas Teheran väittää, ettei se neuvottele suoraan Washingtonin kanssa. Öljymarkkinat ovat hinnoitelleet jonkin verran toivoa sopimuksesta, mutta analyytikot pitävät lopullista sopimusta kaukana varmasta. Seuraavat 48–72 tuntia, kuten Bessent ja Rubio ovat ehdottaneet, saattavat ratkaista, avautuuko salmi – vai eskaloituuko konflikti entisestään.